Triplasti tripleliä: Wilderen Kanunnik / Leffe Triple / Corsendonk Gold Tripel

"Olipa kerran raumalainen blogisti, joka kotipanimossaan keitti belgityylisen vahvan alen, tarkemmin sanottuna Tripelin. Tripelistä tuli varsin hyvää. Blogisti eksyi internetiin ja vahingossa tilasi neljäkymmentä - siis neljävitunkymmentä - aitoa belgitripeliä oman kotioluensa verrokiksi. Kukaan ei pysty tarkalleen sanomaan, missä vaiheessa järki ja kohtuus karkasi koko touhusta, mutta nyt tilanne on siis kuvatun kaltainen."

Tripel-saaga siis jatkuu edelleen. Viime viikolla pääsin 4/40 tilanteeseen ja nyt testipenkissä on käynyt kolme tripeliä lisää. Jos et tiedä mistä on kyse, niin lukaise TÄMÄ.

 

Wilderen Kanunnik Tripel

8,2% | Ohra, vehnä, kaura, ruis, humala, mausteet, humala, kandisokeri, hiiva, vesi

Lasiin kaatuu melko kirkasta ja väriltään oranssihtavaa olutta, joka vaahtoaa villisti. Tuoksussa on selvästi korianteria ja witbiertyylistä appelsiininkuorimaisuutta. Taustalta esiin nousee kevyttä karamellisuutta ja aavistus lämpöä. Maussakin mausteet ovat pinnalla enemmän kuin tyylipuhtaassa tripelissä soisi olevan. Korianteri puskee lujaa ja tekee lopputuloksesta miltei inkiväärimäisen terävän. Kunnollisen tripelin hienostuneesta hedelmäisyydestä ei tässä ole tietoakaan, vaan mausteet valtaavat paletin. Mausteet tekevät oluesta kyllä omanlaisensa, mutta witbier kolmanteen potenssiin korotettuna ja alkoholin lämpöpotkulla ei nyt oikein tahdo toimia. Suutuntuma on runsaan hiilihappoinen ja kuohkea - olueen sopiva. Maku vaan ei oikein tahdo istua ainakaan siihen itseni tunnustamaan tripelmuottiin, vaan karkaa enemmän experimentaaliseen osastoon tai sinne witbierin maisemiin. 

Leffe Triple

8,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, mausteet (appelsiininkuori ja korianterinsiemen), humala, hiiva

Ison panimon tripeliä seuraavaksi ja mukana luultavasti samat mausteet kuin edellisessäkin... Maistetaanpa onko mistään kotoisin. Kirkasta ja mukavan runsaasti vaahtoavaa tavaraa. Tuoksussa on hunajaisuutta, kuivattua hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Hunajaisuus on näistä vahvimpana esillä ja hedelmät sekä mausteet tulevat siinä taustalla. Edellinen oli ehkä samoilla mausteilla höystetty, mutta siinä korianterisuus varsinkin meni yli. Leffessä tätä ongelmaa ei ole, vaan mausteet sopivat sekaan hienosti. Korianteri ei oikeastaan edes nouse selkeänä esiin, vaan tuoksussa esiintyvä mausteisuus on vain "yleistä mausteisuutta". Maku on makeahko, hunajainen ja kuivatun hedelmäinen. Aprikoosia ja miksei vähäsen sokeroitua banaaniakin. Loppuvedossa yleisilme kuivuu mukavasti, alkoholi lämmittää hieman ja jälkimaussa on mausteisuutta. Ihan tyylikäs tripelihän tämä on. Vähän makeanpuoleinen, mutta kuitenkin ryhdikäs. Selvästi parempi ja ennen kaikkea tyylinmukaisempi kuin aiempi Kanunnik. Ehkä paras Leffe?

Corsendonk Gold Tripel

9,7% | Sisältää vehnä- ja ohramallasta

Tämä lienee toistaiseksi näistä tilaamistani tripeleistä vahvin. Kultaoranssi, täysin kirkas ja vaahdoltaan runsas. Kuvasta näkee hienosti miten Chimayn pikarin pohjassa oleva kaiverrus vapauttaa koko ajan oluesta hiilihappoa ja pitää vaahtoa yllä. Hieno lasi kerrassaan. Tuoksu on tässäkin hunajainen ja kuivahedelmäinen, mutta raikkaammin ja voimakkaammin kuin Leffessä. Vahvuus on myös ainakin tuoksussa erinomaisesti piilossa. Mausteisuuttakin on, nyt oletettavasti hiivan tuottamana. Maussa on hunajaisuutta ja aprikoosimaista kuivahedelmäisyyttä. Hyvin pitkälti Leffen kaltainen maku, mutta terävämmin ja voimakkaammin. Suutuntumakin on tässä pirtsakampi ja iskevämpi runsaiden hiilihappojen voimasta. Alkoholipitoisuus on sensaatiomaisesti täysin piilossa - kylmänä nautittuna nyt ainakin. Toki nielaisun jälkeen lämmittää mukavasti rintakehässä eli "voimaa" on. Mausteisuus on aika pehmeää ja hedelmien ja hunajan tai "kevyesti karamellisoituneen sokerin" miellyttävä maku on pinnalla. Tämä on näistä kolmesta paras ja muutenkin tyylissään todella pätevä suoritus. 

Tripeleistä on nyt 7/40 maistettu ja tämähän vaikuttaa aika sikasiistiltä harrastukselta. Hieno tyyli on kyseessä! Edelleen vehnän lisääminen omaan reseptiikkaani vaikuttaisi hyvältä idealta. Lisäsin omassa oluessani sokerin keittoon vähitellen siinä keiton loppupuolella. Aloin ripottelemaan sokeria kattilaan siinä vaiheessa kun keittoa oli noin 10 minuuttia jäljellä ja ripottelin pikkuhiljaa aina melkein keiton loppuun asti. Kerrallahan ei tuollaista määrää voi kattilaan jysäyttää, koska se valuu pohjaan ja palaa kiinni. Tätä sokerin lisäämisen ajankohtaa pitänee myös miettiä, koska omassani on vielä sellaista makeutta, joita ei näissä parhaissa tripeleissä (esim. tämä Corsendonk) ole. Keittoon lisätty sokeri on saattanut ehkä karamellisoitua liikaa? En osaa sanoa, mutta se on yksi asia, joka vaatii lisätutkimuksia.