Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi
tilanteeseen 20/40 ja
nyt isketään seuraavat kolme arviota tiskiin. Jos et tiedä
mistä tässä kaikessa on
kyse, niin lukaise tämä alustus.
De Leite Enfant Terriple
8,2% | Vesi, ohramallas, kaura, humala, hiiva, mausteet
Kirkkaanlainen kultainen olut vaahtoaa villisti - tämäkin on tietysti pullokäytetty. Tuoksu on raikas ja tyylinmukainen - mallasta kevyen viljaisesti, hedelmäisyyttä kuivattuun ja hieman sokeroituun tapaan ja sitten mausteita. Tässä tapauksessa aika runsaastikin mausteisuutta, yrttimäistä ja pippurimaista, ehkä korianteristakin. Hyvä tuoksu, mutta ehkä fruitit jäävät hieman mausteiden alle. Ei tripelin tosin mikään hedelmäpommi pitäisi ollakaan. Maku on myös raikas ja hyvä sekä petollisen juotava. Hieman makeutta ja runkoa alkuun, sitten aprikoosimaisen hunajaiset kuivahedelmät ja loppuun tiukemman mausteinen sinfonia, mutta miltei olemattoman katkerasti humalaa. Tavallaan siis pureva, mutta kuitenkin lopussa todella pehmeä ja alkoholinsa hyvin kätkevä. Katkero joissakin tripeleissä meinaa vetää lopun turhan kuivaksi ja lämpimäksi, omassanikin on ehkä hieman sitä ongelmaa, mutta tässä siis ei. Tripeliin ei ehkä kannata kovin paljoa katkeroa laittaakaan. Tässä luultavasti kaurakin pehmentää tuntumaa. Liian kesyksi homma ei kuitenkaan mene, siitä pitää mausteisuus huolen. Tämähän osuu sysirumasta etiketistä huolimatta setin parempaan puoliskoon, lähelle kärkeä. Ei perinteisin, mutta maukas on.
De Dolle Dulle Teve
10% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva
Nyt vuorossa vanha kunnon Dulle Teve eli Mad Bitch. Annoin tälle aikanaan arvosanaksi 10-/10, mutta siitä nyt on aikaa... Ulkonäöltään utuisen oranssinen ja seassa leijuu hieman hiivapartikkeleitakin. Tavara oli aika eloisaa heti korkin avattuani, joten ehkä sakat lähtivät sitä myöden liikkeelle. Ikääkin pullolla on jo vuoden verran, kuten korkkiin merkattu päiväys kertoo. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, hieman vehnäolutmaisen neilikkaisyrttinen, hunajainen ja kevyesti mausteinen. On kyllä lempeä tuoksu kymppiprossaisella. Maku onkin sitten toista maata. Runsas, suun heti ensisiemauksella täyttävä maku alkaa kuivatun hedelmäisenä ja mukana on sitä vehnäolutmaista neilikkaa ja sokeroitua banaaniakin. Keskivaiheilla on alun makeus kääntyy happamampaan suuntaan. Lopussa on katkeroa ja hiivan tuottamaa anismaista ja lakritsaista tuntumaa. Aika lailla juuri sellainen kuin muistinkin tämän olevan. Todella monipuolinen ja syvä makumaailma näin vaalealla oluella. Hiilihappoja on runsaasti ja ne ovat ilmavia, mutta pehmeitä. Ei tämä ehkä sellainen ole, jonka itse haluaisin tehdä, koska loppuvedon lakritsaisuus ja anismaisuus verottaa raikkautta ja juotavuutta. Tämä onkin juotavuudeltaan lähempänä tummempaa siemailubelgiä, hitaasti nautittavaa. Mutta maku on kyllä erinomainen ja runsas. Kärkipäätä ehdottomasti, mutta erottuu perinteisestä vaalean soljuvasta tripelistä aika tavalla.
La Corne du Bois des Pendus La Triple
10% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
Läpinäkyvä, kullankeltainen ja vaahdoltaan runsas olut. Tässäkin sekaan kaatuu hiivapartikkeleita, jotka leijailevat oluen seassa, vaikka pulloon jäi vielä muutaman sentin verran tavaraa. Tuoksu hurmaa hedelmäisyydellään ja runsaan mausteisella tuntumallaan. On jopa vaikea uskoa, että mitään mausteita ei olisi käytetty. Mikään laki ei kaiketi vaadi asiaa etiketissä ilmoittamaan, mutta panimo haluaa netissä erikseen ilmoittaa, että mausteita ei ole käytetty. Kaikki on siis tullut hiivasta käymisen aikana, mahtavaa! Pippurista mausteisuutta ja sitä hienostunutta pirskahtelevaa hedelmäisyyttä löytyy nyt siis kunnolla. Sama homma on maunkin puolella. Runsaasti hiilihappoja, kuivattuja hedelmiä ja hunajaa, sitten lopussa runsaan mausteinen hieman katkera puraisu ja siitä kohti lämmittävää jälkihehkua. Kuitenkin jatkuvasti sellaisen pippurisen ja korianterisen taustavireen sävyttämänä, alkumausta loppuun asti siis. Ja suutuntuma on hienostuneen kepeä runsaista ja ilmavista hiilihapoista johtuen. Pullokäymisestä johtuen hapot ovat mukavan pehmeitä, joten se kääntyy tässä yhteydessä positiiviseksi komponentiksi. Tämä on täysmaltainen, eli sokeria ei ole käytetty, mutta minkäänlaista raskautta ei silti ole havaittavissa. Vahvuus alkaa lasin loppua kohti nousemaan suurempaan rooliin kuin toivoisin, mutta silti tässäkin on ihan kärkipään tavaraa tarjolla.
Nyt osui tähän päivitykseen kolme todella hyvää ja silti keskenään melko erilaista tripeliä. Rankingissa sijoitan kaikki ylimpään kategoriaan. Maistetut tripelit nyt tilanteessa 23/40 ja laji viehättää edelleen!
Aiemmat tripel-saagan jutut:
#tripeliäsaatana: Gouden Carolus Tripel
Triplasti tripeliä: Dronkenput / Ter Dolen / Ardennes
Triplasti tripeliä: Moeder Overste / Kasteel / Gentse + Reittausblogi Tripel tilannekatsaus
Triplasti tripeliä: Dronkenput / Ter Dolen / Ardennes
Triplasti tripeliä: Moeder Overste / Kasteel / Gentse + Reittausblogi Tripel tilannekatsaus
Fiilispohjainen ranking:
Kärkipäätä:
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
Varsin jees:
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Kasteel Tripel
Vähän kehnommat:
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Moeder Overste Tripel
Spesiaalit:
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.