Kotiolutta: Panimo Duuni Isä Vajari (Isä Överi erä 2)

Jyväskylän alati aktiiviselta kotipanimoduolta maistoon nyt Isä Vajari, joka on ensi kertaa joulukuussa 2018 maistamani Isä Överin toinen erä. Nimi johtuu siitä, että aiempi eli Överi kävi aina 14% asti, kun nyt vahvuus on asettunut Rochefort 10:n lukemiin reiluun yhteentoista. Se menikin sopivasti, sillä tämän vuoden toukokuussa maistamani miltei kaksivuotias Isä Överi oli maultaan mukavasti Rochefortin oloinen. Nyt sitten ilahduttavasti alkukesästä sain taas kaksi pulloa tätä toista keittoerää eli Vajaria. Olen malttanut tähän asti odotella maistoa, mutta nyt tuntuu siltä, että iltasiemailu vahvemman belgityylisen parissa olisi paikallaan. Resepti näyttää pysyneen pääpiirteittäin samana. Olut on pullotettu 6.3.2020, eli kypsynyt pullossa noin viisi kuukautta, suht saman verran kuin ensimmäisenkin erän kohdalla ensimaiston aikaan.

Isä Vajari

11,5% | 78 IBU

Maltaat: Pale Ale, Abbey, Carabelge, Vehnä

Humalat: Perle, Columbus

Hiiva: Safbrew BE-256 + WLP099

Muuta: Korianterinsiemeniä, Bitter orange peel, Kandisiirappi ja sokeri.

Tekijän kommentit:

"Yritettiin toistaa Överi, mutta jostain syystä tällä kertaa liemi ei käynytkään ihan niin kuivaksi kuin aiemmin. No, ei tuo kehnolta maistu ja kypsytys parantanee entisestään."

Pullo aukeaa suhahtaen ja kaatuu Chimayn goblettiin keskiverron vaahtoavasti. Vaahto on pitkäkestoinen. Tuoksussa onkin oikein hedelmäkakkuinen meininki appelsiininkuorisine ja sokeroidun banaanisine piirteinen. Aidon belgin tuntua. Vahvaa, mutta silti maagisesti jotenkin raikasta. Jälleen tulee mieleen enemmän Het Ankerin Gouden Carolukset kuin se Rochefort, aivan kuin Isä Överistäkin tuoreena. Hyvä tuoksu jo nyt. Maku on ehkä enemmän asettumaton, joskin hyvä sekin. Runkoa ja makeutta on tyylille epätyypillisen paljon, mutta onneksi juuri tämä on se puoli, johon kypsytys yleensä nautinnollisimmin vaikuttaa. Mallaspohja on runsas ja täyteläinen. Vaikeasti kuvailtava. Ei ole toffeinen, ei suklainen, mutta jotenkin leivosmainen. Makea, ehkä hieman limppuista doppelbockin tuntua. Mausteet ovat presiis. Appelsiininkuoret ja korianteri sekoittuvat hiivan käymisestereihin ja kokonaisuuteen muutenkin niin saumattomasti, että resepti tuntuu vuosikymmeniä treenatulta. Suutuntuma on täyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Jälkivedossa nielaisun jälkeen on edelleen varsin runsaasti makeutta ja se tekee oluesta nuoren, hieman kypsymättömän tuntuisen - ja sellainen tämä toki onkin. Ei vielä parhaimmillaan. Vuosi tai kaksi kellarissa voi olla liian vähän. Tämän kohdalla harkitsisin ehkä jopa pidempää kypsytystä, mutta kukapa näistä tietää. Näin nuorena tosiaan belgiksi tuhti ja makea, mutta jos kalibroin kesken kaiken maistelutilani vaikka barley winen suuntaan niin hitaasti nautiskeltava herkkuhan tässä on. Vahvuus on täysin piilossa maun puolella, mutta nielaisun jälkeen rintaan laskeutuu miellyttävä pitkäkestoinen lämpö. Katkeruutta spekseissä paljon, mutta maistossa se peittyy loppuvetoa lukuun ottamatta miltei kokonaan. Pitkällä jälkimaussa varsinkin hiivojen sekaan kaatamisen jälkeen myös lakritsaisuutta tai lakritsijäätelöä, joka ei belgeille sekään epätyypillistä ole. Imperial stouteista poiketen tosin tässä tapauksessa hiivasta, ei maltaista tullen. Kehittymisen kannalta erittäin lupaava aihio ja aivan nautittava olut jo näin nuorenakin. Överin taianomaisiin tunnelmiin tältä keväältä ei nyt vielä päästy, enkä sitä odottanutkaan, mutta maistellaan toinen pullo taas joskus kunnolla kypsyneenä ja palataan asiaan sitten.

Kiitokset Duunille tästä!