• Twitter
  • Facebook
  • Instagram

Saisonkesä 2019: Hapkin / Belgoo / Dupont

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Tehdään töitä ja mennään eteenpäin. Saisonkesä jatkuu eikä periksi anneta.

Hapkin
8,5% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, sokeri, humala, humalaekstrakti, hiiva



Tyylikäs etiketti tässä vahvassa blondessa. Kirkas kultainen olut, joka taas tuttuun belgityyliin rakentaa vitivalkoisen vaahtokukan ylleen. Tuoksu on hunajainen, päärynäinen ja aavistuksen humalainen. Vahvuus ei tunnu ollenkaan tuoksussa. Eikä muuten näemmä tunnu maun puolellakaan. Hyvin pehmeä suutuntuma, vaikka hiilihappojakin on kohtalaisen runsaasti. Päärynänkuorimaista varsin raikasta hedelmäisyyttä, hunajaisuutta ja puraisultaan melko hentoinen, mutta kestoltaan pitkä katkero jälkivedossa. Kokonaisuutena erittäin tripelmäinen ja olisikin sopinut paremmin viime kesäiseen otantaan, mutta ei anneta sen seikan nyt haitata, vaan nautitaan tästä. Aurinko laskee mailleen, ihmiset hiljentyvät ja luonto herää ihan eri tavalla henkiin. Hyvä aika istuskella terassilla ja fiilistellä oluen kanssa. Pistetään tämä nyt keskikastiin. Vaikka oikein maukasta onkin, niin käy loppua kohti varsin yksioikoiseksi, vaikkakin samalla säilyttää silti juotavuutensa hyvin.

Belgoo Saisonneke Extra
4,4% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, hiiva | Kuivahumaloitu



Lienee kattauksen kevein toistaiseksi, vahvuudeltaan siis. Kaunis kellertävä olut, jonka tuoksu on raikas. Siitä löytyy korianterista mausteisuutta, vehnäolutmaisia piirteitä ja kosolti myös sitrusmaista humalaa. Todella miellyttävä tuoksu, eikä häviä intensiteetissä lainkaan vahvemmilleen. Maku on niin ikään hyvä. Kuohkean vehnäinen suutuntuma, mausteisuus ja raikas sitruksisuus saa oluen tuntumaan ajoittain varsin witbiermäiseltä, joka ei ole ollenkaan huono asia kesäisen kepeässä saisonissa. Loppuvedon purenta on kyllä ehtaa sesoonia - sekä humalan katkeroa, että mausteita. Onpas saatu paljon makua ja nimenomaan hyvää makua 4,4% vahvaan olueen. Kärkipäätä ehdottomasti! Harmi ettei ole Suomen kaupoissa ainakaan vielä näkynyt.

