Reittausblogistin luottojuottajiin jo pitkään kuulunut Panimo Duuni on taas pistänyt pakettia Rauman suuntaan ja niinpä maistoon loisteliaan mäskihumaloidun Sir Palen jälkimainingeissa Skotti ja Jussi-Brown 2018. Tyyleinä nyt vähemmän seksikkäät skottityylinen ale ja brown ale - maltaisia mallasjuomia siis.
Skotti
4,7%, 26 IBU | Pullotettu 25.1.2018
Tummahko, utuisen punaruskea ja vaahdoltaan tyylikkään pitsikäs. Tuoksu on runsaan maltainen, toffeeta, mallasleipää ja hieman humalaisuutta kukkaisen niittymäisellä tavalla. Ehkä inanen paahteisuuttakin tai lakritsivivahdetta, mutta pääpaino on kuitenkin tuolla runsaalla brittityylisellä maltaisuudella. Maku on hyvä. Mallasta tuhdisti, mutta ei raskaasti. Brittityylin keksimäinen ja hieman toffeemainen meininki, joka saa jossain keskivaiheilla pienen paahteisemman säväyksen. Ja juuri tuo pieni terävämpi paahteinen lisä tuon runsaan maltaan kylkeen on se, josta ne suurimmat kiksit nyt irtoaa. Jälkimaussa on sitä samaa paahteisuutta myös. Katkeruuttakin tuntuu tasapainoisen purevasti ja pitkäkestoisesti Vahvuuteen nähden runko on runsas ja suutuntuma nautinnollinen. Hyvä mallasvetoinen olut. Tällainen ei synny vahingossa, vaan prosessin on oltava kunnossa - varsinkin, kun tämä on jo puolisen vuotta ollut pullossa ja laatutaso on edelleen täysin moitteeton ja aromit sekä maut tulevat kirkkaina esiin. Tykkään!
Jussi-Brown 2018
5,3%, 40 IBU| Pullotettu 7.5.18
Olen tätä samaista olutta päässyt maistelemaan aiemminkin ja reseptiikka on ilmeisesti säilynyt samana. Aina on hyvää ollut. Ja niin on muuten nytkin. Samalla tavalla kauniin maltainen olut, suorastaan eroottinen. Toffeeta on taas ja leipäisyyttä ja sitten se pieni paahteisempi säväys siellä mukana. Se on se taikuus. Varsinaista humalaisuutta ei niinkään tuoksu, mutta jotain märän ruohomaista tai saunavihtaista joukossa on. Koivunlehtiä siis ehkä mausteena jonkin aiemman version tapaan. Se olisi tietysti juhannusoluelle sopivaakin. Maltaisuus on kuitenkin kingi maun puolellakin, eikä tässä tälläkään kertaa mitään valitettavaa ole. Mallasleipäinen, hieman toffeevivahteinen pohja saa taas paahteisemman säväyksen ja myös savuisuutta loppuvetoon. Katkeroa on, mutta mallaspohja on niin runsas, ettei 40 IBUa tunnu ihan siltä mihin kevyempirunkoisissa on tottunut. Pehmeästi siis laskeutuu humalointi kielelle. Kerrassaan nautittava olut. Runsaasti makuja tarjolla.
Kyllähän se taas jyväskyläläinen olut maittoi odotetusti eli hyvin. Sir Pale oli aivan kultaa ja Skotti sekä Jussi-Brown erinomaisen hyvää perustekemistä. Homma vaikuttaisi olevan kavereilla edelleen hallussa. Kiitokset jälleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.