• Twitter
  • Facebook
  • Instagram

Kotiolutta: HOMBRE Helsinki Eight Legs of the Devil

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Juhannusaattona maistossa oli erittäin mielenkiintoinen olut facebookin suositulta HOMBRE Helsinki ryhmältä - tai oikeastaan muutamalta sen avainjäseneltä. Kysehän on jo yli 1300 henkilöä käsittävästä pääasiallisesti pääkaupunkiseudun kotipanijoiden ryhmästä. Olut on ihan aidossa Heaven Hillin bourbontynnyrissä kypsytetty Imperial Stout. Tällainen lämmittävä olut sopikin hyvin Rauman sateiseen juhannukseen. Ei käynyt RMJ kävijöitä sääliksi kun itse grillikodan suojassa istuskelin.



HOMBRE Helsinki ryhmän aikanaan perustanut Pate Pesonius kertoo oluesta: 
"Mielenkiintoinen projekti, johon ei ihan helposti lähtisi yksikseen.

Eight Legs Of The Devil -nimi ja kuvituksena oleva jättiläistursas viittaavat kahdeksan tekijän kollektiiviseen touhuun. Lopulta meitä oli mukana seitsemän: Max Hellemann, Niklas Fred, Henrik Mellberg, Jaakko Järvinen, André Brunnsberg, Tyler Dierks ja minä.

Reseptin pohjana on Great Dividen Yeti, ihmisten mielessä yhdenlainen monsteri sekin. Itse olen usein nimennyt oluitani tuttujen biisien mukaan, ja sekin elementti on tässä mukana. Diamanda Galasin Let my people go -biisissä lauletaan:
"The eight legs of the devil now,
are crawling down my spine..."
Tynnyrin leimat
Reseptiikka:

83,2% Simpson's Best Pale Ale
3,55% Simpson's Crystal Dark
2,65% Simpson's Black Malt
2,65% Simpson's Chocolate Malt
2,65% Simpson's Roast Barley
2,65% Ruishiutale
2,65% Vehnähiutale

Og 22P

Humalat
Chinook & Cascade

Hiiva US-05


Todella mielenkiintoista maistaa tätä. Musta, maltilliselta vaahdoltaan mokkaisen värinen olut. Tuoksussa on tuhdisti viskiä ja tammipuuta. Paahteisuutta ja lakritsaisuuttakin on, mutta tynnyrin aromit tulevat ensin. Aavistus savuisuuttakin tuntuu - se lienee joko tynnyristä tullut tai sitten mielleyhtymä tummista maltaista, sillä savumallasta ei ole käytetty. On todella houkutteleva ja voimakas tuoksu. Ensimaistolla huomio kiinnittyy maun sijaan enemmän suutuntumaan, joka on melko pehmeä, täyteläinen ja sopivan maltillisesti hiilihappoinen. Erinomainen suorastaan, juuri tällaiselle oluelle sopiva tuntu. Maussa on niin ikään hieman vaniljaista tammea ja kevyen savuista viskiä. Jälkimakuun jää merisuolainen paahtomallas kevyellä kahvisuudella. Katkerointi on sopivan maltillinen, mutta riittävä. Meno pysyy täyteläisenä ja pehmeänä alusta loppuun, ei tule kitkeryyttä tai överiä soijakastikemaista paahteisuutta. On kyllä taiten pantua tavaraa. Pelkkiä miellyttäviä ominaisuuksia. Alkoholipitoisuus tuntuu vain pienenä lämpönä nielaisun jälkeen. Lämmittävää juomaa sateiseen juhannusaattoon toki tarvitaankin. 

Kiitokset hienolle kollektiiville hienosta oluesta!

Olutarvio: Tampere Brewing & Distilling Co. American Pale Ale

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 

American Pale Ale

Panimo: TBCD, Suomi (Olut valmistettu Hopping Brewstersillä)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Kaupat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Arvioin aiemmin tässä kuussa tämän uuden mustalaispanimon ensimmäisen oluen, joka oli Ruosniemellä valmistettu American Lager. Nyt toisena oluena on julkaistu Hopping Brewstersillä valmistettu American Pale Ale. Kirjoitin viimeksi panimosta:
Reittausblogiin aiemmin Sun Brew -kotioluitaan runsain mitoin arvioitavaksi kiikuttanut Mika Pirinen päätti lähteä kaupalliseksi toimijaksi. Tarkoituksena oli avata Tampereen Hiedanrantaan panimo ja tislaamo, mutta tilojen kanssa tuli ongelmia, joita kaupungin virastot jäivät arpomaan. Oman panimon oli siis tarkoitus olla käynnissä jo tätä kirjoittaessa, mutta näin ei nyt siis ole, vaan Pirinen lähti byrokratian rattaiden pyörähdystä odotellessa mustalaispanijana toisiin panimoihin toteuttamaan reseptejään. Tarkoituksena on kuitenkin edelleen avata omat toimitilat.
Ainesosaluettelo on tässä oluessa humalien osalta sama kuin American Lagerissakin, mutta maltaissa Pilsner on vaihtunut Munichiin ja tärkeimpänä tietysti hiiva muuttunut pohjahiivasta pintahiivaksi. Katkerot 55 EBU ja väri 19 EBC.