Saison Dupont
6,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva


Nyt lasiin klassikko Dupont, joka hieman Fuller's ESB:n tavoin tuntuu olevan sellainen, johon kaikkia tyylinsä oluita aina verrataan. Olen nauttinut tätä monesti aikaisemminkin, mutta onko näkemykseni oluen hienoudesta nyt muuttunut suuntaan tai toiseen, kun tuoreita verrokkeja on enemmän muistissa? Kirkkaan ja väriltään kultaisen oluen tuoksu on moniin tämänkin kattauksen kärkipään oluisiin nähden yllättävän mieto. Hedelmäisyys ja hekuma ei nouse lasista sillä intensiteetillä, kuin monissa humalaisemmissa tai vähän eksoottisemmin käyneissä verrokeissa. Sen sijaan tuoksussa on ehkä tähän mennessä kattauksen kovin mausteisuus ja nimenomaan pippurinen, väkevä mausteisuus. "Belgihedelmäisyyttä" eli omenan- ja päärynänkuorimaisuutta myös, mutta ei niin intensiivisesti. Viehättävä tuoksu kuitenkin, klassikon tuoksu. Maku on taas taikuutta. Siinä tuoksun elementit kokoontuvat yhteen voimakkaammin ja varsinkin katkerohumalointi pääsee kuivaksi käyneen loppuvedon kanssa iloittelemaan oikein kunnolla. Hieman hunajaisuutta, mutta myös yllättävän viljavaa maltaisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu ollenkaan makealta. Sokeria on käytetty, joten se ehkä keventää sopivasti 6,5% vahvan oluen maltaisuutta. On tämä selvästi tyylin keskivertoa katkerampi, ainakin nyt aiemmin maistamiini saisoneihin verrattuna. Todella pureva ja pitkäkestoinen katkeruus ja nyt siihen liittyy myös hiivan tuottamaa pippurisuutta, joka sekin korostaa vaikutelmaa. On ehdottomasti hieno olut ja menee kärkipäähän. Aiemmin maistettujen perusteella kuitenkin jotenkin oletin ja sitä kautta "muistin" Dupontinkin olevan huomattavasti hedelmäisempi, mutta tämä onkin suorastaan suoraviivainen humalapommi moniin kompleksisempiin verrattuna. Mainio jytky ja juotavuudenkin pääsee ison pullon kumoamisen aikana toteamaan toimivaksi. Jytisee ensin kielen päällä maukkaana ja sitten pääkopassa sopivan hekumallisena.

Fiilispohjainen ranking

Saison Dupont
Belgoo Saisonneke Extra

Varsin jees:
Hapkin

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Urthel / Maistila / Sonnisaari

Lähettänyt - julkaistu 1 kommenttia
 
Aurinko paistaa ja kevään lämpimimpiä päiviä elellään. Ei auta muu kuin tykittää lisää saisonia ylähuulen alle. Viimeksi saatiin 18 täyteen ja tämän jälkeen ollaan jo ventissä.

Urthel Saisonniere
6% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta



Kirkas oranssihtava olut, joka vaahtoa vaivatta. Tuoksussa on pirskahtelevaa hedelmänkuorimaisuutta, omenaa ja raparperipiirakan tuntua. Erikoista. Suussa olut on oikeastaan tässä saisonkesässä nyt ensimmäistä kertaa jopa hieman suuta supistavan hapokas. Ei nyt läheskään kunnon sour alejen tyyliin, mutta sinne päin kallellaan kuitenkin. Maussa on omenaisuutta ja tiettyä kirpeää sitruksisuutta sekä greippimäistä karvautta. Raikas, mutta melko yksiulotteinen ja katkeroltaan kevyt. Varsin juotava kyllä, ei siinä mitään, mutta ei asiaa keskikastia ylemmäs. Selvästi toistaiseksi maistettujen valtavirrasta poikkeava ja sehän on aina piristävää.

Maistila Aprikoi
6,6% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, ruismallas, humala, hiiva | Mausteena aprikoosi.



Läpinäkymättömän oranssi, vaahdoltaan kumpuileva ja kestävä olut. Lasista nousee voimakas ja raikas aprikoosimainen tuoksu. Todella aidon hedelmäinen tuntu, jota terävä saisonmainen mausteisuus vielä sävyttää mukavasti. Hyvältä vaikuttaa ja hyvää onkin. Pelkäsin turhaan oluen jäävän jotenkin hedelmäsokerisen makeaksi, mutta turhaan. Vetää nautinnollisesti kuivaksi ja katkero lopussa kruunaa raikkauden tunteen. Aprikoosi tulee maussakin selkeänä elementtinä mukaan, mutta saisonhiiva on tuonut kuivuuden lisäksi myös omia mausteisia ja ”belgihedelmäisiä” estereitään palettiin, eikä humalaakaan ole unohdettu. Loppuveto on jopa greippimäisen karvas ja hieman suuta supistava. Toimii, mutta toki poikkeaa perussaisoneista voimakkaalla aprikoosimaisella hedelmäisyydellään. Maistuu joka tapauksessa nyt erittäin hyvin. Todella kesäinen maku! Ei voi muuta kuin laittaa ylimpään.

