Olutarvio: Robinsons Trooper Fear Of The Dark

Fear Of The Dark

Panimo: Robinsons, Englanti
Oluttyyli: English stout
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Kaupat (arvioitu olut saatu maahantuojalta)

Iron Maidenin ja brittiläisen Robinsons panimon jo tutuksi tullut yhteistyö on edennyt sarjan ensimmäiseen kunnolla tummaan olueen. Vuonna 2016 käytiin jo pikkuisen kurkkaamassa pimeällä puolella Trooper Red 'n' Black porterin kanssa, mutta se kääntyi lopulta enemmän punaisen kuin mustan sävyiseksi - myös mauiltaan. Nyt mennään kuitenkin kunnolla paahteisten makujen maailmaan, sillä oluen tyylinä on english stout. Oluelle nimen ja inspiraation on antanut vuonna 1992 julkaistu Fear Of The Dark albumi ja erityisesti sen ikoniseksi muodostunut nimikkokappale, joka on varmasti useimmille tuttu. Mielestäni paras versio tästä kappaleesta on A Real Live One livelevyllä, jossa erityisen intohimoisesti mukana laulava yleisö saa ihon kananlihalle joka kerta - veto on kaiken lisäksi äänitetty Helsingissä 27.8.1992, joten me suomalaiset voimme olla siitä erityisen ylpeitä. 

Musta väri tämän tyylisiin oluisiin saadaan tummaksi paahdettuja maltaita käyttämällä. Vaaleaa perusmallasta on aina suurin osa mallaspohjasta ja lisävivahteita kuten suklaan ja kahvin aromeita saadaan eri tummuusasteisiin paahdetuista erikoismaltaista, joita voidaan käyttää useita erilaisia. Fear of the Dark oluessa on käytetty sekä ohra-, että vehnämallasta.

 

 

Läpinäkymättömän musta olut, jonka vaahto on beigevivahteinen. Valoa vasten tarkasteluna oluessa on tumman punaruskeitakin sävyjä. Tuoksussa on paahdettujen maltaiden paahteinen, kylmäuutetun kahvimainen ja suklainen aromi. Robinsonsin käyttämä englantilainen hiivakanta tuottaa käymisessä olueen tunnistettavan "brittityylisyyden", jota voisi kuvailla hieman marjaiseksi. Lisää brittisuuntausta tuo humalointi, joka tuo minulle mielle yhtymiä kuivaan puuhun ja kukkaketoon. Hieman epästoutmaisesti tuoksussa on varsin mukavasti myös raikkautta. Makukin kertoo, että nyt ei ole sukellettu ihan stoutlaarin synkimpään päähän vaan paahteisuus on lempeää ja maltaan maut suklaisia. Humalien katkeruus jää varmasti tarkoituksellakin taustarooliin, mutta aromipuolelta sen sijaan löytyy maltaan tueksi hedelmäisyyttäkin. Stoutit ovat usein mielestäni parhaimmillaan siellä export stoutin vahvuuksissa eli seitsemän prosentin kieppeissä. Näissä kauppavahvuisissa runko jää monesti turhan ohueksi, mutta Robinsons on tämän miinan onnistunut välttämään ja suutuntuma tässä onkin sopivan täyteläinen ja myös nautinnollisen pehmeä - mallaspohjassa käytetty vehnä vaikuttaa tähän oleellisesti. Maun intensiteettikin on vahvuuteen nähden hyvällä tasolla, eli ei jää pliisuksi missään kohtaa. Laadukas brittityylinen stout joka tekee hyvin oikeutta ikoniselle kappaleelle. Maukas siemailuolut vaikka joulusesongin pakollisten konvehtien kylkeen.

Yhteenveto

Perinteinen brittiläinen stout

ARVOSANA: 8