Saisokesä 2019: Maistossa oman kotipanimon Katajasaison ja Saison de Sahtimalt

Nyt sitten pitkästä aikaa nostetaan blogissa esille omaa kotioluttuotantoa. Tänä vuonna olen tehnyt kaksi sahtia (juhannukseksi ja sahtikisoihin) sekä nämä kaksi olutta, joten kovin aktiiviseksi ei kotipanimoa enää oman ajan puutteeni vuoksi pysty kutsumaan, mutta yritän toki panna aina kun on mahdollisuus. Viiden alaikäisen lapsen isänä sitä on vaan niin paljon kaikkea muutakin. Tänä kesänä tein kaksi saisonia, joista reseptit alla. 

Ensimmäisen eli Katajasaisonin mallaspohja on 75% pilsneriä ja 25% viennaa - tämä on sama mallaspohja kuin Lindenin Pi.La Farmhouse Alessa. Olen aina tykännyt siitä ja siksi päätin kysyä pienpanijalta suoraan josko mallaspohjan osalta irtoaisi reseptiikka ja sehän toki irtosi. Samoin hiiva, BE-134 Belgian Saison, on sama kuin Lindenillä. Mallaspohja on kuulemma klassinen "farmhouse ale" mallaspohja. Loppu onkin sitten omaa sävellystä. Vahvuus, 6,5%, haettiin Saison Dupontin perusteella ja mausteeksi halusin tietysti "talon makua" eli katajaa omalta tontilta. Aromi- ja kuivahumalaksi tsekkiläistä Saazia, joka ei kaiketi kaupallisellakaan puolella ole tässä tyylissä mikään outolintu. 

Se toinen, eli Saison de Sahtimalt, on sitten nimensä mukaisesti täysin sahtimallasta pohjanaan käyttävä. Hiivana sama BE-134, ei katajaa ja aromihumalana viime kesän tripelpanoista yli jäänyttä Styrian Goldingsia. Hyvin yksinkertainen resepti, jonka tarkoitus oli vain käyttää 25 kiloisesta sahtimallassäkistä muutama kilo mallasta, ettei menisi haaskuun. 

Katajat menossa Katajasaisoniin

Oluet ovat kumpainenkin olleet pulloissa nyt reilusti yli kuukauden päivät ja ovat ns. valmiita. Maistoon siis. 

Reseptit alla:

Reittausblogi Katajasaison
6,5% | Resepti kuvassa yllä

Utuinen kellertävä ja valkoisen vaahtokukan ylleen muodostava olut. Tuoksu on melko voimakkaastikin neulasmaisen katajainen, kuten toki oluen idea olikin, mutta ei katajan kai ihan näin dominoiva pitänyt kuitenkaan olla. Tuoreempana katajaisuus peittyikin humalien ja muun alle, mutta kypsymisen myötä se on noussut nyt voimakkaammin esiin. Hiivan esterisyyttä on, mutta saisi olla enemmänkin. Tämähän kävi noin 18-19 asteisessa tilassa olosuhteiden pakosta ja se on saisonhiivalle varsin maltillinen lämpötila, vaikka toki hiivan valmistajan suositusten sisällä, mutta aivan lämpötilaspektrin alapäässä onkin. Maku on kuitenkin mieleinen. Neulasmaisuus nousee siinä esiin raikkautta tukevana elementtinä ja hieman makea runko (saisonien mittapuulla) tasapainottaa sopivasti. Hiivan ”belgihedelmäisyys” on hyvällä tasolla, mutta mausteisempi ja terävämpi osasto jää vähäisemmäksi - tämäkin uskoakseni käymislämpötilasta enimmäkseen johtuvaa. Loppuveto on kuiva ja hieman turhankin neulasmaisen ”öljyiseksi” kääntyvä. Kuivahumalakin toki öljyistä suutuntumaa saattaa tehdä, mutta tämä tuntuu nyt katajasta tulevalta. Katkero on nippa nappa riittävä, mutta tilaa olisi vielä runsaammallekin purennalle, varsinkin nyt kun tämä kävi hieman kylmemmässä. Jos hiivan esterit olisivat mausteisemmin esillä, niin katkero olisi varmaan hyvin kohdillaan. Pidän itse varsin onnistuneena oluena, vaikka toki seuraavaan satsiin tuunauksia tekisinkin. Katajan määrää tiputtaisin pienemmäksi ja/tai lisäisin vasta flameoutiin. Tässä ensimmäisessä versiossahan kataja oli keitossa mukana viimeiset 15 minuuttia. Maun luulisi irtoavan flameoutissakin puolen tunnin uuttumisella, keittäminen taas saattaa irrottaa liian vahvoja tai ei toivottuja aromeita. Mallaspohja on hyvä, sitä en muuttaisi. Käymislämpötilaa ylös tai hiivaksi kokeiluun Belle Saison, jota on onnistuneesti käyttäneet muutkin kotipanijat ja toki kaupallisetkin tekijät. Saazin tilalle ehkä aromi- ja kuivahumalaksi, jos kuivahumalointia nyt edes tarvitaan, voisi nostaa Centennialin, joka on aiemminkin katajaoluissa todettu toimivaksi. Havuisuutta ja vähän farmhouse alen greippiliukua loppuun, mikä ettei. Hyvä tämä on näinkin, mutta luultavasti tulisi parempi näillä mainitsemillani tuunauksilla. 