Sonnisaari Kellopeli Mandariini
6,9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Etiketin ainesosaluettelon mukaan peräti reinheitsgebotin mukaista saisonia Oulusta. Kaunis runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on oikein mainio. Intensiivisesti amerikan farmhouse alejen tuntuista aromihumalaista menoa. Hunajamelonia, hedelmänkuorimaisuutta ja toki mandariinimaisuutta myös - Mandarina Bavaria humalaa luullakseni. Hyvä, jo vahvuudestakin johtuen intensiivinen tuoksu. Olut on suussa raikkaan saisonmainen. Päärynän- ja omenankuorimaisen ”belgihedelmäistä” pirskahtelevaa tuntua, saisonhiivan mausteisuutta ja todellakin farmhouse alejen tyylistä aromi-, ellei peräti kuivahumalaisuutta. Ei lainkaan liian makea täysmaltaisuudesta huolimatta, eli riittävä vahvuus ja tarpeeksi korkea käymisaste tuottaa niin ikään halutun lopputuloksen. Vain hyviä makuja ja miellyttäviä ominaisuuksia. Körkipäätä tämäkin ilman muuta on, vaikka hiivan tuottama ”belgimäisyys” tuntuu välillä jäävän hieman modernimman tyylisen humaloinnin alle.

Oululaiset tekevät siis näemmä oikein maukkaita saisoneita. Lievätkö jopa maailman pohjoisimpia (huippu)saisoneita?

Fiilispohjainen ranking

Maistila Aprikoi
Sonnisaari Kellopeli Mandariini

Varsin jees:
Suomenlinnan Ulrika Saison
Urthel Saisonniere

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Blaugies / Suomenlinna / Lefebvre

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu ja kovaa ajoa ei pysäytä mikään! ...paitsi saisonkaapin avaimet takavarikoiva vaimo, mutta näin ei ole toistaiseksi (vielä) tapahtunut. Edellisessä jaksossa vedettiin ensimmäinen vartti täyteen eli 15 on kasassa ja nyt kolme komeaa lisää.

Blaugies Saison d’Epeautre
6% | Sisältää ohramallasta



Kultainen olut, jonka valkoinen vaahto kestää ikuisesti. Tuoksu on hennosti viljainen, hieman omenankuorimainen ja mausteinen. Ihan hyvät elementit tuoksussa, mutta kovin vaimeasti ne vaan lasista nousevat. Vaikea saada tuoksusta otetta. Maku on miltei rutikuiva, miellyttävästi kupliva ja sopusuhtaisesti katkeroinen. Ei oikeastaan ollenkaan hullumpi, joskin edelleen vähän vaisu. Ikään kuin käsijarru päällä koko ajan. Onnistunut kuiva suutuntuma pelastaa kuitenkin kokonaisuuden miellyttäväksi juotavaksi. Brut meininki. Ei asiaa ylimpään kategoriaan, mutta miellyttävä juoda ja sammuttaa janon tehokkaasti.

Suomenlinnan Ulrika Saison
5,5% | Sisältää ohramallas, vehnä
 
Kotimaista osaamista lasiin. Kirkas kultainen olut, joka on vaahdoltaan belgityyliin runsas ja kestävä. Tuoksussa on päärynänkuorimaisuutta ja mausteisuutta, mutta myös leipäistä maltaisuutta, joka tuo hieman tarpeetonta raskautta palettiin. Hyvät esterit hiivasta kuitenkin. Makukin toimii. ”Belgihedelmää”, mausteisuutta ja ihan ryhdikkäästi katkeroakin. Maku lähtee kuitenkin heti alusta turhan maltaisena ja sitä kautta tarpeettoman makeana liikkeelle, eikä kuivu riittävästi loppua kohti. Leipäisyyden kaikuja aistitaan vielä loppuvedossakin. Hyvän makuinen ja miellyttävä, mutta kuivempana ja raikkaampana nousisi seuraavalle asteelle. Nyt vain keskinkertainen. 

