Sitten maistoon jykevää kamaa ihanalta Kyllikiltä. Sain tältä kotipanevalta lahtelaiskaksikolta kolme olutta jo lokakuun puolella, mutta säästelin tarkoituksella tätä syysiltojen lämmittäjäksi mainittua olutta sellaiseen rauhalliseen kotailtaan, jossa olut pääsisi varmasti oikeuksiinsa. Nuo kaksi aiemmin maistettua olivat Apex Sauce Mango Pale Ale ja Küllitarha Witbier.
Lé Lorié onkin sitten tosiaan taas pidemmällä ainesosaluettelolla siunattu, mutta ei se Apex Saucenkaan tapauksessa ollut este oluen erinomaisuudelle. Tässä 9,8% vahvassa vaahtera kookos porterissa on käytetty perusraaka-aineiden lisäksi kookoslastua, kookosvettä, vaahterasiirappia, vaniljaa ja laktoosia. Humalina Magnum ja EKG eli East Kent Goldings.
Tekijän kommentit:
Ideana tämän kanssa oli vain testata miten kookoos käyttäytyy tummassa oluessa. Tummia erikoismaltaita tosin lorahti reseptiin sen verran paljon, että tulos venyttää porterin määritelmää. Paahdettua kookoslastua meni keittoon ja secondaryyn. Keittovaiheessa lisättiin mukaan myös loraus kookosvettä sekä loppua kohden vaahterasiirappia sekä laktoosia. Pehmeä ja pyöreä. Täydellinen syysillan lämmittäjä.
LÉ LORIÉ Coconut Maple Imperial Porter
OG: 1.103 | FG: 1.031 | IBU: 33
Musta, hyvin maltillisesti vaahtoava tai käytännössä miltei vaahdoton
olut. Tuoksu on herkullinen. Siinä on todella leivosmainen suklaisen
kookosmainen ja vaniljaisen pehmeä, välillä kermakahvimainenkin tuoksu.
Mikä se on nimeltään se suklaaleivos, jossa on kookoshiutaleita päällä?
En muista nimeä nyt, mutta sellaiselta tämä tuoksuu. Taitaa olla ihan vaan suklaaneliö kookoshiutaleilla, no sama se. Oluella on täyteläinen ja
pehmeä suutuntuma, jossa on vaahdottomuudesta huolimatta myös
hiilihappoja sopivasti. Makukin on maukas, oikeastaan todella hyvä.
Paahtomaltainen pohja, jossa on konvehtimaista suklaisuutta ja jonkin
verran myös kahvimaisuutta, joka ilmeisesti laktoosin myötä saa hieman
kermaisiakin sävyjä. Keskivaiheilla siirrytään runsaan anteliaisiin
leivosmaisiin sävyihin, jotka ovat edelleen suklaisia ja kookos tulee
nyt myös vahvana mukaan. Vanilja korostuu sitten lopussa ja vielä
jälkimaussakin. Erittäin runsasmakuinen ja niin pehmeän silkkinen että
nauttiminen tuntuu melkein synniltä. Vaahterasiirappiakin on käytetty
ja onhan se oluen nimeenkin nostettu, mutta ei ainakaan dominoi vaan
hentoisena jää enemmän muiden makujen varjoon, nousten kuitenkin
jälkimaussa enemmän esiin. Taidokkaasti maustettu. Vaikka ainesosia on
runsaasti niin lopputulos on ennen kaikkea tasapainoinen ja erittäin
nautittava sekä mauiltaan runsas. Erinomainen olut, suorastaan häikäisevän
hyvä. Taitaa olla jo jonkin aikaa kypsynytkin kun kaikki on niin harmonisesti asettunut.
Kiitokset Kyllikki Brewingille tästä kerrassaan elämyksellisestä nestemäisestä leivoksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.