Maltaat: Pale Ale, Munich Caramel 100
Humalat: Mosaic, Amarillo, Cascade



Kultaoranssi olut, jonka vaahto jättää jälkeensä tiheäsyiset pitsikuviot laskiessaan. Tukevasti humaloidussa tuoksussa on vanhan koulukunnan "jenkkisitrusta", pihkaa ja havuja sekä Mosaicin tuttua mustaherukkapuskaan mielleyhtymät vievää aromikkuutta. Hieman karamellinen mallas antaa toffeista taustatukea. Ei aivan niin mosaicvetoinen tuoksu kuin American Lagerissa. Hyvä raikkaus ja kaikin tavoin laadukas yleisilme - niin tuoksussa kuin maussakin. Maun puolella katkerointi on riittävää ja se taittaa alun hieman makeahkon maltaisuuden nautinnolliseen hedelmänektarimaiseen loppuliukuun. Tyylipuhdas suoritus. Nektarimaista makeutta on hieman vaaleita tyylisuunnan edustajia enemmän, mutta humalaakin on tarpeeksi ja tasapaino sitä kautta hyvä. Ei mitään yltiöpäisen seksikästä saati kikkailevaa, vaan laadukasta ja maukasta perusolutta.

Yhteenveto

Tasapainoinen hedelmänektarinen APA

Triplasti tripeliä: Grimbergen / Affligem / St. Bernardus Watou

Lähettänyt - julkaistu 2 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi tilanteeseen 23/40 ja vuorossa on seuraavat kolme arviota. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.



Grimbergen Tripel
9,0% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, sokeri, humala, humalaekstrakti, hiiva

Ison panimon tavaraa, mutta pullossa jälkikäytettyä tämäkin on. Pullossa olevan hiivan määrä vain on "teollisen" eli tasalaatuisen prosessin kokoinen - siis hyvin vähäinen. Tuoksu on kuitenkin miellyttävä, joskin hieman pliisu. Siinä on hunajaisuutta, kuivattua hedelmää, hieman sitruunaisuutta ja hyvin kevyesti mausteisuutta - se uhkuva voima ja intensiteetti puuttuvat. Maku ei ole huono sekään, mutta sitä vaivaa sama ongelma -  hyviä makuja löytyy, mutta ne ovat jollain tavalla riisuttuja tai pyöristettyjä. Särmä ja sitä myöden myös vetovoima ja viehätys puuttuvat. Alussa on kivat hunajat ja päärynäinen kuivahedelmäisyys, mutta loppu jää hieman tyhjän päälle. Maku jää kesken. Suutuntuma on miellyttävän pehmeästi hiilihappoinen ja se tekee oluesta kuitenkin kokonaisuutena miellyttävän. Helppoa juotavaa ja alkoholi hyvin piilossa. Kuin leikattua tripeliä. Osa mausta on otettu pois, mutta alkoholipitoisuus jätetty. Setin kehnoimpaan neljännekseen.



Affligem Tripel
9,0% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, sokeri, humala, humalaekstrakti, hiiva

Tismalleen samat speksit kuin Grimbergenissäkin. Tämä on etiketin mukaan pantu Alken-Maes panimolla. Ulkonäöltään oranssihtavampi ja vaahdoltaan niukempi kuin Grimbergen. Tuoksu on tässä mausteisempi ja iskevämpi - voimakkuutta löytyy nyt.  Hedelmää ei ole niin paljoa, mutta hunajaa ja mausteita tässäkin on. Grimbergeniä parempi tuoksu. Makukin on mukavan terhakka. Siinä on melko runsaasti hunajaisuutta ja hieman hedelmäisyyttä sekä jotain marjaista karvautta, joka hieman latistaa tunnelmaa. Jälkimaussa on pahvisuutta. On tässä voimakkaammat maut kuin Grimbergenissä, mutta ei välttämättä juurikaan sen paremmat. Suutuntuma on tässäkin kuohkea ja miellyttävä - pullokäytetty se näemmä tämäkin on, kuten pitääkin. Isoista panimoista tai brändeistä Leffe on onnistunut tripelissä toistaiseksi parhaiten, sekä Grimbergen, että Affligem jäävät selvästi sen taakse. Alimpaan kategoriaan tämänkin sijoitan.



