Maistossa Rocking Bear Brewers Malminpää Imperial Stout & Malminpää Imperial Stout Cask Edition

Milloinkohan olen viimeksi edes juonut imperial stoutia, tuota oluiden kuninkaallista? Vahvaa, tummaa, paahteista ja yleensä niin kovin herkullistakin. Tällaiset oluet vaativat sen tietyn hetken. Sen tietyn hiljentymisen ja paneutumisen. Niitä ei vaan nautita ohimennen muita puuhaillen, vaan itse ainakin haluan pyhittää hetken kunnon imperial stoutin nauttimiseen. Nyt näitä olisi tässä oikein kaksin kappalein Rocking Bear Brewersin panimonmyymälästä ostettuina. Pääsiäisen pyhät on meneillään ja talokin jo pääosin hiljentynyt yöpuulle. Vaikuttaisi siis oikealta hetkeltä ottaa maistoon pari Porin karhua.

Malminpää Imperial Stout

10,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Mustanpuhuvaa ja vähäiseltä vaahdoltaan mokkaista olutta. Tuoksu nousee lasista intensiivisen paahteisena, kahvimaisena ja hieman konvehtimaisen suklaisena. Kahvi ja paahteisuus pinnalla. Humalien aromeitakin mukavasti. On herkullinen tuoksu. Juuri sellainen runsas ja voimakas kuin kuningaslajissa pitääkin. Maku on myös voimakas ja mahtavan tasapainoinen - kaikki on niin hyvässä harmoniassa, että minulle ei ainakaan jää mitään valittamisen aihetta. Sen kuin nauttii vaan. Kahvia ja paahteisuutta alussa. Keskellä suklainen herkkuvaihe, humalaa mukavasti sekä katkero- että aromipuolella ja loppuvedossa sitten lakritsaisempaa kuivempaa vetoa. Nielaisun jälkeen lämpöä, joka jo pimenevässä pääsiäispäivän illassa tuntuu hyvältä. Mukavan täyteläinen, runko kantaan voltit ongelmitta. Otin tölkit sisältä huoneenlämmöstä suoraan ulkoruokintaan ja jopas toimii hyvin. Älkää siis viilennelkö tällaisia herkkupaloja paljoakaan. Tämä perusversio oli ainakin erittäin hyvä, maistetaan seuraavaksi tynnyröity.

Malminpää Imperial Stout Cask Edition

10,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Sen enempää tietoa ei tölkki kerro missä tynnyrissä tai mahdollisesti tynnyreissä tavaraa on kypsytelty, mutta nyt siis tismalleen samoilla spekseillä tynnyrikypsytetty Cask Edition maistoon. Vaahtoa muodostuu enemmän, mutta ei sitä kuvaushetkellä enää paljoa jäljellä ole. Tämä on toki vahvoissa oluissa aivan tyypillistä. Perusversion kahvimainen, runsaan paahteinen ja miellyttävä tuoksu löytyy, mutta nyt hieman vaniljaisella ja terävämmän alkoholisella särmällä. Onko se viskiä, giniä tai peräti rommia niin sitä en osaa sanoa. Todella herkullinen tuoksu kuitenkin, tuntuu jotenkin hedelmäisemmältä kuin tuo perusversio, kuitenkin se sama henki säilyttäen. Tuoksusta päätellen kypsytysaika on ollut maltillinen, koska perusversio on hyvin tunnistettavissa. Maku vahvistaa tämän. Erittäin maistuva perusversio on runkoa myöden tallella, mutta selkeällä terävämmällä lisäpotkulla. Vaniljaisuutta keskivedossa nyt suklaan kaverina - nämä kaksi sopivatkin hyvin yhteen. Jälkimaku on kuivempi ja tynnyröinti korostaa vahvuuden tuntua. Vaikea valita kumpi on parempi, eikä se toisaalta ole tarpeenkaan. Molemmat ovat kuitenkin erinomaisen hyviä ja loppu onkin sitten makuasioita. Itse nautin yhtäläisesti molemmista. Tynnyrikypsytyksen pituus on tässä Rocking Bearilla omaan makuuni juuri kohdillaan, perusoluen runko ja maut ovat pääosin tallella ja tynnyri tuo siihen lisää sitä omaa tuntumaansa. Toisinaan törmää niihinkin, joissa tynnyri on vallannut koko maun ja runkokin on kadonnut jonnekin oksidaation syövereihin. Sitä ongelmaa ei tässä ole, ei puhettakaan siitä.

Kaksi erinomaista imppiä siis Porista, tuosta rakkaasta naapurikaupungistani. Kyllä se vaan Rocking Bearkin on löytänyt oman identiteetin ja järjestään kaikki reseptit ja oluet ovat laadukkaita sekä tasapainoisia. Sääli olisi jos tämäkin homma koronan myötä kariutuisi, joten jos mahdollisuuksia on niin käykää panimon myymälässä ja ottakaa Malminpäät vertailuun. Minulle ainakin tuli tästä ainakin oikein mukava ja lämmin olo.