Isojen belgien parissa palataan taas alankomaiden ainoan Trappist-panimon pariin. Oluet valmistetaan Tilburgin laitamilla Koningshoevenin luostariin rakennetussa panimossa. Panimotoiminta alkoi jo vuonna 1884, joten on tässä ollut aikaa harjoitella. Mielenkiintoisia käänteitäkin historiasta löytyy. Vuonna 1969 panimotoiminta lisensoitiin belgialaiselle Stella Artoisille (nykyinen InBev), joka halusi saada jalansijaa Hollannista. Stellan osaamisella valmistettiin Trappist Pils nimellä kulkevaa olutta, joka ei kuitenkaan menestynyt ja niinpä Stella vetäytyi takaisin Belgiaan vuonna 1980. Tämän jälkeen luostarin panimo palasi vanhojen pintahiivareseptiensä pariin ja nykyään munkit osallistuvat panimon toimintaan Trappist-panimoilta vaaditulla tavalla. Kaunis paikka näyttää olevan.
Tässä vuonna 1987 markkinoille tulleessa tripelissään he käyttävät maltaina pale alea ja munichia. Lisää käymiskelpoisia sokereita saadaan glukoosisiirapista. Panimon kotisivut eivät kerro lisätyistä mausteista, mutta maahantuoja Uniq Drinksin sivuilla kirjoitetaan oluen raikkaan ja mausteisen luonteen johtuvan korianterista sekä muista mausteista ja yrteistä. Tätä on saatavilla pikkupullossa myös Alkosta.
La Trappe Tripel
8,0% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, humala, hiiva
La Trappen pullot miellyttävät omaa silmääni jotenkin erityisen tyylikkäinä kohokuvioineen ja kaikkineen. Kirkas oranssihtava tripel kaatuu lasiin runsaasti vaahtoavana. Tuoksu on juurikin niin huumaavan hedelmäinen kuin muistinkin sen olevan - belgihedelmää toiseen potenssiin ja korianterimaista sekä pippurimaista mausteisuutta. Saisonin kaikuja hienossa tripelissä. Suutuntuma on aluksi voimakkaan hiilihappoinen ja se tekee oluesta turhankin purevan tuntuisen, vaikka humalan katkeruutta ei liiemmin olekaan. Tämä kuitenkin asettuu nopeasti oluen hetken seistyä ja sen jälkeen homma onkin silkkaa juhlaa. Maussa on kuivattuja hedelmiä aprikoosista banaaniin sekä lisäksi raikkaampaa päärynänkuorimaista "belgihedelmää" ja taustavaikuttimena sellaista hunajaista makeutta, joka ei suutuntumassa millään tavoin toimi raskauttavana tekijänä. Jälkimaussa on tuntuvaa mausteisuutta, jossa on korianterimaisen purevia ja kevyen pippurimaisiakin sävyjä.
Todella raikas tripel, yksi hedelmäisimmistä ja raikkaimmista joita olen maistanut - ja niitä on "muutamia". Erinomaista kerrassaan. Ison pullon juomisessa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Joskus taisin mainita tämän olevan sellainen tripelien Duvel, eli petollisen juotava, kepeän tuntuinen, mutta kuitenkin vahva ja varteenotettava - ja lisäksi vieläpä mauiltaan runsas, jota Duvelista ei välttämättä voi sanoa. Duvel on toki hyvä ja hieno olut, mutta lopulta aika suoraviivainen. Tästä löytyy syvyyttä ja kerroksiakin. Lämmetessään löytyy jopa hieman lakritsaisiakin sävyjä, mikä ei sekään belgioluissa mitenkään vierasta ole. Hiivan tuottamaa luultavasti. Ei pettänyt tälläkään kerralla. Pieni, iso, vanha, tuore. Ei väliä. La Trappe Tripel toimii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.