Isot belgit: Kasteel Cuvée du Chateau 2019

Netistä tilattujen isojen belgien äärellä ollaan taas. Kasteel lienee monelle tuttu merkki Alkon hyllyiltä, jossa tämänkin oluen perusversio Kasteel Donker (aiemmin Kasteel Bier Bruin)  on ollut jo "ikuisesti" - nyt lienee jo neljäs eri vuosikymmen menossa. Uskoisin oluen saaneen Suomessa vankan jalansijan, koska se on aikoinaan ollut valikoiman selkeästi vahvin olut. Sellainenhan herättää väkisinkin kiinnostusta. Haittaa tuskin on ollut siitäkään, että olut on myös hyvänmakuinen ja vahvaksi lempeä. Sellainen makea ja jälkiruokainen. 

 

Van Honsebrouckin suvun omistuksessa oleva panimo on valmistanut olutta Belgian Länsi-Flanderissa jo vuodesta 1900 alkaen. Oluen valmistuksesta vastaa nyt jo suvun seitsemäs sukupolvi. Vuonna 2016 vanhan Ingelmunsterissa sijainneen panimon ovet suljettiin ja kaikki oluet valmistetaan nyt muutaman kilometrin päässä Emelgemissä täysin uudessa panimossa, jonka he itse mainostavat olevan Euroopan modernein. Siitä ei tietysti enää kauheasti linnaromantiikkaa irtoa, mutta tasalaatuista olutta varmasti irtoaa ja melko paljon irtoaakin - kapasiteetti on 20 miljoona litraa vuodessa. 

Cuvée du Chateau tuli markkinoille vuonna 2010. Oluen idea on muistuttaa kymmenen vuotta ikääntynyttä Kasteel Donkeria, mutta ilman kymmenen vuoden odotusta. Eli suoraan pitkään kypsyneen makuinen versio tästä mainiosta perusversiosta - itse käsittäisin tämän tarkoittavan hieman jo makeutta kuivemmaksi taittanutta ja kenties pehmeämmän makuista.

Kasteel Cuvée du Chateau 2019
11% | Sisältää ohramallasta ja sokeria

Läpinäkymättömän tummanruskeaa olutta, jonka vaahto on runsas ja jättää hienot pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksu on rusinainen, luumumainen, tuttuun Kasteelin tapaan hieman kirsikkainen ja sokeroidun banaanimainen. Hieman kandisokerimaista siirapin siivuakin, mutta ei kunnolla. Alkoholiakin jonkin verran. Tuoksu on hyvä, mutta nuuhkuttelua jatkaessa ja lasin nenää lähentyessä vahvuus tuntuu jonkin verran läpi. Maku meinaa aluksi olla Kasteel Bruinin tavoin jopa äklömakea, mutta tasaantuu sitten kuivemmaksi, hieman jopa vähän oksidoituneen tai puukypsytetyn oloiseksi ja lopussa kaakaomaisen sekä jokseenkin katkeroidunkin tuntuiseksi. Panimo mainostaa oluessa olevan jopa portviinimäisiä sävyjä, mutta oluen hieman terävämpi puraisu kääntää tämän minun suussani enemmän tynnyrissä kypsyneiden barley winejen tielle. 

 

 

Vahvoja makuja, mutta alkoholi ei sinänsä polttele, vaikka maussa onkin tuon tietyn puumaisuuden kanssa läsnä. Mallaspohja on kuitenkin vankka ja makeutta sen verran olemassa, että se kantaa vahvuuden.. Jos tämän ikääntynyttä Kasteel Bruinia pitäisi muistuttaa, niin sanoisin, että muistuttaa toki jonkin verran, mutta aika paljon terävämmin. Seitsemänvuotiasta Kasteel Bruinia olen nimittäin maistanut ja se oli melkoista linnunmaitoa. Tässä on vahvoja makuja paljon, joka johtaa siihen, että sellainen tietty taianomainen nautittavuus ei toteudu. Hitaasti tai erittäin hitaasti nautittavaa ja silti haastavaa olutta. Paremmuusvertailussa laittaisin tämän kaikkien Trappistien ja sekä Val-Dieun, että Gulden Draakin alapuolelle - myös Kasteel Bruinin perusversio toimii omaan makuuni paremmin. Tässä on hieman liikaakin kaikkea. Mielelläni silti ottaisin tätä joskus toki toisenkin, mutta silloin ennemmin pienemmästä pullosta.