Nyt maistoon kotiolutta Eurajoelta. Liekö hiljattain neljäkymmentä ikävuotta saavuttaneen tekijän omaksi juhlaoluekseen panemaa. Nimen perusteella kenties ainakin - Reittausblogi onnittelee! Jenkkiläisellä Anchorilla on erinomainen barley wine Old Foghorn ja kyllä vanha pierukin sellaiselta varmasti kuulostaa voi. Maku on oluita arvioitaessa kuitenkin ääntä tärkeämpi ja sitä tässä on lähdetty hakemaan melko kunnianhimoisinkin kääntein. Olut on nimittäin kypsytetty tekijän omalta tontilta kaadetun tammen lastuissa, joita on ensin paahdettu ja sitten uitettu Ron Jeremy rommin ja luomurusinoiden seassa parin viikon ajan. Mallaspohja on neljän viljan tavaraa, eli enimmäkseen ohramallasta, mutta myös ruismallasta, vehnämallasta ja kaurahiutaleita löytyy. Vahvuutta on noin 9% vaikka hakusessa oli vieläkin vahvempaa, mutta ominaispainosta hieman kuulemma jäätiin eli tehokkuus jäi alemmas kuin yleensä. No, vahvuutta kuitenkin on rukiiselle barley winelle ihan tarpeeksi, sen näytti viime viikonloppuna erinomainen Kimito Brewing Rye Wine.
BBHBC Old Fart Barley Wine
~9%
Maltaat: Pilsner, Munich, Delicacy Caramel Rye, Wheat, kaurahiutale
Humalat: Citra (katkerot), Hüll Melon (aromi)
Hiiva: Nottingham
Muuta: Kypsytetty Ron Jeremy rommissa ja luomurusinoissa lionneilla tammilastuilla
Punaruskea, kirkas ja miltei täysin vaahdoton olut kaatuu lasiin. Hidasliikkeistä tavaraa. Tuoksussa on brittityylisen barley winen kuivakakkumaisia palasia, mutta tässä tapauksessa rusinaisin sävyin. Rommi tuo omat merirosvomaiset säväyksensä eli alkoholi tavallaan tuoksuu, mutta en usko sen olevan niinkään itsessään oluen vaan pikemmin kypsytykseen käytettyjen tammilastujen tuottamaa. Hienostunut tuoksu. Kuivattuja hedelmiä, karamellisoitunutta sokeria... aiai, kunnollinen ison oluen meininki. Suutuntuma on alkuun täyteläinen, mutta kapenee hieman lopussa rommimaisen säväyksen iskiessä. Runko kantaa kuitenkin hyvin ja on tyylille tyypillisen tuntuinen - eli runsas. Rusinoista en sellaisenaan pidä juuri lainkaan, mutta oluissa ne tuntuvat toimivan ihan hyvin, eivät ainakaan häiritse. Maussa on runsaasti maltaisia osia, ihan rehtiä leipää, myös limppumaisia puolia ja jälkimaussa ruista vivahteena. Tammea on puumaisena vivahteena melko vähän, mutta kypsytyksen rommimainen puoli on hyvin esillä - sopivan maltillisesti ilman dominointia, mutta lopussa hieman puraisten, kuten asiaan kuuluu. On se kyllä hienoa, että oman tontin tammesta osa on päässyt tällaiseen käyttöön, erityinen tapaus tekijälle ja myös maistelijalle ruudun tällä puolella. Maku on mielestäni maltaisuutta lukuun ottamatta myös varsin sherrymäinen ja siihen varmasti rusinakin kuivattuna rypäleenä osansa antaa. Maukas ja tasapainoinen olut. Tammi- ja luomurusinakypsytys on oikeassa suhteessa varsinaiseen pohjaolueen nähden ja tuntuu tuovan siihen jotakin lisää, sen sijaan että vain yksipuolistaisi kokemusta.
Hienoa työtä Eurajoen suunnalla, vielä kerran onnittelut ja kiitokset tekijälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.