St. Bernardus Watou Tripel
7,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva

Arvostetun "melkein trappist-panimon" tavaraa tarjolla nyt. Hieman utuinen, väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan tiheäkuplainen olut. Tuoksussa on valtavan hieno kuivahedelmäinen ja hennon mausteinen meininki. Onpa raikas. Päärynäistä ja aprikoosimaista aromikkuutta ja hieman sokeroitua banaania. Hunajaisuutta ei tästä löydy - se voi olla vahvuudesta riippuvainen aistimus, tässähän on "vain" 7,5%. Ehkä fruitit pääsevät tässä senkin vuoksi raikkaammin framille. Maku on myös hyvä ja sen kruunaa erinomaisen kuohkea ja pehmeäkuplainen suutuntuma. Mausteisuutta on maussa tuoksua terhakammin, mutta kuivahedelmäisyys on silti raikkaana menossa mukana. Katkeruuttakin on tuntuvasti ja jälkimaku kuivuu miellyttävästi. Katkero ei nyt korosta alkoholimaisuutta, koska vahvuus on alhaisempi. "Matalasta" alkoholipitoisuudesta huolimatta tässä on kuitenkin mukavasti särmää ja ennen kaikkea juotavuutta. Tällaiseksi tripelin oikeastaan ajatuksissani usein miellän. Hyvät kuivahedelmät, tasapainoisesti mausteisuutta hiivasta ja kuohkea suutuntuma. Tämä on erinomainen tripel.

Fiilispohjaiseen rankingiin kaksi ekaa uppoaa alimpaan kategoriaan, mutta Bernarduksen Watou nousee kärkipäähän.


Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)

Maistossa Saimaan Brewer's Organic oluet

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Nyt maistossa Saimaa Brewing Companyn, eli nimensä kansainvälistäneen Saimaan Juomatehtaan Brewer's Organic -sarjalaiset. Nämä ovat nimensä mukaisesti luomuraaka-aineista tehtyjä. Oluissa käytetään Saimaa EKO-mallasta, jonka mallasohra kasvatetaan Kouvolan Valkealassa LuomuMattisen tilalla. Ohran mallastaa Viking Malt Lahdessa. Oluiden nimet, Kaito, Utula, Ukonlahti ja Yövesi ovat Saimaaseen jollain tapaa liittyvien paikkojen nimiä. Vahvuus on kaikissa sama 4,5%.

Kuva: J-P Jylhä (olutkellari.blogspot.com)
Kaito Lager 

Syvän kultainen kaunis väri ja kestävä vaalea vaahto tällä oluella. Tuoksussa on runsaan leipäistä jyväisää maltaisuutta sekä hienoista hedelmäisyyttä ja ruohoisuutta. Perushyvän lagerin tuoksu, mutta "syvemmällä" maltaisuudella. Maku on myös hyvä, mutta omaan makuuni aivan liiaksi makeaan maltaisuuteen kallellaan. Katkeroa ei ole juuri nimeksikään tai ainakaan se ei pääse runsaan maltaan alta millään tavalla puraisemaan. Maltaan makeudelle ei siis löydy tasapainottavaa vastinparia ja makeus jää sekä ensimmäiseksi, että viimeiseksi aistimukseksi. Juotavuus on tästä johtuen melko raskas. Laatutaso on kuitenkin täysin kunnossa. Ei ole pahvia tässäkään Saimaan lagerissa, eli tämä homma toimii kyllä. Sinänsä jees, että luomumaltaat esiin ihan viljelijän tasolle asti nostava olut myös maistuu runsaan maltaiselle, mutta kyllä hieman purentaakin saisi silti olla.


Saimaa Utula Pale Ale 

Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa melko suurikuplaisesti. Vaahto laskeutuu melko nopeasti sentin kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksussa on kevyesti karamellimaisuutta, pihkaa ja sitrusfairyllä terästettyä astianpesuvettä. Ei kuitenkaan tiskirättimäistä tunkkaisuutta, mikä on positiivista, vaikka tuoksu ei muuten hekumaa nostatakaan. Maku on melko saimaalainen... eli maltaisuutta, kivat katkerot, hieman pihkaa ja sitten siinä kohtaa kun raikkaan hedelmäisyyden pitäisi astua kehiin, saadaan pahvimaista oksidaatiota ja tympeän kartonkimaista suutuntumaa yllin kyllin. Siinä menee nautinto sen siliän tien. En ostaisi, mutta on tämä ehkä Kaito Lageria juotavampi kuitenkin.  


