Kotiolutta: Panimo Duuni Sir Pale ja mäskihumaloinnin vaikutukset

Jyväskylän kotipanotandem Panimo Duuni eli Jouni Raninen ja Pekka Vesala lähestyivät blogistia jälleen kerran erittäin mielenkiintoisen oluen kanssa. Sir Pale on jenkkityylinen pale ale, jossa on kaikki aromi- ja kuivahumaloinnit jätetty pois, mutta sen sijaan lisätty humalaa reilusti jo mäskäykseen ja hieman myös keiton alkuun katkerointia varten. 

Olen mäskihumalointia kokeillut itsekin yhdessä IPA:ssa ja kirjoitin siitä aikoinaan vuonna 2015 muutaman rivinkin otsikolla "Täydellisen IPAn metsästys osa 1: Reseptin suunnittelua". Liitän mäskihumalointia koskevan osuuden tähän alle ja koko jutun pääset lukemaan tästä linkistä.

Mäskihumalointi:

Mäskihumaloinnissa humalaa lyödään maltaiden joukkoon jo mäskäyksen alussa, mutta mitä humalat siellä tekevät? Mitä hyötyä niistä on? Omaa kokemusta aiheesta ei vielä ole, paitsi sahdinteosta tavallaan, mutta siinä humalien määrät ovat niin pieniä, ettei sitä voi tähän verrata. Koska omaa kokemusta ei ole, on luotettava kirjallisuuteen ja nettilähteisiin.

Brew Your Own on julkaissut mäskihumaloinnista varsin kattavan artikkelin. Tekstissä verrataan mäskihumalointia kuivahumalointiin - siitä pitäisi jäädä olueen humalien aromikkuutta, mutta ei juuri ollenkaan katkeruutta. 

“Mash hopping, on the other hand, is seen as a replacement for dry hopping. Little or no bitterness is imparted to the beer, but the hop flavor and aroma of mash hopping are considered by some homebrewers to be highly desirable.”

Eurooppalaiset ”jalohumalat” toimivat artikkelin mukaan paremmin kuin jenkkihumalat. Aiheesta on eri foorumeilla paljon ristiriitaista tietoa, osa tykkää, osa ei koe ollenkaan hyväksi. Osa kertoo, että mäskäystehokkuus on laskenut kun humalat laskevat mäskin PH:ta. Homebrewtalk foorumilta löysin myös hyvän tutkielman aiheesta: ”Observations on Mash Hopping by Marc Sedam” 

”My first mash-hopped brew was a simple lager made using 10 pounds of pilsner malt, two ounces of Hallertauer Hersbrucker in the mash, and an ounce of Bullion in the boil for bittering. The resulting beer was shocking. It had hop aroma and flavor that I'd never been able to get in a beer before. When the beer was warmed up a bit, one whiff put me closer to a hop field than any glass ever before.”

Pakkohan sitä on kokeilla, koska miksi ei? Eikö? Nautin kesällä myös De Dochte van de Korenaarin Extase Double IPAn, jonka valmistuksessa humalaa on laitettu samalla tavalla joka vaiheessa, eli myös mäskiin, ja se oli myös todella hyvää. 

Sitten takaisin vuoteen 2018 ja maistamaan Duunin erittäin mielenkiintoista kokeilua.

Sir Pale

5,0%, 45 IBU

Tekijän kommentit:

"Sir Palen idea lähti siitä, että isot pojat intternetissä sano mäskäyshumaloinnin olevan hyvä juttu. Testattiin sitten sitä niin, että tehtiin mieto, kevyt pale ale, johon nakattiin yhteensä 10g / litra Citraa ja Cascadee mäskäykseen ja sitten 1g / litra Citraa 60 minuutin kohdalla keittoon katkeroks. Loput mahdolliset humaloinnit kaikki pois, niin maistaa ja haistaa sitten paljonko siitä mäskäyshumaloinnista on apua."

Mallaspohja:

4kg Pilsner malt. 300g Vehnä, 100g Ohrahiutaleita. 

Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa näyttävästi. Tuoksu on heti voimakkaasti ja hurmaavasti humalainen. Eksoottista hedelmää, vehreää humalapellettiä, hienoista yrttisyyttä ja sitruksisuutta. Kuin voimakkaasti kuivahumaloidun oluen tuoksu, vaikka kuivahumalointia ei siis ole tehty. Todella mielenkiintoista. Muutenkin laadukkaan ja hyvän oluen tuoksu. Maistaessakin huomio kiinnittyy ensin suutuntumaan, joka on melko täyteläinen ja öljyinen. Hedelmäisen aromaattista humalaa on mukana reilusti ja suutuntumakin on voimakkaasti kuivahumaloidun oluen kaltaisesti "humalaöljyinen".

Mäskihumaloinnista siis irtoaa aromia ja irtoaa ihan reilustikin, vaikka toki kaverit sitä todella hulppean määrän ovat käyttäneetkin (10g / litra). Mäskihumaloinnin vaikutus on siis kaikkea muuta kuin marginaalinen, olen yllättynyt miten paljon siitä irtoaa aromia. Nyt on hieno tunnelma - tässä sitä ollaan taas uuden oivalluksen äärellä. Opettavaisen oluen parissa. En olisi uskonut tämän metodin, näilläkään humalamäärillä, tuottavan näin voimakkaan aromaattista lopputulosta. 

Olut itsessään on muutenkin loistava. Vaalea, mutta ei ohkainen mallaspohja, reilusti humalan aromikkuutta, tuntuva katkero ja miellyttävä edelleen voimakkaan hedelmäinen jälkimaku. Hekuma on tosiasia. Mäskihumaloinnin eroa kuivahumalointiin on kuitenkin vaikeaa tämän perusteella todentaa, mutta paljon samaa ne tuntuvat tuottavan. Jälkimaun katkero tässä tuntuu kantavan iäisyyksiin asti ja katkero muutenkin on voimakas, ihan IPA-tasoa, mutta ei millään tavalla överi tai hyökkäävä. Ehkä mäskihumalasta saadaan aromien lisäksi siis miellyttävä pitkäkestoinen puraisukin - paha sanoa varmaksi, mutta näin voisi tämän perusteella ollakin. Erittäin hyvä olut ja lisäksi mielenkiintoinen sekä opettavainen ja ajatuksia herättävä. Suorastaan maisteluspektaakkeli!

Kiitokset tästä Panimo Duunin Jouni ja Pekka!

Onnittelut tässä yhteydessä kaksikolle myös Olutliiton valtakunnallisen kotiolutkilpailun stout/porter sarjan voitosta. Ottakaahan kotipanimo seurantaan Facebookissa.