Jotta totuus ei unohtuisi niin nautitaas välillä isojakin belgejä. Nyt onkin sitten luvassa aika kutkuttavaa tavaraa, nimittäin De Ranken XXX Bitter, joka on tuunatumpi versio panimon legendaarisesta XX Bitteristä, jota ensi kertaa nautiskelin vuonna 2011. Melkein 10 vuotta sitten... onhan näitä juttuja tullut tehtyä.
De Rankea löytyy Suomesta Alkon valikoimistakin useita, mm. näemmä jo mainittu XX Bitter sekä mainio Guldenberg sekä Saison de Dottignies, jota 5,5% vahvuisena löytää halvemmalla kaupoistakin ja myös isossa pullossa. En nopealla haulla löytänyt blogistani arviota Guldenbergistä, mutta on niitäkin nautittua tullut. Pitäisi varmaan hommata iso pullo jossain kohtaa ja korjata tämä puute, hieno olut sekin.
De Rankea luotsaavat Nino Bacelle ja Guido Devos. Nino aloitteli oluentekoa jo vuonna 1981, mutta De Ranken ensiaskeleet otettiin vasta 1994, jolloin Guldenberg teki ensiesiintymisensä - se valmistettiin Brewery Nino Bacellen toimesta "mustalaispanimona" Decalla. Nino ja Guido yhdistivät tietotaitonsa vuonna 1996, jolloin Brewery Nino Bacelle nimettiin uudelleen De Rankeksi. XX Bitteriä valmistettiin myös ensi kertaa vuonna 1996. Oluenteko jatkui mustalaispanimona 11 vuoden ajan eli aina vuoteen 2005, jolloin miehet viimein rakennuttivat oman panimon Belgian Dottenijsin kylään. Panimon sanotaan tuoneen humalan takaisin belgialaiseen olueen. Vuosituotanto vuonna 2015 on ollut 500 000 litraa eli isohkon kotimaisen pienpanimon verran (Fat Lizard, Malmgård, Mallaskoski) tai vähän enemmän.
Sitten mennään tähän XXX Bitteriin, joka panimon sivujen mukaan on XX Bitterin variaatio, johon on lisätty vielä 50% enemmän humalaa. Humalina oluessa on käytetty englantilaista Brewer's Goldia ja saksalaista Hallerthau Mittelfrühia, joista Brewer's Gold on korkea-alfahappoinen katkerohumala ja Hallerthau tietysti legendaarinen aromihumala. Väri on vaalea, 10 EBC. Katkerot korkeat 70-75 IBU, joka usein runsaammalla rungolla varustetussa IPAssa on normimäärä, mutta tämä on hyvin vaalea ja kuivemmaksi käynyt belgi, joten tuntuma voi hyvin olla IPAa katkerampi. Oma pulloni olisi korkin perusteella pakattu marraskuussa 2019 eli vuoden verran jo viihtynyt pullossa, se voi olla jonkin verran pois aromipuolelta.
XXX Bitter
6% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva
Kultainen tai kultaoranssi olut, jonka vaahto on mittava, kestävä ja tiheät pitsit lasin reunoille nypläävä. Kaunis ja peräti hehkeä on hän. Tuoksu on hieno. Siinä on erittäin voimakkaasti aromaattisia yrttejä, kukkaisuutta sekä hieman ruohoa ja sitruksisuuttakin. Humalointi on siis voimakas ja intensiivinen. Myöhemmät pyöräyttelyt irrottavat lasista myös sitruunaruohon ja limen aromeja. Ei niin perinteinen belgiblonde, sillä hiivan tuottamat aromit, joita niitäkin varmasti on, on nyt syrjäytetty miltei ylilyödyllä humalaisuudella. Suutuntuma on parhaaseen belgityyliin kepeä, raikas sekä runsaan hiilihappoinen. Katkero alkaa rakentumaan heti alkumaussa ja yltyy jo ennen nielaisua hekumalliseen voimakkuuteen. Nielaisun välittömässä läheisyydessä katkeruus väistyy ja päästää läpi myös humalien raikasta hedelmäisyyttä, kunnes taas jälkimaussa muuttuu yhä vaan yrttimäisemmäksi ja jää vain kuivakkana katkeruutena elämään pitkäksi aikaa. Katkera, raikas ja kuitenkin myös belgityylisen hedelmäinen. Hieno olut, mutta makupaletti isossa pullossa on jo aika extremeä. Aluksi maistelin ja totesin, että tämähän on paitsi erittäin hyvän makuista, mitä se on toki vielä pullon loppupuolellakin, mutta myös varsin helposti nautittavaa. Katkero kuitenkin minulla ainakin kumuloituu ja ison pullon loppupuolella jo toivoo että hieman pehmeyttäkin nousisi oluen hieman jo lämmettyäänkin mukaan, mutta sitä ei tule. Brutaali tykitys vaikuttaa jatkuvan hamaan tappiin asti.
Tähän on kuitenkin yksi oiva lääke - tietenkin juusto! Rasvaista juustoa kunnon kuutiona maisteluun mukaan ja jopas pehmenee suutuntuma ja jälkimaun yrttimäinen katkero leikitteleekin kielellä nyt erilaisissa sävyissä. Oikein harmittaa, ettei nyt ole erityylisiä juustoja maisteltavaksi tämän kanssa, vaan joudun tyytymään leivän päälläkin hyvin toimivaan Valion Polar leppäsavuun. Tämän kanssa sopisikin varmasti ihan mikä tahansa juusto, kunhan vaan on riittävän rasvaista. Tylyä tykitystä humalapuolella, kuten oli jo XX Bitterissäkin. Tällainen olut voidaan tänä päivänä luokitella melkein uhanalaiseksi lajiksi, mutta onneksi näitäkin vielä joku tekee, vaikka ymmärrän kyllä senkin, että kyseessä voi olla kaupallinen itsemurha. Hieno olut ja minun makuuni, joskaan en ihan joka kerta tällaista räjähdystä suuhuni kaipaa vaan välillä maistuu rauhallisempi ja maltaisempikin tulkinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.