Sitten maistoon kotiolutta jo aiemminkin blogissa esiintyneen Hangaround & Nobody kotipanimon witbier May Hangaround Be Wit U. Tai en tiedä voiko tätä kaksikkoa enää kotipanimoksi nimittää, sillä heidän ensimmäinen kaupallinen olutkin on jo tuloillaan. Kaverit kävivät nimittäin 23.2 Lohjalla UG Breweryssä tykittämässä oluen tulemaan ja huhtikuussa olisi sitten kaupallisen ensiesiintymisen paikka - kiertolaispanijoina siis.
Tämä on heidän kolmas versiointinsa witbieristä. Aiempi kakkosversio We Are Just Messin' Wit U oli minulla maistossa marraskuussa ja sen arvion pääset lukemaan tästä linkistä. Reseptiikassa on maltaina samat kuin aiemmassakin - Organic Pilsner, Wheat ja Flaked Oats eli kaurahiutaleet. Humalat myös samat eli Tettnanger ja Mandarina Bavaria. Mausteina appelsiinin ja klementiinin kuoria sekä korianterin siemeniä. Klementiinin kuori tulee tässä kolmosversiossa uutena mukaan ja maltaiden sekä humalien osuuksia tai keittoaikoja on ehkä muutettu. Aiempi resepti on luettavissa kokonaisuudessaan aiemmasta arviosta, tämän erän täyttä reseptiä ei ole nyt jaettavaksi.
Pullo suhahtaa iloisesti ja oranssihtavaa witbierin tyylisesti sameaa ja mukavasti vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Ei niin keltaista kuin Hoegaarden, vaan selvästi enemmän oranssiin kallellaan - kuten oli tokin aiempikin versio. Tuoksu on raikas ja nousee lasista hyvällä voimakkuudella - korianterin mausteisuutta, appelsiinia ja sitruunaista tai limemäistä kirpakkuutta. Kunnollisen witbierin tuoksu - olisiko nyt hieman enemmän hiilihappoja ja siitä syystä tuoksukin edellistä pirteämpi? Suutuntuma on hiilihapoista johtuen myös aluksi kirpakka - sitrushedelmää, korianteria ja vehnäistä kuohkeutta. Katkero jää kutittelemaan nielaisun jälkeen, sitä on tyylin normia selvästi enemmän. Jälkimaussa nousee esiin jo tuoksussakin ilmennyttä limemäisyyttä - voisiko se olla nyt sitten klementiinin kuorista peräisin? Appelsiinin kuoret tuottavat kyllä mielestäni erilaisen maun. Suutuntuma jää edelleen hieman ohkaiseksi, kuten edellisessäkin erässä, mutta katkero ei jätä loppuvetoa kuitenkaan tyhjäksi. Lopputulema on siis selvästi kuivempi ja katkeroidumpi kuin parhaimmillaan todella kuohkean pehmeissä perinteisissä witbiereissä. Kun unohdetaan perinteisiin witbiereihin vertaaminen ja keskitytään olueen omana itsenään, niin kyllähän tämä maistuva tapaus on. Jos edelliseen vertaa niin ehkä tämä parannukselta tuntuu, vaikka toki on vaikea tehdä vertailua muutaman kuukauden takaiseen maisteluhetkeen, mutta niinku sillee perstuntumalta.
Kiitokset oluesta HNB:lle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.