Ukonlahti Red Ale 

Kirkas kuparisen punertava olut mittavalla vaahdolla. Kaunista katseltavaa. Tuoksu on voimakkaan karamellimaltainen, toffeemainen ja kevyesti myös paahteinen. Ei hullumpi tuoksu, mutta miltei pelkkää mallasvetoa se on, ei hoppia. Maku on aluksi makeahkon karamellinen, mutta katkero kontraa onneksi nopeasti ja tasapainossa jäädään voiton puolelle. Valitettavasti myös tutut pahvit löytyy ja humalointi on jäänyt aromien puolesta matkasta kokonaan. Katkeroa on tarpeeksi. Jälkimaku on metallisen tympeä. Ei tätäkään järin onnistuneeksi sanoa voi. Humalien aromit eivät Saimaalla vaan välity keitosta tölkkiin asti. 



Yövesi Dark Lager 

Tumman punaruskeaa ja vaahdoltaan kermakahvisen väristä olutta. Tuoksu on tähän vahvuusluokkaan yllättävänkin voimakas. Siinä on paahdettua limpunkuorta, hieman nuotiosavua ja maitosuklaata eikä humalaakaan ole unohdettu. Maku on melko täyteläinen, pehmeä ja ihan kunnollisen saksalaisen dunkelin tapainen. Imellettyä limppua, hieman maitoisuutta, paahteisuutta ja suklaisuutta kevyesti ja tasapainottava katkero, joka jää hetkeksi suuhun elämään. Savuisuus on esillä jälkimaussa. Tämä on selvästi näistä Brewer's Organic sarjalaisista paras ja itseasiassa lienee koko Saimaan tämän kertaisen näytesetin paras yhdessä Mosaic Pale Alen kanssa. Miksi? No siksi että tämä on alusta loppuun laadukas ja myös miellyttävän runsasmakuinen olut. Erityismaininta kuohkean pehmeälle ja vahvuus huomioiden täyteläiselle suutuntumalle. Tämä on hyvää tavaraa.

Olutarvio: Saimaa Brewer's Special Mosaic Pale Ale 5,5%

Lähettänyt - julkaistu 1 kommenttia
 

Brewer's Special Mosaic Pale Ale

Panimo: Saimaa Brewing, Mikkeli
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Saman niminen olut on tullut maistettua aiemmin 4,7% versiona, joka oli mukana Saimaan Juomatehtaan maistelusetissä viime marraskuussa. Olut ei silloin vakuuttanut millään tavalla, vaan oli sitä tuttua tiskirättimäisen tunkkaista meininkiä, mitä Saimaan pintahiivaoluet ovat järjestään olleet. Nyt vahvuus on noussut nykyiseen kaupparajaan eli 5,5% asti.


Kirkas, kultaoranssi olut, jonka vaahto on kauniin pitsikäs. Tuoksussa on Mosaicin mustaherukkaa ja humalapellettiä, hieman karamellia ja eksoottista hedelmääkin tulee. Saimaan tuttu tiskirätti pysyy nyt poissa ja humalasta on irronnut kosolti aromiakin. Mistäs nyt tuulee? Eiköhän maku viimeistään petä? No nyt ei petä. Aromikkaasti sitä pellettimäistä mustaherukanlehteä ja tropiikin hedelmäsekoitusta. Aavistuksen karamellistoffeinen pohja ja rapsakasti katkeroa loppuvetoon. Hemmetti, tämähän on hyvää olutta! Miten Saimaan fabriikista nyt yhtäkkiä tuleekin tällainen olut, kun aiemmat vähänkin enemmän humaloidut ovat olleet tympeän tunkkaisia. En ymmärrä, mutta hyvä näin. Tämä oli toisaalta ainut pullotuote Saimaan paketissa, joten kenties ongelmat liittyvät tällä kertaa tölkitykseen? No mutta hei, tämähän oli hyvä, melkein jopa erinomainen.

