Kuten viime viikolla kirjoitin, niin tämä kevät ja kesä on tripelien aikaa:
"Olipa kerran raumalainen blogisti, joka kotipanimossaan keitti belgityylisen vahvan alen, tarkemmin sanottuna Tripelin. Tripelistä tuli varsin hyvää. Blogisti eksyi internetiin ja vahingossa tilasi neljäkymmentä - siis neljävitunkymmentä - aitoa belgitripeliä oman kotioluensa verrokiksi. Kukaan ei pysty tarkalleen sanomaan, missä vaiheessa järki ja kohtuus karkasi koko touhusta, mutta nyt tilanne on siis kuvatun kaltainen."
Viime viikolla siis vertasin omaa tripeliäni Tongerlo Prior Tripeliin ja sain sellaisen kuvan, että oma tripelini oli maltaisempi ja matalammasta hiilihappotasosta johtuen suutuntumaltaan huonompi. Silloin kyseessä oli rinnakkainvertailu, mutta nyt olen maistellut kolme belgitripeliä lisää ihan yksinään. Etsin tyylin ydintä ja samalla pohdin miten voisin omaa reseptiäni kehittää.
Oma reseptiikkani (tähän jälkikäymissokeria 5g/litra):
St Idesbald Triple
9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva.
Ei aivan oljenkeltainen vaan enemmän oranssihtavan värinen. Tuoksu erittäin raikas, hieman omenainen ja runsaan kuivahedelmäinen. Mausteisuuttakin löytyy ja aivan läheltä nuuhkaistuna myös hieman lämpöä. Maku on myös varsin maukasta perustripeliä. Kuivatun aprikoosimaiset, päärynäiset ja jopa sokeroidun banaanimaiset hedelmät tulevat raikkaina ja loppu on kuiva sekä mausteinen. Aavistuksen lämminkin. Omaani verrattuna tämä on taas kovempi suutuntumaltaan ja hiilihappoisuudeltaan - tämä on raikkaampi. Hyvä tripel, jossa alkoholi varsin mallikkaasti piilossa.
Witkap Pater Tripel
7,5% | Ohramallas, maissi, vesi, humala, hiiva
Maissi taitaa olla hieman eksoottisempi ainesosa tripeleissä. Ei ole aivan oljenkeltainen tämäkään, ennemmin syvän kultainen. Vaahto on komea ja tiivis. Näyttävä olut! Tuoksu on hieman sokerinen, hunajainen, kuivahedelmäinen ja aavistuksen mausteinen. Maku on myös pehmeämmän ja maltaisemman tuntuinen kuin tripeleissä yleensä. "Maltillinen" 7,5% vahvuus vaikuttanee. Hedelmäisyyttä on raikkaasti ja jopa hieman sitrusvetoisesti. Tämä on hieman makealta maultaan toistaiseksi lähimpänä omaa tripeliäni ja suutuntumakin on pehmeine hiilihappoineen hieman siihen suuntaan kallellaan. Hyvän makuinen olut, mutta ei yllä oikein kunnollisen tripelin iskevyyteen, vaan tuntuu enemmänkin hyvältä belgiblondelta. Tämä on sellainen harmiton olut - tripelissä pitäisi olla hieman vaaran tuntuakin. Maut ja suutuntuma ovat kuitenkin aika samanlaiset kuin omassanikin, mutta jälkihehku ja mausteinen puraisu jäävät pois.
Ename Tripel
8,5% | ei ainesosaluetteloa
Kultainen väri ja kaunis vaahto. Tuoksu on hyvin hunajainen, omenankuorimainen sekä maltainen. Ei juuri mausteisuutta ja mallaskin tuoksuu - selvästi siis aiemmista tripeleistä poikkeava tuoksu, vaikka toki samojakin piirteitä on. Maku on hieman makea, täyteläisen maltainen, hunajainen ja omenainen. Loppuvedossa tulee tasapainottavasti katkeruutta ja sitä myöden mausteisuutta sekä kuivuuttakin. Jälkimaku on edelleen jännästi hunajainen. Hyvä olut tämäkin on. Täyteläisempi kuin aiemmat, eikä niin hienostuneen hedelmäinen.
Se olisi sitten 4/40 maistettu ja matka jatkuu. Yleiskuva omaan tripeliini peilaten on edelleen se, että suutuntumaa kun parantaisi selvästi runsaammalla jälkikäymissokerilla ja ehkä pienellä määrällä vehnämallasta, niin maut olisivat muuten varsin hyvin kohdillaan. Käyttämäni taloussokerin voisi myös ehkä vaihtaa panimosokeriin.
Tuo on armottomin testi omalle tuotokselle kun sen laittaa rinnakkain vertailuun perinteisen panimon malliesimerkin kanssa. Aika hiottu resepti ja prosessi saa olla ennenkuin se tyyli on kaikilta nyansseiltaan kohdillaan, vaikka erinomainen maku oluessa olisikin. Erittäin opettavaista toki ja pistää miettimään mistä tekijöistä se maku syntyy.
VastaaPoista