Kotiolutta: Niittykanta Orlov ja Willi Wäinö brettaoluet

Lohjalainen Perttu Maksimainen lähetti maistoon kaksi aika erikoista ja mielenkiintoista kotioluttaan.  Toinen on pelkällä brettalla käytetty Orlov ja toinen leipäjuurella ja brettalla käytetty Willi Wäinö, jossa on kolmea eri hedelmäsosetta mausteena. Nyt pitäisi siis taas villiä ja tiukan navettaista meininkiä olla tarjolla. Otetaan ensiksi Orlov.

Orlov Atheist Ale

~7% | EBC 9 | IBU 33 | Pullotettu 12.3.2018

Tekijän kommentit: 

Täysbrettavehnä. Ideana oli nähdä millainen maku syntyy, kun tehdään vaalea olut ja annetaan hiivalle tilaa. kuukausi meni käymisessa. Ekan viikon kävi reippaasti.

Maltaat: vehnä, pale ale, cara pale, kaurahiutale.

Humalat: Hallertau Herkules(katkero), Hallertau Saphir (aromi- ja kuivahumalana)

Hiiva: Brettanomyces Bruxellensis

Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että Orvalin etikettiä matkiva ja Orvalin seksisukkulapulloon liimattu etiketti herättää vahvoja tunteita. Kultainen ja läpinäkyvä olut väriltään. Happamille tyypillisesti vaahto katoaa oluen pinnalta nopeasti, miltei kohisten. Vain pieniä "saarekkeita" jää kellumaan oluen pinnalle. Tuoksu on tallia ja nahkasatulaa niittykukkaisen keväisellä vivahteella. Raikasta. Mielestäni tuoksu sisältää humalien kukkaisia ja hieman sitrusvivahteisia aromeita myös, vaikka pullotus onkin tapahtunut jo yli puoli vuotta sitten. Pääpaino on toki brettan tallimaisilla aromeilla. Olut laskeutuu kielen päälle sittenkin aika lempeän hapokkaana - maltaista makeutta on hieman jäljellä, eikä suuta supistavaa lambicmaista "iskua" pääse muodostumaan kuin hieman. Kepeää ja raikasta - oluiden kuoharia. Katkero on tuntuva ja jälkimakuun jää hieman kukkaisuutta ja yrttisyyttä humalista. Hiivat kun kaataa sekaan niin olut tulee hieman täyteläisemmäksi ja katkerokin ehkä korostuu. Kirkkaana hienosti esiin nouseva vieno hedelmäisyys jää tosin hiivan jalkoihin, joten kyllä tämä parempi on ilman. Hyvä bretta-ale, raikasta ja maukasta. Selkeät maut. Tykkäsin.

Seuraavaksi sitten maistoon Willi Wäinö, joka on tosiaan kutkuttavasti osittain leipäjuurella käytetty. Olen aiemmin päässyt maistamaan leipäjuurella käytettyä olutta myös Rabbit Street Breweryltä.

Willi Wäinö

 ~6,3% | EBC n. 20 | IBU 0

Tekijän kommentit: 

Syntyi kun ostin kaupasta mainiota hapanruisleipää ja kokeilin, että saako siitä tehtyä uuden juuren. Sehän onnistui ja parin leivänpaiston jälkeen tuumasin, että käyttäisiköhän juuri vierrettä. Tuumasta toimeen ja parin viikon kuluttua mulla oli litran verran hiivaa kasvatettuna. Maku ja tuoksukin oli lupaava, mukavan navettainen ja hapan. No siitäpä sitten olutta. 

Olut kävi aluksi vilkkaasti, mutta sitten käyminen pysähtyi käymisasteen jäädessä 65%. Tässä vaiheessa lisäsin Bonnen aprikoosi, mango ja passionpurettä jokaista 0,5kg. Hämmensin ja odotin kuukauden mutta mitään ei tapahtunut, joten lisäsin brettanomyces bruxellensista jolloin liemi jatkoi käymistä. Pullotettu 1.014 ominaispainolla samoin kuin Orlov, mutta tähän ei kuitenkaan muodostunut samalla tavalla happoja, mikä nyt jäi vähän mysteeriksi.

Maltaat: vehnä, pale ale, caramel sweet 75, crystal 100

Humalat: Ei humalaa

Mausteena: Bonnen aprikoosi-, mango- ja passionpurea. 

Kuparinen, jopa punertava ja miltei täysin vaahdoton olut. Pullo kyllä suhahti avattaessa, eli kyllä siellä pientä jälkikäymistäkin on tapahtunut. Tuoksu on nyt aiempaa selvästi eksoottisempi. Hedelmälihaa greippisen sitrusmaisesti ja jännää brettan tallimaisuuteen sekoittuvaa hopeatoffeeta karamellimaltaista. Jotenkin jopa jouluinen yleistunnelma tässä - kaneliomenaa ehkä. Maku ei kuitenkaan jännästi ole niin maltainen kuin aiemmassa vaaleammassa oluessa, vaikka sen luulisikin olevan. Hedelmäsoseet eivät nouse ollenkaan makean hedelmäisinä esiin, vaan niiden rooli jää maun puolella ehkä sittenkin taustavaikuttajaksi. Bretta se on tähänkin, yhdessä leipäjuuren kanssa, syönyt aika kuivan ja kepeän suutuntuman. Tuoksun hento toffeisuus ei maussa juuri esiin nouse, mutta kuivattuja hedelmiä on tarjolla. Katkeron puute tekee yleisilmeestä peräti siiderimäisen. Pidin edellisestä enemmän. Tämä jäi sen rinnalla jotenkin "hampaattomaksi". Hedelmäsoseiden vaikutus aromiin tuntuu selkeältä, mutta maussa vaikutus tuntuu vasta hiivojen lisäämisen jälkeen - hedelmänkuorimaisen sitruksisena, kuten tuoksussakin. Maukas siemailtava se oli tämäkin, mutta kyllä Orlov näistä minulle toimi paremmin. Ehkä hapokas puraisu siis omalla kohdallani kaipaa myös katkeron puraisua loppuun, ei paljoa, mutta edes vähän. 

Kiitoksia Pertulle kahdesta mielenkiintoisesta oluesta! Jännä juttu, että en ole yhtään kiinnostunut tekemään tällaisia erikoisuuksia itse kotona, mutta juon näitä kyllä mielelläni. Ehkä se on se arvaamattomuus ja pitkä kypsytysaika mikä itselleni näissä tökkii. Nykyään kun on pieniä lapsia perheessä, niin oluen tekeminen on kuitenkin aika harvinaista herkkua - silloin pelataan varman päälle ja tehdään sahtia tai tripeliä!