Lefebvre Saison 1900
5,4% | Vesi, ohramallas, sokeri, hiiiva, humala, mausteet



Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa taas runsaasti. Pullossa oli selvästi painetta, koska tavara lähti hiipimään pullon kaulaa ylös heti korkin sihahdettua. Ei mikään gusheri kuitenkaan, vaan maltillista liikehdintää. Hyvin ehti kaataa lasiin. Tuoksu on tässä perinteisemmän ”belgihedelmäinen”, miellyttävän runsasmausteinen ja hieman yrttimäisen humalainenkin. Suun täyttävä hiilihappoisuus tekee oluesta varsin raikkaan ja makukin seuraa hyvin mukana. Mausteena saattaisi tässäkin olla St. Feuillienin Saisonin tapaan lakritsi, koska hieman sellaisiakin kaikuja takapotkussa tulee. Pippurisempaakin purentaa toki on myös ja katkerokin kutittelee pitkään nielaisun jälkeen. Suutuntuman on melko tukeva hieman aiemmin nautitun Suomenlinnan Ulrika Saisonin tapaan, mutta maltaista makeutta ei ole, vaan loppuveto on kuivempi ja olut nousee sen myötä ylimpään kategoriaan, vaikka ei niitä todellisia huippuja aivan haastakaan. Tämän erinomaisen juotavuuden takana lienee oluessa käytetty sokeri, jota ei kannattaisi belgityylisissä ollenkaan karsastaa. Hiivahan käyttää sokerin kokonaan pois ja sen kautta oluen suutuntumasta tulee kuivempi kuin samanvahvuisesta täysmaltaisesta. Tää oli sellainen ”erinomaisen perushyvä” saison, ei loista missään yksittäisessä osa-alueessa, mutta toimii kokonaisuutena todella hyvin.

18 on täynnä ja fiilispohjaisessa nyt kuusi hienoa olutta ylimmässä kategoriassa, yhdeksän varsin kelvollista juomaa keskimmäisessä ja alimmassa kaksi vähän kehnompaa. Lisäksi ollaan saatu yksi spesiaali yli-ikäinenkin maistettavaksi. Hyvä meininki!

Fiilispohjainen ranking

Lefebvre Saison 1900

Varsin jees:
Blaugies Saison d'Epeautre
Suomenlinnan Ulrika Saison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Hof ten Dormaal / St. Feuillien / De Dolle

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Ja taas mennään. Uusi hallituspohja alkaa muotoutumaan ja ainakin alkoholipoliittinen alamäki jo häämöttää, joten nyt on korkea aika tykittää lisää saisonia suoneen. Viimeksi päästiin kokonaislukemaan 12 kpl ja nyt kolme lisää.

Hof ten Dormaal Saison
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, sokeri, hiiva



Melko kirkas, kultainen ja vaahdoltaan hetkisen kestävä olut. Maltainen tuoksu ei oikein nouse siivilleen. Omenaisuutta ja hunajaa on, mutta jotenkin valjusti, eikä hiivasta tunnu irronneen oikein kunnolla mitään ”saisonmaisuutta”. Maussa sama toistuu, päämakuina on omenaisuutta ja aivan tarpeettoman runsasta maltaan makeutta. Loppuvetoon kertyy sentään katkeroa ja jonkin verran mausteista purentaa, muuten olisi ollut ihan omppupomppua. Don’t hassle with the hof, niin kuin sanotaan - tervemenoa suoraan Bryggeri Saisonin kaveriksi alakertaan.