Yhteenveto

Raikkaan humalainen APA

Olutarvio: Hiisi Humulus Lupus

Lähettänyt - julkaistu 2 kommenttia
 

Humulus Lupus

Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (4,90€ / 0,33l)

Jyväskyläläisen Hiisin Humulus Lupus DIPA oli Rauman SOPP-tapahtuman kenties paras olut vuonna 2014 (No okei okei, Lammin Sahdin jälkeen tietysti!). Alkossakin se on jossain kohtaa ollut, mutta sittemmin poistunut, palatakseen jälleen kesällä 2018. Testo Tero löysi olutta kerran myös "ganalim barttalt" ja maistelimme sitä yhdessä Reittaus-TV:n episodissa 33. Neljän vuoden takaiset hekumalliset muistot mielessä kävin pitkästä aikaa pitkäripaisessa. Hintaahan tällaisella on, mutta alle vitonen on vielä siedettävä pullohinta. Katkeruutta tällä jytkyllä on peräti 90 EBUa.


Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa vaivatta. Humalat nousevat tuoksusta hekumallisen hedelmäisinä. Vanhan liiton sitrusjyystön kylkeen nousee eksoottisempaa osastoa ja pihkaisuuttakin. Tuoksu on intensiivinen ja vakuuttava - toffeemaista mallaspohjaa unohtamatta. Maku alkaa hieman makean maltaisena, pihkaa, havuja ja hedelmäisyyttä nousee nopeasti mukaan ja keskivaiheilla meininki on jopa leppoisan hedelmänektarimaista. Oluessa piileskelevä susi saalistaakin salakavalasti iskien - voimakas katkero alkaa kerryttämään voimia ensisiemauksesta lähtien ja iskee kunnolla pykälään vasta loppuvedossa, joka sekin on edelleen maukkaan maltainen ja hedelmäinen. Vaalea mallaspohja sopii olueen hyvin - toffeemaisia sävyjä on tuntuvasti, mutta karamellisempi amberosasto puuttuu ja humalat pääsevät hienosti esiin. Ei ole marjamössöä tai hillomaisuutta tässä, vaan meno on puhdasta ja hekumallista alusta loppuun. Tykkään kovasti. Ei tule parempaa suomalaista DIPAa mieleen. 

Yhteenveto

Erinomainen DIPA

Triplasti tripeliä: De Leite / De Dolle / La Corne

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi tilanteeseen 20/40 ja nyt isketään seuraavat kolme arviota tiskiin. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.

De Leite Enfant Terriple
8,2% | Vesi, ohramallas, kaura, humala, hiiva, mausteet



Kirkkaanlainen kultainen olut vaahtoaa villisti - tämäkin on tietysti pullokäytetty. Tuoksu on raikas ja tyylinmukainen - mallasta kevyen viljaisesti, hedelmäisyyttä kuivattuun ja hieman sokeroituun tapaan ja sitten mausteita. Tässä tapauksessa aika runsaastikin mausteisuutta, yrttimäistä ja pippurimaista, ehkä korianteristakin. Hyvä tuoksu, mutta ehkä fruitit jäävät hieman mausteiden alle. Ei tripelin tosin mikään hedelmäpommi pitäisi ollakaan. Maku on myös raikas ja hyvä sekä petollisen juotava. Hieman makeutta ja runkoa alkuun, sitten aprikoosimaisen hunajaiset kuivahedelmät ja loppuun tiukemman mausteinen sinfonia, mutta miltei olemattoman katkerasti humalaa. Tavallaan siis pureva, mutta kuitenkin lopussa todella pehmeä ja alkoholinsa hyvin kätkevä. Katkero joissakin tripeleissä meinaa vetää lopun turhan kuivaksi ja lämpimäksi, omassanikin on ehkä hieman sitä ongelmaa, mutta tässä siis ei. Tripeliin ei ehkä kannata kovin paljoa katkeroa laittaakaan. Tässä luultavasti kaurakin pehmentää tuntumaa. Liian kesyksi homma ei kuitenkaan mene, siitä pitää mausteisuus huolen. Tämähän osuu sysirumasta etiketistä huolimatta setin parempaan puoliskoon, lähelle kärkeä. Ei perinteisin, mutta maukas on.

