Olutarvio: Robinsons Trooper Sun and Steel

Sun and Steel

Panimo: Robinsons, Englanti
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,8%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Iron Maiden vokalisti Bruce Dickinsonin ja englantilaisen Robinsons panimon yhteistyö jatkuu ja nyt vuorossa on jo kuudes Trooper-olut. Piece of Mind albumin toiseksi viimeiseltä raidalta inspiraation ammentanut Sun and Steel on lager, mutta ei aivan perinteinen sellainen. Oluen pääkäyminen on tapahtunut perinteisellä lagerhiivalla ja sen jälkeen vielä toinen käyminen japanilaisen Okomatsu sakepanimon hiivalla, jotta olueen saataisiin myös sakemaisia vivahteita. Nyt menee niin mielenkiintoiseksi, että tässä meinaa vanhempikin mallasratsu jo innostua.

Oluen saamisessa myyntikuntoon kesti peräti kaksi vuotta. Haasteita oli mm. siinä, että Robinsons on perinteinen englantilainen ale-panimo, eivätkä siis ole ennen valmistaneet lageria, joten prosesseja oli ensin muokattava lageriin sopivaksi. Lisäksi oli vielä löydettävä oikeat raaka-aineet ja erityisesti oikeanlainen lagerhiiva sekä opeteltava käyttämään sakehiivakin. Nyt kädessäni on valmis pakkaus. Tyylikäs 0,5-litrainen tölkki, joka kertoo olueen käytetyn perinteisen ohran lisäksi vehnääkin. Sen enempää ei tölkistä speksejä irtoa, mutta panimo on tuttuun tapaan julkaissut oluesta myös taustoja selvittävän videon Brucen kommenteilla:

Lasiin kaatuu kristallinkirkas väriltään kultainen olut, jonka vaahto kestää pitkään. Tuoksu on raikas ja täyttää kaikki laadukkaan lagerin kriteerit. Se on raikas, aromikkaan jalohumalainen ja tosiaan hieman eksoottisen hedelmäinen - tämä hedelmäisyys lienee se sakehiivan nyanssi. Ei mitään maata mullistavaa, vaan nimenomaan niin päin, että ensin laadukas lager, sitten pieni vivahde siihen sakehiivasta lisää. Näin siis ainakin tuoksun perusteella. Maku vahvistaa havainnon. Nautinnollisesti kaatuvaa maltaista lageria, jossa on sellainen tietty vehnäinen kuohkeus ja pehmeys sekä lopussa riittävästi puraiseva katkeruus. Sakehiivan hedelmäisempi, hieman sitruksinen ja teelehtimäinen ote pääsee esiin vasta pitkään kestävässä jälkimaussa, jossa toimiikin vivahteena hyvin. Erittäin mallikkaasti ovat brittipanimolla saaneet lagerin otettua haltuun, ei moitteen sijaa. Lopulta ei ehkä mitenkään niin suuresti normaalista poikkeavaa, mutta tuskin se monia haittaa - laadukas ja runsasmakuinen lager nimittäin toimii aina.

Yhteenveto

Raikas ja hedelmäinen lager

ARVOSANA: 8+

Resepti: Reittausblogi Kotawarmer's Rye Wine

Syyskuun alkajaisiksi mietiskelin tapoja päästä eroon kesän kisasahdista yli jääneille maltaille ja talvisesonkiin suunnattu kodanlämmittäjän lämmike rupesi kutkuttelemaan. Vahvaa siis, mallasta säästelemättä. Varastossa oli tietysti sahtimallasta, mutta myös hieman Simpsonsin Red Rye Crystal ruismallasta, jotka sitten lopulta käytin kaikki vaan pois sen enempää niiden suhteita miettimättä. Aromihumalaa ei itseltäni löytynyt, mutta katkeropuolelle pakastimesta heitin reilusti alfahappopitoisuudeltaan korkeaa Herkulesta. Aromihumalaa sain sitten paikalliselta pienpanijalta ja Eurajoen panotoverilta, jenkkiläistä toki. Hiivana toimi tuttu US-05. Halusin oluesta tuhdin ja tuhtirunkoisen. joten otin maltaista irti pelkän ensivierteen, eli en huuhdellut ollenkaan.

Omia makukommenttejani:

Olut on väriltään läpinäkyvän tummanpunainen ja vaahdoltaan beigevivahteinen sekä viipyilevä. Lasia keinutellessa vaahto tarttuu lasin sisäpintoihin ja jää roikkumaan. Sokereita ja vahvuutta on jäljellä. Amerikan humalat ovat tuoksussa isossa roolissa ja varsinkin Mosaicin mustaherukkainen aromi jytää intensiivisesti. Karamellimainen, hieman rukiinenkin mallas tuntuu tuhtina myös. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Maussa on makeutta ja runkoa, mutta myös tasapainottavaa katkeroa ja vivahteikasta havuista sekä hedelmäistä humalaa. Loppuvedossa katkero nostaa hetkeksi päätään, mutta asettuu sitten takaisin karamellimaltaisen rungon syleilyyn. Makeus kantaa pitkään jälkimakuun asti ja nielaisun jälkeen lämmittää sopivasti. Alkoholipitoisuus pysyy maussa täysin piilossa.

Omasta mielestäni yksi parhaista tekemistäni kotioluista - ja tavallaan siis vahingossa. Näitä raaka-aineita nyt vaan sattui olemaan.

Kotawarmer's Rye Wine
Rye Wine

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.102  (°P): 24.2
Final Gravity (FG):       1.030  (°P): 7.6
Alcohol by Volume (ABV):  9.45 %
Colour (SRM):             23.8   (EBC): 46.8
Bitterness (IBU):         69.8   (Average)
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:

Viking Sahtimallas 92.50%
Simpsons Red Rye Crystal 7.50%

Itse en huuhdellut ollenkaan, vaan otin maltaista irti pelkän ensivierteen - eli kaiken mitä tuli ilman huuhtelua. Ei varmastikaan tehoikkain tapa, mutta sama tapa, jolla tehdään mm. Anchor Old Foghorn.

Humalat:

2.3 g/L Herkules Pellet (15% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
4.1 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha) keiton loputtua kattilaan uuttumaan vartiksi

3.3 g/L Mosaic  Pellet (11.8% Alpha) keiton loputtua kattilaan uuttumaan vartiksi

Aromihumalat siis lisätään keiton loputtua kattilaan ja annetaan uuttua vartin verran. Siirto käymisastiaan vasta tämän jälkeen. 

Mäskäys @ 69°C for 60 Minutes.
Hiivaus ja käyminen 15-20°C with Safale US-05

Annetaan käydä loppuun ja kypsyä käymisen jälkeen joko käymisastiassa tai pullossa 1-2 kuukautta. Jälkikäymissokeria maltillisesti, itse laitoin vain 4g/litra.

Olen nauttinut tätä nyt joitakin pulloja lokakuun lopun ja tammikuun alun välissä, eikä olut ole ainakaan huonompaan suuntaan muuttunut, joten kypsytyspotentiaaliakin lienee.