St Feuillien Saison
6,5% | Sisältää ohramallasta ja lakritsia | Kuivahumaloitu



Oranssihtava, vaahdoltaan ikuinen olut. Tuoksu tarjoaa mukavan intensiivisesti sekä hedelmäisyyttä, että mausteisuutta. Saisonhiiva on ollut aktiivinen, eikä humalaakaan ole unohdettu. Lakritsi erottuu myös, mutta se olisi itselläni mennyt kyllä hiivan tuottamana käymisaromina läpi, ellen olisi etiketistä sitä lukenut käytetyn. Maku on niin ikään huippuluokkaa. Terävä heti aloituksesta jälkimaun tuntuvaan katkeruuteen asti. Hedelmäisyyttä on raikkaasti, pippurisuutta loppuun ja jälkimaussa lakritsia muun mausteisuuden joukossa. Terävyys tai sellainen tietynlainen iskevyys tässäkin huippusaisonissa on se viehättävin tekijä. Ihana juotavuus ja raikkaus alusta loppuun saakka. Mikään osa-alue ei kyykkää vaan kaikki on kohdillaan. Huippuunsa hiottu!

De Dolle Lichtervelds Blonde Extra
9% | Vesi, mallas, humala, hiiva



Blondean taas tarjolla ja nyt vieläpä extra-liitteellä ja näemmä extra-vahvanakin. En tilaillessa paljoa speksejä katsonut, sen kuin kliksuttelin koriin vaan, onhan kyse kuitenkin aina huikean De Dollen oluesta. Ja katsokaa nyt tuota kaulan rusettia, on se aina niin huikea. Idea rusettiin on saatu luultavasti ihan selvin päin. Kirkas kultainen olut ja jälleen ikuisella runsaalla vaahdolla. Tuoksu on tripelmäisesti hunajainen, hieman ”belgihedelmäinen”, mausteinen ja lämmin. Ei sellaista iskevää aromaattisuutta, vaan enemmänkin sellaista vahvuuden tukahduttamaa kuivattua hedelmäisyyttä. Suutuntuma on tässäkin kuiva, mutta runko kuitenkin ihmeellisesti kantaa vahvuuden melko hyvin. Duvelmaista juotavuutta, mutta pienellä lisälämmöllä, joka nyt ei Suomen toukokuussa (+6 astetta) välttämättä huonokaan asia ole. Maut ovat hyvin yksinkertaisia. Lähinnä viljaisuutta, pientä mausteisuutta, kuivattuja hedelmiä ja napakka katkero loppuun. Ei hullumpi blonde, mutta toki vahvuudestakin johtuen jo lähempänä tripeliä kuin saisonia. Keskikastiin. 

Se olisi 15 saisonia/farmhousea/blondea täynnä. Lisää ensi jaksossa!

Fiilispohjainen ranking

St. Feuillien Saison

Varsin jees:
De Dolle Lichtervelds Blonde Extra

Vähän kehnommat:
Hof ten Dormaal Saison 

Spesiaalit:  


Saisonkesä 2019: Moose On The Loose / La Rulles / Bryggeri Helsinki

Lähettänyt - julkaistu 0 kommenttia
 
Yhdeksän saisonia takana ja tusinaa lähdetään nyt hakemaan täyteen kahden kotimaisen saisonin ja yhden belgialaisen blondin kanssa. Porilaiselta Moose On The Looselta saatiin jo yksi saison ylimpään kategoriaan, La Rulles on aina huippu belgipanimo ja blonden tilasin vieläpä isossa pullossa ja Bryggeri Helsinki yleensä tekee laatuoluen tyylissä kuin tyylissä. Suomen kesä on lyhyt, joten lähdetääs maistelemaan...

