Sitten nettitilauksestani maistoon La Trappe Quadrupel. Tämä on Hollantilaisen trappist-panimo De Koningshoevenin vahvin tuote ja maailman ensimmäinen olut tyylissään (Quadrupel). Olutta valmistettiin ensimmäisen kerran talven sesonkituotteeksi vuonna 1991 ja se sai sen verran suosiota, että jäi sittemmin ympärivuotiseksi tuotteeksi.
 |
| De Koningshoeven trappist-panimo sijaitsee Hollannissa lähellä Belgian rajaa. |
Olen tätäkin olutta maistellut aiemmin muutamaan otteeseen. Ensimmäinen arvioni vuodelta 2009 on luettavissa Olutopas.infosta ja blogista löytyi myös dokumentti myös vuodelta 2012, jolloin maistelussa oli pari vuotta kellaroitu yksilö. Muistaisin, että olen tuon viimeisimmän blogipostauksen jälkeenkin olutta juonut, mutta siitä ei liene tallennettua merkintää blogissa tai muuallakaan. Aina ei jaksa kirjoitella, vaikka oluen nauttia jaksaisikin.
Panimo jakaa kotisivuillaan tiedot mallastyypeistä, joita oluessa on käytetty. Niitä on Munich, Pale, Caramel ja Roast eli paahtomallas. Lisäksi sokerisiirappia, kuten isoissa belgeissä tapana on. Sokerista tulee vahvuutta, mutta se tietty keveys ja juotavuus pysyy. Tarkemmat speksit tietysti karamellimaltaan tyypistä jne. puuttuvat, mutta antavatpa edes jotain vihiä kuitenkin. Hiivahan belgioluissa on kuitenkin se tärkein elementti ja monilla panimoilla on omat hiivakantansa. Katkeruutta on 22 EBU, eli ei paljoa, mutta eipä quadeissa sitä yleensä ole eikä kaivatakaan.
La Trappe Quadrupel
10% | Vesi, ohramallas, sokerisiirappi, humala, hiiva | Pullossa jälkikäytetty
Korkkikorkki on tiukassa, mutta napsahtaa pienellä pyörittelyllä auki sopivaisen tussahduksen saattelemana. Lasiin kaatuu kirkasta meripihkaisen punertavaa olutta, jonka vaahto jättää pienet pitsikuviot lasin reunoille. Kaadoin tämänkin nyt Tripel Karmelietin tulppaaniin, ihan vaan koska sellainen nyt on. Intensiivisen aromaattinen tuoksu tulppaanista ulos puskeekin. Kuivattua hedelmää, aprikoosia, päärynää ja tuoretta, miltei vihreää banaanimaisuutta. Tuoksuttelua voi jatkaa vielä viemällä nenän kauemmas lasista ja silti aromeita riittää. Mallaspuolelta tuntuu tulevan kaakaomaisuutta ja marenkimaista tuntua. Minulla oli muistikuva, että tämä olisi tuoksultaan ja maultaankin jokseenkin hieman turhan alkoholisen tuntuinen, mutta nyt tarjolla on kuitenkin enimmäkseen pelkkää pehmeyttä. Tuoksussa ei ole mitään nenäkarvoja polttavaa ja melko täyteläisen maltainen makukin lämmittelee vasta pitkälti jälkipotkun puolella.
Kuivattuja hedelmiä on kosolti ja maku menee jopa hunajaiseksi, ennen kuin lopussa alkoholin voimasta kuivuu katkeroiseen loppuun. On todella hyvän makuinen. Enemmän vaaleisiin ja raikkaampiin belgeihin kallellaan kuin tyylin parhaina pidetyt Rochefort 10 ja Westvleteren 12, mutta miltei yhtä lailla monimuotoinen. Varsin täyteläinenkin, eli mallasta on mukana runsaasti ja se tuo mukanaan myös tuon tietyn kokonaisuuden kruunaavan pehmeyden silauksen. Ison pullon tissuttelu kestää pitkään, mutta silti pullon viimeiset tipat kaataessa tuntuu, että tästä olisi voinut nauttia pidempäänkin. Aivan erinomainen, peräti loistava. Aiemmin olen ehkä arvioinut tätä hieman eri asteikolla, kun tyylin benchmark on ollut huomattavasti tummempi ja mausteisempi Rochefort 10 ja jos tämä ei ihan yhtä intensiivisen makuiseksi ylläkään, niin pehmeässä maltaisuudessaan ja runsaassa hedelmäisyydessään on kuitenkin aivan yhtä nautittava, ellei enemmänkin. Mykistävän hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.