Saison de Sahtimalt

6,5% | Resepti kuvassa yllä

Vasemmalla Katajasaison ja oikealla Saison de Sahtimalt. Värieroa on, mutta ei sittenkään niin hirvittävän paljoa.

Kirkkaanlainen ja väriltään oranssihtava olut. Kuvan kesäillan myöhäisessä kosteassa hämyssä ei läpinäkyvyyttä paljoa näy, mutta sellainen olut kuitenkin on. Vaahto on aiempaa Katajasaisonia runsaampi. Laitoin tähän 8g jälkikäymissokeria per litra, kun Katajasaisonissa sitä oli 6g per litra. Kaikin tavoin yksinkertaisempi reseptiikka ja katajan pois jättäminen nostaa hiivan esterit paremmin esille ja tuoksusta voi aistia "belgihedelmän" ja pippurisen mausteisuuden ohella aavistuksen anista tai lakritsaa - tai jotain "tummempaa" ainakin. Yleistä humalaisuuttakin erottuu. Tämä on niin tuoksun kuin maunkin puolesta ns. valmiimpi olut. Jos Katajasaisonissa katajan runsaus varsinkin tuoksussa ärsytti, niin tässä ei ole missään kohtaa mitään moitittavaa. Suutuntuma on runsaamman hiilihapotuksen vuoksi parempi ja belgiolueen, etenkin saisoniin, sopivampi. Maun pääasialliset aromit ovat miltei täysin hiivan ja maltaan varassa. Aromihumalointi nousee hempeästi esiin, mutta ei vyöry muiden makujen yli ja katkero riittää kantamaan homman maaliin asti tyylikkäästi. Juotavuus on tässä parempi, vaikka makujen runsaudessa tai intensiivisyydessä tämä Katajasaisonista hieman jääkin. Saisoneissa se homma vaan taitaa olla niin, että hiivalle täytyy jättää tilaa. Hiiva on se juttu.  

Kärjistettyjä siis ohje saisonin tekoon olisi seuraava: "Tee hyvä vierre ilman kikkailua ja jätä loput hiivan hoidettavaksi, niin saat hyvää olutta." 

Saison de Sahtimaltin loppupaino. 1.005 kieppeillä.

Matala käymislämpötilakaan ei tässä tunnu juuri haittaavan, joten jospa Katajasaisonissa vaan katajaisuus peitti liikaa alleen niitä saisoneille tärkeitä ominaisuuksia. Tämä on nimittäin hyvää - ei erinomaista tai "mind blowing" tason kamaa, vaan yksinkertaisesti hyvää olutta. Nostan tämän Katajasaisonia korkeammalle tässä vaiheessa, mutta jos Katajasaisonia tuunaamaan lähtee, niin asetelma voi toki kääntyä. Yllätyin silti, että tästä tuli näin hyvän makuista ja ihan aidon saisonin tuntuista, vaikka muuta ei ollut tarkoitus kuin käyttää sahtimallassäkistä muutama kilo, heittää hieman pakastimessa olleita humalia mukaan ja katsoa mitä tulee. No, hyväähän siitä tuli.

Hieno harrastus tämä edelleen on, vaikka liian vähän sitä nykyään ehtii harrastamaan. Lapset kun vähän varttuu ja ehkä aikaa alkaa olla paremmin, niin eikös se siitä taas lähde enemmän laukalle. 

Saisonia saatana!