Moose On The Loose Spruce Lee
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, kuusenkerkkä


Porilaissaison kaatuu lasiin melko kirkkaana ja kultaisena. Tuoksusta lehahtaa heti kuusenkerkkäinen raikas metsäisyys, joka sopii varsin hyvin yhteen kevyen mausteisuuden ja hiivan tuottamien ”belgihedelmäisen päärynänkuorisien” esterien kanssa. Maltainen, jopa orastavasti ainakin saisonien mittapuulla makeahkokin alku kääntyy nopeasti kuivempaan suuntaan ja jälkivetoon kertyy kivasti katkeroakin. Kuusenkerkän metsäinen ja kevyesti kirpakkakin maku sopii hedelmäiseen kokonaisuuteen hyvin ja tekee tästä selkeästi omanlaisensa. Sellainen parhaiden saisonien tietty viimeinen iskevyys ja terävyys jää vähän vajaaksi, mutta kyllä tässä oikein mainion oluen äärellä ollaan. Varsin jees!

La Rulles Blonde
7,0% | Ohramallas, humala, sokerit, hiiva



Nyt siis siirrytään taas blonden, eikä saisonin pariin. Tyylit ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Kirkas kultainen ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut. Tuoksussa on raikkaasti ”belgihedelmää”, tuntuvasti ja jopa saisonmaisesti humalaa sekä mausteisuutta ja hieman hunajaisuutta. Tripeleitä nauttiessani huomasin, että ne joissa oli käytetty sokeria tai sokerisiirappia, olivat monesti hunajaisia - tässä on sitä samaa tuntua. Raikas ja miellyttävä tuoksu. Makukin on todella hyvä, joskin tyypillisiä saisoneita selvästi pehmeämpi ja lempeämpi. Mausteita löytyy ja katkero on miellyttävällä tasolla, mutta saisoneista poiketen hunajaista makeuttakin hiipii kehiin ja jälkimaun purenta on lempeä. Mahtava olut kyllä. Taas yksi sellainen, jota voisi autiolla saarella juoda ainiaan - ei yhtään mitään epämiellyttävää mukana, vaan kokonaisuus on kauttaaltaan timanttia. Kunnon saisonit ovat toki iskevämpiä, mutta tässä on silti ”sitä jotain”. Ylimpään kategoriaan ilman muuta. Timanttinen blonde, jossa saisonmaisiakin piirteitä.

Bryggeri Saison
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala
 

Kirkas, punertavan kuparinen ja vaahdoltaan niukka olut. Tuoksu karamellisuus ja hienoinen toffeisuus sekä marjaisuus ei tuo saisonia mieleen - ainakaan niin kuin minä asiaa tunnen. Yllättävän pliisukin tuoksu on tyylistä riippumatta, vaikka kyseessä on kuitenkin 5,5% olut. Maku on niin ikään surkea. Makeahkoa maltaisuutta, ei saisonhiivan tykitystä, ei humalaa, ei juurikaan edes hiilihappoja. Kuin amber ale, mutta kehno sellaisenakin. Loppuvedossa on hieman yrttistä mausteisuutta ja pikkuisen kutittelemassa käyvää katkeruutta, mutta ei kuitenkaan edes merkittävää jälkimakua. Yksinkertaisesti huono saison ja huono olut. Vastaavaa rimanalitusta ei ole Bryggeri Helsingiltä aiemmin tullut vastaan. Korkeat odotukset ja todella odottamaton lopputulos latistavat tunnelmaa entisestään. Alimpaan kategoriaan, siitä ei ole kysymystäkään.

Fiilispohjainen ranking

La Rulles Blonde

Varsin jees:
De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire
Moose On The Loose Spruce Lee 

Vähän kehnommat:
Bryggeri Helsinki Saison

Spesiaalit:  
Linden Pi.La 2016 (wanha)

Kotiolutta: Laineen Pikapano IPA (30min mäskäys, 30 min keitto)

Lähettänyt - julkaistu 1 kommenttia
 
Nyt ollaan taas jännän äärellä. Maistossa on Laineen Pikapano IPA, jossa tekijä on omien sanojensa mukaan "oikonut oluenteon parhaita käytäntöjä".

