Kotiolutta: Panimo Duuni Isä Överi 2018

Nyt maistoon jyväskylän kenties tunnetuimman kotipanimotandemin Panimo Duunin miltei puolentoista vuoden ajan kypsynyt Isä Överi, jota maistoin viimeksi 29.12.2018.  Olut on pullotettu heinäkuussa 2018, joten ikääkin on jo kohtuullisesti. Speksit alla:

Isä Överi

14.1%, 68 IBU 

Maltaat: Pale Ale, Abbey, CaraBelge, Wheat, kandisokeri

Humalat: Perle, Mosaic, Northern brewer 

Mausteena: Korianterinsiemenet, Bitter orange peel 

Tekijän kommentit tuoreeltaan vuonna 2018:

"Hieman viritelty versio siitä vanhasta Luostarista. Vaihdettiin hiiva SAFBREW BE-256:een ja käytettiin sillä viime kesän helteiden aikaan huoneen lämmössä, eli noin 30 astetta. Sen verran hyvin kävi, että pullotuksen jälkeen ei sitten tahtonutkaan enää, joten otettiin pullot uusiks auki ja laitettiin WLP099 hoitelemaan homma maaliin. Kypsytystä kaivannee, joskin on tässä hyvällä mielellä pari maisteltu ja todettu, että nyt se on aika lailla sitä, mitä Luostarilta lähdettiin hakemaan."

Itse kirjoitin vuonna 2018 seuraavasti: "Pieninä siemauksina toki nautitaan ja lämpöä hehkuu, mutta irvistämään ei joudu. Onhan Rochefortin 10 lempeämpi, en sitä sano, mutta yllättävän säyseä tämä näinkin vahvaksi on. Aidon belgin tuntua nyt jo heti "tuoreeltaan". Minulle toimitettiin kaksi pulloa, joista toinen menköön kellariin joksikin aikaa - siksi aikaa, kunnes hetki tuntuu oikealta."

Se oikea hetkihän koitti sitten tänään, helatorstain aattona 2020.

Lasiin kaatuu kirkas mahonkisen punertava ruskeahko olut, jonka vaahto melko nopeasti kohisten katoaa oluen pinnalta. Tuoksu muistuttaa hämmentävästi Rochefort kymppiä, siis sitä legendaarista trappistia. Samalla tavalla sekä kuivattua hedelmää, että anismaisuutta ja nestemäistä lakritsia joka sekoittuu viinikumikarkkeihin, appelsiininkuoriin ja kevyeen mausteisuuteen. Kun melko tuoreena vertasin Het Ankeriin eli vahvempiin Gouden Caroluksiin niin nyt se on muuttunut Rochefortiin. Eikä se ole vaan aavistus tai fiilis vaan ihan selkeä selkäytimestä tuleva mielleyhtymä tutun Rochefortin tuoksuun. Maltaisempana kenties tosin. Maku on niin ikään varsin maltainen, voimakas ja kyllä... hämmentävästi Rochefortin kympin tuntuinen. Tai sitten en enää vaan pysty päästämään tuosta ekasta mielikuvasta irti. Se on tuo lakritsainen aniksinen vivahde joka yhtyy appelsiininkuoriin ja korianteriakin oli käytetty, joten sieltä tulee vielä nostetta mausteisuuteen. Joka tapauksessa, muistutti mitä muistutti tai ei muistuttanut mitään (kuulostiko Hannu Karpolta?), niin on erinomaisen hyvää olutta. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa vaan maku on täyteläinen ja pehmyt, mutta toki kunnioitusta herättävän runsas ja todella mukavasti sisältäpäin lämmittävä.

Portviinimäisiltäkään vivahteilta ei nauttiessa pysty välttymään ja maistelu ohjautuu väkisinkin rauhallisille urille. Tämä suorastaan vaatii pysähtymään ja hiljentymään. Kunnioitusta herättävä kokonaisuus. Makuja on paljon, mutta ei yhtään liikaa. Voimakkuutta toki överisti, mutta pohja kantaa sen vaivatta. Mielleyhtymiä tulee myös muutama viikko sitten nauttimaani kymmenvuotiaaseen Samichlausiin, joka toki on lager, mutta samassa vahvuusluokassa - kuin oluiden konjakkia, molemmat. Harvoin sitä näin hienoa olutta maistamaan pääsee. Edelliseen arvioon peilaten varmasti vain paraantunut ikääntyessään, silloin erinomaista, nyt sanoisin että maailmanluokkaa. Ihan rehellisesti 5/5!

Kiitos taasen Panimo Duunin kaksikolle. Eräs elämyksellisimmistä tänä vuonna, vaikka tässä on jo monenlaista maistettukin. Iso on aina iso. Tämä on resepti joka kannattaa pitää.