Susiturkki Brewing on kolmen pääkaupunkiseutulaisen herrasmiehen panokollektiivi. Porukkaan kuuluu Jussi ja Ari Helsingistä ja Pekka Espoosta. Näistä viimeiseksi mainittu tekee myös musiikkia taiteilijanimellä Hannu Raivonen. Reittausblogin facebookia seuraavat ovat saattaneet törmätä aiemmin jakamaani Hannu Raivosen biisiin "Pussimäskäyksen lyhyt oppimäärä". Kuten biisistäkin käy ilmi, niin kavereiden harrastus on lähtenyt liikkeelle Reittausblogin pussimäskäysohjeilla. Nyt sitten maistoon on lähetetty Black IPA Süsiturkki, johon on lähdetty koittamaan tässä Nurmisen Stoutissa hyvin toiminutta paahtomaltaiden kylmäuuttamista.
Resepti (klikkaa isoksi)
Süsiturkki
Black IPA, 6%, 60 IBU
Maltaat: Viking Pilsner, Simpsons Munich, Simpsons Crystal Light, Simpsons Golden Promise (Pale Ale), Simpsons Chocolate Malt (kylmäuutettuna)
Humalat: Amarillo, Simcoe
Hiiva: US-05
"Pohjana oluessa oli Brewdogin katalogin #140 Black Eye Joe, mutta reseptiä muokattiin vähän. Esim. suklaamallasta vaikutti alkuperäisessä reseptissä olevan virheellisen pieni määrä. Tuossa reseptissämme on alussa noita vedensäätöhommia (joissa olen amatööri). Oli tarkoitus muokata vettä niin, että siinä on tasapainoinen sulfaatti-kloridi-suhde, jonka ei pitäisi liikaa korostaa katkeruutta. Luin jostain, että tummien maltaiden kanssa näin olisi parempi. Mäskin pH-arvoa säädettiin maitohapolla Brewer's friendin laskurin arvion perusteella. Suklaamallas kylmäuutettiin yön yli ja uute laitettiin sekaan mäskäyksen jälkeen. Osaan satsista sekoitettiin vielä ennen pullotusta kupillinen vaaleanpaahtoista kahvia (9litraan ~13g purua), ja sulle lähetyssä pullossa on kahvia mukana. Sitä tosin taitaa olla vain nimeksi."
Tumman punaruskea, valoa vasten läpikuultava olut, jonka vaahto on tiivis ja jättää kauniit pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksu on hurmaavan sitrushumalainen - aromikkuus nousee raikkaasti lasista ja olutta voisi hyvinkin luulla perinteiseksi vaaleaksi ipaksi, ellei tuoksussa olisi sivujuonteena hentoa lakritsaisuutta. Kahvia en tuoksusta niinkään erota, mutta maun loppupuolella se tulee esiin. Muuten makukin on tuoksun kaltainen - perinteiseen tapaan sitrushedelmäisen humaloitu, rungoltaan enemmän vaalean maltainen kuin paahteinen. Vaikka lopussa siis suolaisen lakritsainen ja kevyen kahvimainenkin vivahde esiin nouseekin. Laadultaan moitteeton olut ja reseptiikkakin toimii hienosti. Kaikki osa-alueet ovat tasapainossa. Katkeruuttakin on juuri sopivan purevasti, mutta ei niin paljoa, että loppu olisi ikävän kitkerää tuhkaisuutta, kuten monessa liian katkeroisessa tyylin edustajassa. Kylmäuutettu mustamallas toimii tässä tyylissä hienosti. Humalat pääsevät esiin ipamaiseen tyyliin, mutta lopussa saadaan myös sitä hienoista paahdetta kehiin. Samankaltainen efekti oli siinä Nurmisen Stoutissakin. Kahvin osuus jää tässä minulle mysteeriksi, sillä lopun vivahde voi yhtä hyvin olla maltaistakin peräisin. Laadukas ja maukas olut
Isot kiitokset tästä Susiturkki Brewingin kotipanokollektiiville - hienoa, että olen saanut toimia inspiraationa sekä oluen, että musiikin tekemiseen!
Loppuun vielä Hannu Raivonen ja "Pussimäskäyksen lyhyt oppimäärä":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.