Saisonkesä 2019: Silly / Ter Dolen / En Stoemelings

On pakko painaa pitkää päiväää... Saisonkesälle ei näy loppua. Tässä kolme seuraavaa maistettua, joiden joukosta löytyi taas pitkästä aikaa täytettä myös kehnoimpien kategoriaan.

Silly Double Enghien Blonde
7,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Samalta tekijältä maistoin heti "saisonkesän" alussa eli jo niinkin kauan sitten kuin huhtikuussa saisonin, joka ylsi keskimmäiseen kategoriaan. Syvän kultainen, hieman kuparisvivahteinenkin olut tiiviillä vitivalkoisella vaahdolla. Tuoksu on kuivatun hedelmäinen, hieman hunajainen ja vähän oksidoituneen pahvimainenkin. Ei lähde saisonmaiseen tai edes blondemaiseen lentoon. Maku on samalla tavalla jokseenkin mitään sanomaton. Varsin maltainen, hunajainen, vain vähäisesti hedelmäinen ja loppuvedossa miltei katkeroton sekä hieman pahvimainen. Ei oikein löydy sitä nautittavuutta tästä, joten armottomasti vaan kehnompien joukkoon.

Ter Dolen Armand
7% | Vesi, ohramallas, dekstroosi, humala, hiiva | Kuivahumaloitu Cascadella

Tyylikkään tummanpuhuvalla etiketillä varustettu blonde on tyypillisistä belgioluista poiketen kuivahumaloitu amerikkalaisella Cascade humalalla. Oluen päiväys tosin tulee vastaan jo reilun kuukauden päästä, joten kuivahumaloinnista ei välttämättä kauheasti jäljellä ole. Maistetaan nyt kuitenkin ensin ja tuomitaan vasta sitten. Lasiin kaatuu odotetusti kultainen ja valkealta vaahdoltaan kuohkea olut. Tuoksu on hieman hunajainen, maltillisesti ”belgihedelmäinen” ja jenkkiläiseen tyyliin kukkaisen sitruksinen, mutta ei niinkään iskevästi, vaan enemmänkin tukahdutetun oloisesti. Tyypillinen ja aivan houkutteleva blonden tuoksu kuitenkin. Saisoneista tämänkin erottaa mausteisten käymisesterien totaalinen puute. Lempeä kaikin tavoin on makukin. Pehmeää päärynäisyyttä, hunajaista maltaisuutta, jonkin verran makeutta ja miltei katkeroton lempeä lopetus. Ei mausteisuutta, eikä mitään särmikkyyttä. Hyvä tasapaino ja erinomainen juotavuus kuitenkin. Kaikin tavoin hyvin perinteinen belgiblonde. Easy drinking kamaa, jossa on kuitenkin yllättävän paljon prosentteja. Helppo sijoittaa keskikastiin.

En Stoemelings Tanteke
7% | Vesi, maltaat, humalat, hiiva

Kirkas ja syvän kultainen väri kuin viennalagerilla sekä mittava kestävä vaahto kunnon saisontyyliin. Tuoksussa on maltaisuutta ja voimakasta mausteisuutta Dupontin klassikon tyyliin. Hedelmällä ei tässä juhlita, vaikka pientä omenaisuuttakin tulee mukaan. Maku on myös varsin maltainen, yllättävästi tuntuvan lakritsainen ja savuinen, sekä lopussa nautinnollisen katkera ja mausteinen. Nyt maistamisen jälkeen alkoi tuoksustakin nousemaan selkeänä tuo lakritsi. No nyt on ainakin taas erilaista kuin aiemmat "muutamat" verrokit ja ihan hyvällä tavalla. Maku on niin voimakas, ettei välttämättä Dupontin tyyliin kaatuisi isosta pullosta kitusiin (ja aivan liian hätäisesti), mutta eksotiikkaa siis löytyy, vaikka juotavuus vähän kyykkääkin. Reittaan keskikastiin, vaikka ehkä spesiaaleihinkin olisi voinut.

Woohoo! Yli kuudenkympin mentiin kokonaismäärän ollessa nyt 61 eri varianttia. Muutama on vielä varastossakin. Lopuksi lienee vielä jonkinlaisen yhteenvedon aika, mutta ei siis vielä.

Fiilispohjainen ranking (oluet kategorioiden sisällä maistamisjärjestyksessä)

Kärkipäätä:
Het Nest Koekedam (Queen of Diamonds)
Moose On The Loose Hop Moose Series Hopson

Sonnisaari Kellopeli Mandariini

Saison Dupont

Belgoo Saisonneke Extra

Kapittel Watou Blond
Dupont Moinette Blonde

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur