MBH Breweries tripla: Malmgård Spelt IPA / Saimaa Amarillo Lager / Malmgård New England Pale Ale

Perjantai-illan huumaa tai jotain siihen suuntaan nyt ainakin. On aivan liian lämmintä, että viitsisi oluttakaan lähteä lähikauppaa kauemmas metsästämään, joten hain sitten vain jotain johonkin teemaan sopivaa blogattavaa. Valikoima ei Rauman Kehätien S-Marketissa niin kovin laaja ole ja miltei kaikki kun oli itselleni jo maistettuja niin päädyin sitten kahteen Malmgårdin ja yhteen Saimaan tölkkiin. Nämä panimothan yhdessä muodostavat MBH Breweriesin ja itse asiassa Malmgårdin brändillä myytäviä oluita sekä tehdään, että tölkitetään Saimaalla, joka on näistä kahdesta panimosta selvästi suurempi. Spelt IPAa olen näistä maistanut aiemminkin, eikä arvio silloin kovin mairitteleva ollut. Nyt annetaan siis harvinainen toinen mahdollisuus, katsotaan miten Spelt IPA sen käyttää.

Malmgård Spelt IPA
5,5% | Vesi, ohramallas, speltti, humala, hiiva | Valmistettu Saimaa Brewingillä Mikkelissä

Malmgårdin logolla, mutta saman konsernin Saimaalla valmistettua tavaraa. Erinomaisen, tosin Malmgårdilla Pernajassa pannun, Spelt Lagerin innoittamana ostin. Olen maistanut tätä aiemminkin ja silloin olut oli kokenut ”Saimaa-ilmiön” eli tunkkaisuutta oli.

Olut on väriltään kauniin punaruskea ja hieman kupariseenkin siivilöityvä. Tuoksussa tölkin mainostama speltin pähkinäisyys toteutuu, mutta amerikkalaisten humalalajikkeiden sitruksisia aromeita on taas pyyhitty märällä tiskirätillä - ainakin siis tuoksun mukaan. Maku on jo parempi, mutta vain mallaspohjan ansiosta - se on nimittäin hyvä. Ennenkin sanonut, mutta jotenkin nämä Malmgårdin spelttioluet vievät brittityylisiin tunnelmiin ja niin tämäkin. Mutta se ei vaan riitä, koska humalointi ei pääse lentoon. Loppuvedossa vilahtaa pahvimaisuuskin. Jälkimauksi jää tympeä, jotenkin vajavainen tuntu. Ei se vaan nyt Saimaalla edelleenkään onnistu tuo humalien aromikkuuden säilyttäminen kuluttajan lasiin asti. Kokonaisuutena siis ihan juotavaa, mutta kun tämä voisi olla niin paljon enemmänkin. Se eniten harmittaa, että potentiaalia on, mutta se sössitään. No, ei tarvi tähän enää uudelleen sijoittaa - paitsi jos tölkki jossain kohtaa kertoo oluen valmistetun Malmgårdin omalla panimolla. Toinen mahdollisuus on siis munattu.

Saimaa Brewing Amarillo Lager
5,0% | Vesi, ohramallas (Pilsner, Munich), humala (Columbus, Amarillo), hiiva

Mikkelistä kajahtaa tai tussahtaa - miltä nyt sitten maistuukaan tämä Amarillolla kuivahumaloitu lager. Ale puolella Saimaan ei siis oikein ole vakuuttanut, kuten ylläkin taas todettiin, mutta lagerit ja vehnätkin ovat yleensä toimineet. Maistetaan nyt päteekö vanha kaava edelleen.

Melko kirkas ja kultainen on väriltään tämä. Tuoksussa on kukkaista Amarillon sitruksisuutta, jos ei nyt kovin intensiivisesti, niin on kuitenkin. Eikä lainkaan tiskirättiä, eli raikkautta löytyy! Maku on myös hyvä. Lagermaisen selkeä maltaisuus ja hyvä kolmenkymmenen IBUn purentakin. Sitruksisuutta löytyy maustakin, raikkaasti, mutta jokseenkin yksiulotteisesti. Single hop Amarillo luultavasti aromipuolella ja lagerhiiva eli ei hedelmäisyyttä hiivan käymisestä niin näin se varmaan pitääkin. Kliiniä on. Raikkauskin maussa ihan kohdillaan. Olen positiivisesti yllättynyt. Hyvää olutta!

Malmgård New England Pale Ale
5,5% | Vesi, ohramallas, emmer, humala ja hiiva

Sitten Malmgårdilla valmistettua, mutta Saimaalla tölkitettyä tavaraa. Trooppista hedelmäisyyttä, pihkaa ja sitrusta sekä emmervehnän pyöreyttä lupailee tölkki, mutta mitä löytyy mausta?

Utuinen tai jopa samea on oranssihtava ulkoasu. Vaahto on runsaan pitsikäs. Näyttää hyvältä ja nyt myös tuoksuu hyvältä! Pihka on ensimmäinen bongaus. Sitten aukenee sitrusta ja lopulta myös paratiisisosemainen trooppisempi puoli. Humalien aromit siis säilyvät Saimaan astioinnissa, vaikka Saimaalla valmistetuissa muuttuvatkin tunkkaisiksi. Vika ei siis ole pakkausprosessissa. Kyllä tämä näistä kolmesta selkeästi paras on. Runko on tässäkin hyvä ja pehmeä. Emmervehnä tuo makeutta, kuohkeutta ja runsautta runkoon, jonka sitten tällaiseen sameampaan pale aleen epätyypillisenkin runsas katkerointi saattelee hienosti tasapainoon. Maku ei siis missään nimessä ole pelkkää mehua, vaan enemmänkin sitrusta, havuja, pihkaa ja kunnollista katkerointia. Alkumaussa toki runsaampaa fruittia myös. Todella selkeä ero humaloinnin raikkaudessa ja yleisessä aromien selkeydessä tuohon ensimmäisenä nautittuun Spelt IPAan nähden. Malmgårdin omalla Pernajan panimolla siis homma rokkaa entiseen malliin - brändin laatutasoa ei olisi syytä heikentää sillä, että Saimaalla yritetään Malmgårdin alla valmistaa humaloituja pintahiivaoluita, koska ne ei vaan kerta kaikkiaan toimi. Toimiiko ne sitten vielä panimolta myyntiin laskettaessa (täytyy toimia, koska miksi niitä muuten laskettaisiin myyntiin? Profit?)  ja taantuu matkalla tänne Raumalle saapuessa niin sitä en tiedä, mutta joka tapauksessa se on sellainen asia jota kuluttajan ei pitäisi joutua miettimään vaan panimon laatuun pitäisi aina voida luottaa. Laatua panimolta lasiin asti, kesti siinä sitten viikko, viisi tai viisitoista. 

Suhteeni MBH Breweriesiin pysyy ennallaan. Vuoroin vihaan, vuoroin rakastan. Useimmiten jotain siltä väliltä. 

Kaikki tässä jutussa arvoidut oluet ostettu Rauman Kehätien S-Marketista.