De Dolle Dulle Teve
10% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva


Nyt vuorossa vanha kunnon Dulle Teve eli Mad Bitch. Annoin tälle aikanaan arvosanaksi 10-/10, mutta siitä nyt on aikaa... Ulkonäöltään utuisen oranssinen ja seassa leijuu hieman hiivapartikkeleitakin. Tavara oli aika eloisaa heti korkin avattuani, joten ehkä sakat lähtivät sitä myöden liikkeelle. Ikääkin pullolla on jo vuoden verran, kuten korkkiin merkattu päiväys kertoo. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, hieman vehnäolutmaisen neilikkaisyrttinen, hunajainen ja kevyesti mausteinen. On kyllä lempeä tuoksu kymppiprossaisella. Maku onkin sitten toista maata. Runsas, suun heti ensisiemauksella täyttävä maku alkaa kuivatun hedelmäisenä ja mukana on sitä vehnäolutmaista neilikkaa ja sokeroitua banaaniakin. Keskivaiheilla on alun makeus kääntyy happamampaan suuntaan. Lopussa on katkeroa ja hiivan tuottamaa anismaista ja lakritsaista tuntumaa. Aika lailla juuri sellainen kuin muistinkin tämän olevan. Todella monipuolinen ja syvä makumaailma näin vaalealla oluella. Hiilihappoja on runsaasti ja ne ovat ilmavia, mutta pehmeitä. Ei tämä ehkä sellainen ole, jonka itse haluaisin tehdä, koska loppuvedon lakritsaisuus ja anismaisuus verottaa raikkautta ja juotavuutta. Tämä onkin juotavuudeltaan lähempänä tummempaa siemailubelgiä, hitaasti nautittavaa. Mutta maku on kyllä erinomainen ja runsas. Kärkipäätä ehdottomasti, mutta erottuu perinteisestä vaalean soljuvasta tripelistä aika tavalla.

La Corne du Bois des Pendus La Triple
10% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Läpinäkyvä, kullankeltainen ja vaahdoltaan runsas olut. Tässäkin sekaan kaatuu hiivapartikkeleita, jotka leijailevat oluen seassa, vaikka pulloon jäi vielä muutaman sentin verran tavaraa. Tuoksu hurmaa hedelmäisyydellään ja runsaan mausteisella tuntumallaan. On jopa vaikea uskoa, että mitään mausteita ei olisi käytetty. Mikään laki ei kaiketi vaadi asiaa etiketissä ilmoittamaan, mutta panimo haluaa netissä erikseen ilmoittaa, että mausteita ei ole käytetty. Kaikki on siis tullut hiivasta käymisen aikana, mahtavaa! Pippurista mausteisuutta ja sitä hienostunutta pirskahtelevaa hedelmäisyyttä löytyy nyt siis kunnolla. Sama homma on maunkin puolella. Runsaasti hiilihappoja, kuivattuja hedelmiä ja hunajaa, sitten lopussa runsaan mausteinen hieman katkera puraisu ja siitä kohti lämmittävää jälkihehkua. Kuitenkin jatkuvasti sellaisen pippurisen ja korianterisen taustavireen sävyttämänä, alkumausta loppuun asti siis. Ja suutuntuma on hienostuneen kepeä runsaista ja ilmavista hiilihapoista johtuen. Pullokäymisestä johtuen hapot ovat mukavan pehmeitä, joten se kääntyy tässä yhteydessä positiiviseksi komponentiksi. Tämä on täysmaltainen, eli sokeria ei ole käytetty, mutta minkäänlaista raskautta ei silti ole havaittavissa. Vahvuus alkaa lasin loppua kohti nousemaan suurempaan rooliin kuin toivoisin, mutta silti tässäkin on ihan kärkipään tavaraa tarjolla. 

Nyt osui tähän päivitykseen kolme todella hyvää ja silti keskenään melko erilaista tripeliä. Rankingissa sijoitan kaikki ylimpään kategoriaan. Maistetut tripelit nyt tilanteessa 23/40 ja laji viehättää edelleen!

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)


Kotiolutta: Nurmisen NZ Black IPA

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Kotkalainen Tuomo Nurminen lähetti alkuvuonna maistoon tekemäänsä kotiolutta, jota varten hän oli tutkinut mustamaltaiden kylmäuuttamista. Kylmäuuttamisella oli tarkoitus välttää mustamaltaista tuleva liiallinen lakritsi ja tietynlainen kitkeryys. Varsin luetuksi nousseessa jutussa kuvailtiin oluessa käytettyä tekniikkaa näin:
"Tuomon reseptissä oli black maltia 300 grammaa, johon hän lisäsi litran vettä ja kylmäuutti seosta 24 tuntia. Sen jälkeen siivilöinti ja uute oli valmis. Uute lisättiin olutta tehdessä 5 minuuttia ennen keiton loppumista kattilaan mukaan."
Arvion loppupuolella aprikoin tämän kylmäuutoksen sopivan kenties mainiosti Black IPAan ja nyt sitten eteeni on saapunut saman kaverin tekemä kyseisen tyylin edustaja. Olut kulkeutui luokseni Puhakan Harrin, eli toisen kotkalaisen siivin. Kaverit painavat siellä laadukasta olutta tulemaan melkein samalla kadulla.

