Maistossa gluteeniton kotiolut Sensonin Gluten Free uutteesta

Painoin tuossa aika lailla tasan kaksi kuukautta sitten pönttöön kotioluen lahtelaisen Sensonin innovoimasta gluteenittomasta mallasuutteesta. Uutteen tuotenimi on Senson Gluten Free Liquid Malt Light 10 ja se on tulossa kotipanijoiden saataville. Omat uutepurkkini sain Sensonilta näytteeksi. Uute on Pilsner maltaasta valmistettu eli vaalea ja lisäksi humaloimaton eli halutut humalat saa keittää itse sisään - pidän tätä positiivisena puolena sillä se antaa kotipanijalle humaloinnin suhteen vapaat kädet.

Valmistin uutteesta belgiblonden oheisella reseptiikalla:

Vettä 20,5 litraa

Senson Gluten Free Liquid Malt Light 10 uutetta 3kg

Sokeria 1kg

Uute on humaloimaton, joten otin erilliseen kattilaan pienen määrän uutetta muutaman litran vesimäärään ja keitin siihen katkerohumalat sisään - 45 minuuttia ja belgiblondelle tyypillisen maltilliset noin 18 IBUa. Hiivana testasin itselleni uutta Mangrove Jack's M47 Belgian Abbey belgihiivaa, jonka pitäisi olla varsin hedelmäinen.

 

Reseptiikka näyttää Brewmatessa tältä:

 

 

 

Hiiva osui aika tarkalleen tavoiteltuun loppupainoon 1.011, joten sen puolesta yllä oleva reseptiikka pitää paikkansa. Väri sen sijaan jäi tummemmaksi, koska en osannut kunnolla ottaa huomioon tarvittavaa uutteen ja veden suhdetta. Valmistajan lähettämässä esimerkkireseptissä veden osuus kokonaisuudesta oli 88%, minun reseptissäni se on hieman alle 84%. Uutepitoisuus kokonaisuudesta esimerkissä 10%, minulla 12,2%. Ei luettuna vaikuta isolta, mutta käytännössä tuo erotus näyttää kääntävän oluen kultaisesta punertavamman suuntaan - uutteen pitoisuus veden määrään nähden on suurempi. Olut on nyt ollut pullossa viitisen viikkoa ja kehittynyt hyvin. Hiilihapot olivat kohdillaan jo parin viikon jälkeen, jolloin siirsin pullot huoneenlämmöstä viileään kellariin. Olen maistellut muutaman matkan varrella ja kehitystä on tapahtunut, joten potentiaalia vieläkin parempaan voi pidemmällä kypsytyksellä olla. 

Olut kaatuu lasiin kirkkaana ja punertavan oranssina. Väri ei siis vastaa belgiblondea, mutta tuoksusta raikasta belgihedelmää kuitenkin löytyy ja kevyesti myös mausteisuutta. Maku alkaa makeampana ja varsin leipäisen maltaisena, kääntyen sitten keskivaiheilta kuivempaan suuntaan. Maltillinen katkerointi jää tämä mallasrunko huomioon ottaen liiankin kepeäksi ja makeutta kantautuu hieman vielä jälkimakuunkin. Hyvät belgihedelmät, sellaista kuivattua hedelmää ja varsin antoisasti hunajaisuuttakin löytyy - hiiva jatkoon ehdottomasti! Hyvän makuinen, mutta kyllä sellainen kunnon belgiblonden raikkaus ja huikean aromaattinen hedelmäisyys jää tässä maltaan peittoon. Tämä on oma virheeni reseptiä suunnitellessa, eikä uutteesta johtuvaa - uutehan on toiminut niin kuin pitääkin ja maltaisuus on leipäinen, ei aivan bockmaisen runsas, mutta siihen suuntaan. Olisi kaivannut enemmän vettä tähän uutemäärään ja rohkeampaa sokerin käyttöä ollakseen vaaleampi ja kuivempi. Vahvan münchenerin maltaisuuden omaava ja belgihiivalla käytetty hybridiolut ei vielä ole noussut hittituotteeksi ja tätä maistaessa voi päätellä miksi ei. Yhdistelmä ei ole huono, mutta kyllä tämä aika epäortodoksiselta maistuu - näitä kahta ei ole tarkoitettu yhteen. Jos kuvittelen tämän lagerhiivalla käytetyksi niin siihenhän tällainen runsas maltaisuus sopisi hyvin, vielä lisää katkeroa kylkeen ja siinähän olisi varmasti ollut toimivampi olut käsillä. 