Oluen synty tekijän kertomana:
  1. Mäskätty vain 30 minuuttia.
  2. No sparge, eli mäskäyksessä käytetty kaikki olueen tarvittava vesi.
  3. Keitto vain 30 minuuttia. Olut ei missään vaiheessa päässyt "rolling boiliin" koska Motonetistä ostettu keittolevy ei kyennyt kuumentamaan olutta siihen pisteeseen.
  4.  Keiton jälkeen jäähdytin vierteen 28 asteeseen ja hiivasin. Käymiskaappi hoiti jäähdytyksen käymislämpötilaan. Hiiva taisi pitää lämpimästä startista sillä vesilukko pulputti hyvää vauhtia jo kuuden aikaa aamulla kun hiivaus tehtiin noin 22 aikaa illalla.
  5. Pääkäyminen 7 päivää 19 asteessa. Kuivahumalointi 4 päivää. Cold crash gelatiinilla ja biersolilla 2 päivää. Olut pullotettiin 14 päivänä hiivauksen jälkeen.
Reseptistä:
12 litraa
3kg Pale ale
200g Caramel
Mosaic 7,5g/l 5 min ennen keiton loppua
Mosaic 7g/l 4 päivää kuivahumalointi
Wyeast 1056


No niin, okei. Lasiin kaatuu kirkasta, kultaista ja vaahdoltaan pitsikästä olutta. Näyttää ja tuoksuukin aivan siltä miltä kunnon oluen pitäisikin. Tuoksusta nimittäin löytyy tuntuvasti Mosaicin mustaherukkaa, mangomaisuutta ja hedelmänkuorimaisuutta. Ei yhtään vihannesta (DMS), eikä mitään tunkkaisuutta. Aromaattinen, aivan viimeisen päälle raikas kuivahumaloidun oluen tuoksu. Mallaspohjan karamellisuus tuo pientä tukevuutta mukaan, mutta se on siis reseptissä, ei prosessissa. Maku on niin ikään todella hyvä. Mielikuvat vievät lähelle oman lähipanimoni Linden Breweryn kehuttua American Pale Alea, jossa Mosaic on niin ikään pääroolissa. En maista tästä yhtään epämiellyttävää tai kunnon olueen kuulumatonta osaa. Hyvä runko, raikas ja intensiivinen humalaisuus. Tuntuvasti jopa katkeroa, vaikka ekat humalat ainakin saatteen mukaan 5 minsaa ennen loppua ja miellyttävä kliini jälkimaku, jossa humala edelleen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Laadukas, maukas ja erinomaisen nautittava olut. Ei mitään moitteita laatutasossa. Olen itsekin joskus testatannut lyhyempää prosessia ja vaikuttaa siltä, että ainakin kotona sillä päästään haluttuun lopputulokseen, eli ainakin tuoreena erittäin nautittavaan olueen. Kestääkö tämä ikää niin hyvin kuin "täysin keitetty"? Olisiko tämä samea ilman kirkasteita? Miksi käyminen on ollut puhdas vaikka alkulämpö oli korkea? En osaa sanoa, mutta todella hyvää olutta tämä on. Jos en prosessia tietäisi tekijän alustuksen perusteella, niin en olisi mitenkään aistieni perusteella voinut erottaa täyspitkällä prosessilla tehdystä. Uskomatonta, mutta totta. 

Ilman hiivoja
 
Hiivoilla


Ainoana kaupallisesta oluesta poikkeavana huomiona pullossa on jonkin verran sedimenttiä, joka (uskoakseni) käytetyistä kirkasteista johtuen on enemmänkin hiutalemaisessa, kuin "juoksevan" hiivaisessa muodossa. Mukaan kaadettuna ei sedimenttikään kuitenkaan makua juuri huononna.

Kiitokset Laineelle spekulaatioita herättävästä, mutta erittäin nautinnollisesta oluesta!

Olen itsekin aikanaan tehnyt vehnäoluen 30 minuutin keitolla ja se onnistui hyvin.  Aiheesta lisää kertoo myös Brülosophy ja Beer & Wine Journal.
Tilaa: Blogitekstit (Atom)