Nurmisen NZ Black IPA 
5,8% | Maltaat: Pale Ale, Munich, Cookie, Crystal 100, Black (kylmäuuttamalla) | Humalat: Rakau (katkero), Motueka (flameout ja kuivahumalointi) | Hiiva: US-05
 

Punertavan tummanruskeaa, ei siis täysin mustaa olutta. Vaahto on hieman maitokahvinen väriltään. Tuoksussa esiintyy jännää terävän raikasta hedelmäisyyttä, jopa kirpeyttä, mikäli sellaista termiä tuoksusta käyttää voi - Uuden-Seelannin humalista se tulee. Paahtomallas ei ota oikeastaan mitään roolia, vaan tuoksu on ehdan ipamainen hedelmäisyyksineen ja kaikkineen. Ehkä inanen kylmää kahvia tai lakua tuoksussa on, mutta voi olla ihan vaan mielleyhtymä tai väkisin haettuna löytynyt "muka tuoksu". Maussa paahteisuutta on, kevyesti tosin, mutta kyllä sitä on. Jännästi se tulee esiin heti alkumaussa, antaen oluelle black ipamaisen alkusysäyksen, mutta kadotakseen sitten pois humalien tieltä. Hedelmäinen aromikkuus nousee raikkaana esiin, mutta katkero jää omiin mieltymyksiini nähden vajaaksi. Jälkimaussa on jälleen kevyttä lakritsaisuutta ja paahdetta. Hyvin ipamainen black ipa kylmäuutoksella siis saadaan, mutta kyllä siihen se tietty paahteinen lisäsäväys kuitenkin silti tulee ja se on hyväkin - erottuupa peruskamasta muutenkin kuin väriltään. Harmi, että katkero jää tässä kepeäksi ja sitä myötä loppuveto vähän liiaksi tyhjän päälle. No, kyllä tämä hyvää näinkin on ja todistaa mielestäni hyvin sen, että mustamaltaiden kylmäuutto sopii hyvin juuri tähän tyyliin. Laatutasossa ei moitteen sijaa. Kiitos Tuomolle hyvästä oluesta!

Olutarvio: Malmgård Emmer Pale Ale

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 

Emmer Pale Ale

Panimo: Malmgårdin Panimo, Pernaja
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Kaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Malmgårdin Panimo lähetti toukokuussa näytepaketin, josta aiemmin maistoin kaksi Saimaalla pantua ja tölkitettyä uutuusolutta, sekä yhden Malmgårdin omassa panimossa tekemän oluen. Jäin siihen lopputulemaan, että Saimaalla tehdyt maistuivat saimaalaisilta (tunkkaisilta), mutta Pernajalla pantu Idaho Wheat IPA oli erinomainen. Nyt maistoon tulee Emmer Pale Ale, joka on niin ikään Malmgårdin omalla tutulla panimolla tehty. Vahvuutta oluella on 5,0% ja katkeruuden ilmaisevia EBU-yksiköitä tuntuvat 55. 

Maltaat: Malmgård Special Blend, Emmer
Humalat: Mosaic, Citra, Centennial

Tässäkin on siis nimensä mukaisesti käytetty Malmgårdin kartanon omilla pelloilla kasvavaa emmervehnää. Humalointiin on valittu kolme pidettyä jenkkilajikkeita. 


Melko kirkas, kultaoranssi ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu on miellyttävän maltainen kevyen karamellisine ja pähkinäisine aromeineen. Humalointi nousee esiin hieman pihkaisena ja herukkapuskaisena. Hedelmäisyys on eksoottisempaa osastoa, mutta se nousee esiin melko vaimeasti, joskin puhtaasti. Mosaicin herukat ovat pinnalla, ei tunkkaisuutta. Maku on sekin raikas ja hyvä - kyllä Malmgårdin oman panimon taso pitää! Makeutta ja maltaan makua on miellyttävästi ja mikä tärkeintä, myös humalointi on vähintäänkin riittävä. Mosaicin herukkapuskaa tarjoillaan ja loppu on pihkaisempi ja greippisempi. Hyvä purenta ja miellyttävä jälkimaku. Alusta loppuun laadukas ja miellyttävä olut. Pernaja rules ok!