 

Mielellään tätä juo tälläkin reseptiikalla ja jos nyt muistelen taaksepäin kun vasta kotioluen tekoa aloittelin niin olisin silloin ollut lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Ei mitään virheitä tuoksussa tai maussa - eikä aloittelijan kokemana olisi varmaan juuri reseptiikassakaan. Nyt on kuitenkin belgejä tullut tässä maisteltua ja tehtyäkin sen verran, että pystyn paikantamaan ongelman ytimen, joka tällä kertaa oli rohkeuden puute. Tuote on liian maltainen - onko tämä sitten uutteen valmistajan näkökulmasta kehu vai moite? Valmistajan esimerkkireseptissä uutteen ja sokerin suhde oli melkein sama 80% uutetta ja 20% sokeria, minulla on tässä 75%-25%. Maun perusteella olisin voinut lisätä vielä sokerin määrää, jos olisin lisännyt samalla vettäkin aina tuonne johonkin 28 litraan asti, jolloin haluttuun vahvuuteen päästäkseni olisi uutteen ja sokerin suhde ollut jopa luokkaa 60%-40%, mutta tästähän belgipanimot on tunnettu - rohkeasta sokerien käytöstä. Se on se mikä tekee sen kepeyden parhaisiin belgioluisiin, mutta taianomaisesti nautittavuudesta tinkimättä. Uutteen maltainen voima yllätti nyt blogistin. 

 

 

Totean muuten tässä vaiheessa, että jutussa on se homman varsinainen pointti, eli uutteen gluteenittomuus jäänyt melkein täysin käsittelemättä. No, gluteenitonta se on, mutta huomaako sitä maussa jotenkin? Ei huomaa mitenkään. Uute on 100% ohramallasta eli täysmaltainen, mutta gluteeniton. Tällä saa kunnon olutta valmistettua ja vieläpä helposti.

Minulla on vielä uutetta jäljellä ja seuraavaksi ajattelinkin kokeilla tuollaista 4,5-5% oluen valmistusta, johon uute lienee alunperin tarkoitettukin. Ihan perinteistä en meinannut kuitenkaan tehdä vaan meinaisin keittää sisään kunnon katkerot. Ehkä noin 50 IBUa, joka tuossa vahvuudessa on jo paljon ja lisäksi vielä katajaa mausteeksi (kotipanimon signatuuri) sekä kuivahumalointi brittihumalalla. Hiivana tässä käytän jo valmiiksi jääkaapista löytyvää Gjernes Voss kveikiä, jonka kuitenkin käytän huoneenlämmössä eli varsin neutraalia käymisaromikkuutta pitäisi olla tarjolla. Täytyy vaan varmistaa, että käy loppuun, kun suositeltu lämpötila on jossain 25-39 asteen välillä. Tästä tulisi noin 29 litrainen satsi, joka on yli tuplasti isompi kuin mitä kotipanimossani yleensä teen. Pullotan kaiken, joten nyt pitäisi alkaa niitä pullojakin keräilemään - tai olisi jo pitänyt alkaa. Iso osa on pulloistani on nyt kiinni tässä belgissä. Sori siis kaikille tölkittäville panimoille - nyt ei ostella niitä hetkeen.

Kiitokset Sensonille uutenäytteestä. Tarina jatkuu!