Isot belgit sarja jatkuu taas tauon jälkeen kun kuljetusfirma kiikutti Belgiasta lisää tavaraa kotiovelle. Etämyyntiä ja laillisesti nääs. Korkataan paketin ensimmäinen iso heti sieltä odotetuimmasta päästä eli mennään itselleni maistamattoman arvostetun Poperings Hommelbierin pariin. Kyseessä on 7,5% belgityylinen ale, jossa on käytetty kahta mallasta ja neljää eri paikallista humalaa. Hommel tarkoittaa paikallisella murteella humalaa ja Poperinge on kunta Länsi-Flanderin alueella. Kaikki oluen humalat luonnollisesti tulevat Poperingen alueelta. Olut valmistettiin ensimmäisen kerran paikkakunnan joka kolmas vuosi järjestettäville humalafestivaaleille vuonna 1981.
Hommelbieriä valmistaa nykyään Leroy Breweries nimellä kulkeva yhtiö, joka muodostettiin vuonna 2016, kun Van Eecke ja Het Sas panimot yhdistyivät. Van Eecke on näistä kahdesta se, joka Hommelbierin kehitti vuonna 1981. Panimosta on ensimmäiset merkinnät aikakirjoissa vuodelta 1624, joten historia on mittava. Panimo sijaitsee Watoussa, hyvin lähellä Ranskan rajaa ja luonnollisesti myös Poperingen lähellä. Panimon toinen tunnettu brändi on Kapittel ja olen niistä maistanut ainakin blonden ja tripelin.
Poperings Hommelbier
7,5% | Vesi, ohramallas, humala, neljää eri Poperingen alueen humalalajiketta
Kultaoranssia ja läpikuultavaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto rakentuu rauhallisella kaadolla kauniisti ja kestääkin pitkään. Tuoksussa on aromaattista appelsiininkukkahunajaa, kuivattuja hedelmiä ja hieman yrttimäisyyttä. Hunajaisuus on eniten pinnalla ja se tosiaan on herkullisen appelsiinimaista. Upea tuoksu kerrassaan. Alkumaussa olut on makean hunajainen ja hedelmäinen. Keskivaiheilla alkaa kuivumaan hieman ja saamaan myös mausteista särmää. Lopussa on kuitenkin vain kevyt katkerointi, joka jättää jälkimakuun edelleen melko runsaastikin hunajaista makeutta. Upeat aromit ja hunajainen hedelmäisyys, mutta jälkimaun makeus ei itselleni täysin toimi. Kaipaisin kuivempaa purentaa ja sitä kautta syntyvää raikkautta ja juotavuutta. Makeudesta huolimatta kuitenkin hieno olut. Tässä on jotain erityistä tuossa aromikkaassa hunajaisuudessa, jollaiseen olen aiemmin törmännyt vain vaaleissa saksalaisissa bockeissa ja niissäkin huomattavasti vaimeammin. Hunajaisuus lienee kaikkien kolmen pääraaka-aineen yhteispelinä syntynyt eli maltaista, hiivan käymisestereistä ja humalista kaikista tulee siihen kontribuutiota. Humalasta lähinnä tuo appelsiinimainen hedelmäisyys, joka siis hunajaisuuteen tässä kauniisti nivoutuu.
Isoa pulloa siemailee makeuden vuoksi jonkin aikaa ja siinä ehtii mietiskelemään kaikenlaista. Sellainenkin idea tuli, että mitäs jos tähän lisättäisiin brettanomyces hiivaa samalla tavalla pullotuksen yhteydessä kuin legendaariseen Orvaliin...? Voisi nimittäin toimia hienosti! Yhteenvetona tästä jäi makeudesta huolimatta positiiviset mielikuvat ja voisin ostaa uudelleenkin, mutta ehkä silloin pienessä pullossa. Tuo hedelmäisyyden ja hunajaisuuden yhteispeli on niin kiehtovan aromikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.