Kotkalainen Tuomo Nurminen lähetti alkuvuonna maistoon tekemäänsä kotiolutta, jota varten hän oli tutkinut mustamaltaiden kylmäuuttamista. Kylmäuuttamisella oli tarkoitus välttää mustamaltaista tuleva liiallinen lakritsi ja tietynlainen kitkeryys. Varsin luetuksi nousseessa jutussa kuvailtiin oluessa käytettyä tekniikkaa näin:
"Tuomon reseptissä oli black maltia 300 grammaa, johon hän lisäsi litran vettä ja kylmäuutti seosta 24 tuntia. Sen jälkeen siivilöinti ja uute oli valmis. Uute lisättiin olutta tehdessä 5 minuuttia ennen keiton loppumista kattilaan mukaan."
Arvion loppupuolella aprikoin tämän kylmäuutoksen sopivan kenties mainiosti Black IPAan ja nyt sitten eteeni on saapunut saman kaverin tekemä kyseisen tyylin edustaja. Olut kulkeutui luokseni Puhakan Harrin, eli toisen kotkalaisen siivin. Kaverit painavat siellä laadukasta olutta tulemaan melkein samalla kadulla.
Nurmisen NZ Black IPA
5,8% | Maltaat: Pale Ale, Munich, Cookie, Crystal 100, Black (kylmäuuttamalla) | Humalat: Rakau (katkero), Motueka (flameout ja kuivahumalointi) | Hiiva: US-05
Punertavan tummanruskeaa, ei siis täysin mustaa olutta. Vaahto on hieman maitokahvinen väriltään. Tuoksussa esiintyy jännää terävän raikasta hedelmäisyyttä, jopa kirpeyttä, mikäli sellaista termiä tuoksusta käyttää voi - Uuden-Seelannin humalista se tulee. Paahtomallas ei ota oikeastaan mitään roolia, vaan tuoksu on ehdan ipamainen hedelmäisyyksineen ja kaikkineen. Ehkä inanen kylmää kahvia tai lakua tuoksussa on, mutta voi olla ihan vaan mielleyhtymä tai väkisin haettuna löytynyt "muka tuoksu". Maussa paahteisuutta on, kevyesti tosin, mutta kyllä sitä on. Jännästi se tulee esiin heti alkumaussa, antaen oluelle black ipamaisen alkusysäyksen, mutta kadotakseen sitten pois humalien tieltä. Hedelmäinen aromikkuus nousee raikkaana esiin, mutta katkero jää omiin mieltymyksiini nähden vajaaksi. Jälkimaussa on jälleen kevyttä lakritsaisuutta ja paahdetta. Hyvin ipamainen black ipa kylmäuutoksella siis saadaan, mutta kyllä siihen se tietty paahteinen lisäsäväys kuitenkin silti tulee ja se on hyväkin - erottuupa peruskamasta muutenkin kuin väriltään. Harmi, että katkero jää tässä kepeäksi ja sitä myötä loppuveto vähän liiaksi tyhjän päälle. No, kyllä tämä hyvää näinkin on ja todistaa mielestäni hyvin sen, että mustamaltaiden kylmäuutto sopii hyvin juuri tähän tyyliin. Laatutasossa ei moitteen sijaa. Kiitos Tuomolle hyvästä oluesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.