Yhteenveto

Komeasti katkeroitu Pale Ale

Olutarvio: Tampere Brewing & Distilling Co. American Lager

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 

American Lager

Panimo: TBDC, Suomi (Olut valmistettu Ruosniemen Panimolla)
Oluttyyli: American Lager
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Kaupat ja ravintolat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Reittausblogiin aiemmin Sun Brew -kotioluitaan runsain mitoin arvioitavaksi kiikuttanut Mika Pirinen päätti lähteä kaupalliseksi toimijaksi. Tarkoituksena oli avata Tampereen Hiedanrantaan panimo ja tislaamo, mutta tilojen kanssa tuli ongelmia, joita kaupungin virastot jäivät arpomaan. Oman panimon oli siis tarkoitus olla käynnissä jo tätä kirjoittaessa, mutta näin ei nyt siis ole, vaan Pirinen lähti byrokratian rattaiden pyörähdystä odotellessa mustalaispanijana toisiin panimoihin toteuttamaan reseptejään. Tarkoituksena on kuitenkin edelleen avata omat toimitilat. Ensimmäinen julkaistu olut on American Lager, joka on pantu Ruosniemen Panimolla Porissa. Tekijä kävi itse tässä alkuviikolla kotipihallani tuomassa parit näytepullot ja vaikutti myhäilevän tyytyväiseltä lopputulokseen.

Pirinen toimittaa näyteputelit
Reseptiikkaa: 
Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Caramel 100
Humalat: Mosaic, Amarillo, Cascade

Väriä on 10 EBC ja katkeruutta 40 EBU. Ainesosat ovat samat kuin aiemmin tänä keväänä maistamassani protoversiossa.


Kirkkaanlainen, kultaoranssi ja vaahdoltaan tiivis sekä pitsikäs olut. Tuoksuun avautuu Mosaicille tyypillinen mustaherukanlehtisyys vehreään humalapellettimäiseen tapaan. Perinteisempi jenkkisitrus vaikuttaa rinnalla myös, mutta kyllä Mosaic tuttuun tapaan hieman siihen päälle vyöryy - voimakasmakuinen humala kun on. Mallas tuoksuu hieman toffeemaisena taustalla. Maku on raikas ja miellyttävä eikä katkeroakaan ole unohdettu vaan runsas purenta pääsee jopa yllättämään - positiivisesti tietenkin. Maku on pääasiassa humalien sävyttämää monipuolista hedelmäisyyttä ja herukkaa, mutta jälkimaussa maltaan pähkinäiset ja toffeemaiset maut pääsevät myös esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, miellyttävästi lopussa kuivuva ja katkera. Hiilihappoja on tyylille sopivan maltillisesti. Hyvää olutta. Ei tässä mitään vikoja ole.

Ruosniemen prosessi toimii erinomaisesti ja niin lagerit kuin aletkin ovat laadullisesti priimaa. Keväällä maistamaani kotitekoiseen protoversioon verrattuna tämä on hieman vähemmän karamellimainen ja katkerampi. Ehkä käynytkin hieman kuivemmaksi. Myös humalien aromikkuus korostuu kun mallaspohja on kevyempi. Ehdottomasti oikeanlaiset parannukset makuprofiiliin. Hieno debyyttiolut!

Yhteenveto

Laadukas jenkkihumaloitu lager

Kotiolutta: Harri Puhakka Ruislager

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Nyt maistoon tulee viimeksi aidon brittityylisellä oluellaan ihastuttaneen Harri Puhakan ruislager. Tämä on valmistettu aiemmin arvioidun American Lagerin hiivakakun päälle seuraavalla reseptiikalla:

Ruislager

Maltaat:
Vienna                  2,2kg
Munich                 0,5kg
Pale Rye               1,8kg
Coocie                  0,5kg
Choco                   0,3kg

Humala:
Centennial


Läpikuultavan punertava olut vaalealla vaahdolla. Tuoksu on ruislimppuinen tai limpunkuorinen ja hieman mämmimäinen. Ruisleipää kun paahtaa niin paahtimesta nousee samanlaiset aromit. Ruista siis riittää! Maku on aluksi makean maltainen, tummaa leipää ja aavistus siirappia, mutta loppua kohti lipuessa tasapainoinen katkeruus ja ruismaltaan mausteisempi puoli nousevat hienosti esiin. Jälkimaku on vahvan rukiinen. Hyvä olut, ruista on käytetty ilmeisen runsaasti tai ainakin se tulee vahvasti esiin. Lagerkäymisessä ei ongelmia ja laatutaso on muutenkin totutun korkea. Maltainen pläjäys!
Tilaa: Blogitekstit (Atom)