Isot belgit: Corsendonk Pater Dubbel

Viimeisin nettitilaukseni sisälsi Corsendonkin 13 oluen setin ja lasinkin siihen kylkiäiseksi. Harvemmin tulee moisiin tartuttua, mutta nyt se tuntui jotenkin hyvältä eikä ole jälkikäteen kaduttanut. Olen maistellut nuo 13 pikkupulloa jo ja osan arvioinutkin blogini facesivuille. Yleisarvosana hyvä+. Noiden setissä tulleiden oluiden lisäksi tilasin panimolta toki isonkin pullon, jotta pääsisin sen myötä kirjoittamaan tämän artikkelin. Tässä on siis Corsendonk Pater Dubbel, joka virallisesti myydään kai pyöreän tinatörpön sisällä pullo paperiin käärittynä, mutta minulle tuli vain pelkkä paperiin kääritty pullo. Tämä ei haittaa koska en keräile tätä olutmemorabiliaa eli kierrätykseen vaan olisi mennyt moinen putkilo. 

Nykymuotoinen Corsendonk ei ole panimo vaan tuotemerkki, jota panee panimo nimeltä Du Bocq. Panimon nimikään ei välttämättä heti soita kelloja, mutta jos vielä kerron, että yksi heidän tuotemerkeistään on myös Gauloise, niin ehkä sitten jo kilkattaa. Gauloise Brune on nimittäin yksi Alkossa "ikuisesti" roikkuneista isoista belgipulloista. Suomesta löytyy maitokauppojen puolelta myös kelpo witbier Blanche De Namur, joka on niin ikään Du Bocqin tuotteita. 

 

Corsendonkia pantiin kuitenkin omassa panimossa vuoteen 1953 asti, jolloin panimo suljettiin ja tuotemerkkiä alettiin valmistamaan sopimusvalmistuksena muissa panimoissa. Nykyään kaikki Corsendonkit panee nimenomaan Du Bocq. Corsendonk Paterin, eli tämän oluen jota tänään nautin, kerrotaan valmistetun ensimmäistä kertaa vuonna 1906. Du Bocq on perheomisteinen ja jo kuudennessa sukupolvessa perustaja Martin Belotin jälkejäisten pyörittämä panimo. Ikää siis tälläkin operaatiolla jo on. Ensimmäiset Gauloise merkin oluet valmistettiin jo 1920-luvulla. 

Corsendonk oluiden valmistusprosessista kerrotaan sen verran, että keiton aikana lisäillään humalat ja mausteita, joista erikseen mainitaan tyypilliset korianteri, anis ja appelsiininkuori, mutta ei siis kerrota mihin oluisiin mitäkin laitetaan. Oluet hiivataan 22 asteessa panimon hiivalla ja käymisen aikana lämpötila saattaa nousta 26 asteeseen asti. Pääkäymisen jälkeen oluet lageroidaan eli varastokypsytetään nollan asteen tuntumassa muutaman viikon ajan. Kaikki Du Bocqin oluet myös suodatetaan, paitsi vehnäoluet kuten Blanche De Namur. Sen jälkeen pullokäymistä varten lisätään sokeria ja tuoretta hiivaa - näin muodostuu belgityyleille ominaiset eläväiset hiilihapot. Tämä jälkikäyminen kestää 12-14 päivää 25 asteisessa tilassa, jonka jälkeen olut on valmista myyntiin. Pari kuukautta menee siis keitosta pulloon. 

 

Tämän Pater Dubbelin etiketti ei mainitse raaka-aineista kuin ohramaltaan (sisältää ohramallasta).

 

Corsendonk Pater Dubbel

6,5% |  Sisältää ohramallasta

Lasiin kaatuva olut paljastuu reunoiltaan läpikuultavan tummanruskeaksi ja muodostaa ylleen mittavan beigevivahteisen vaahdon. Kyllä se ihan dubbelilta näyttää. Tuoksussa hurmaa raikas hedelmäisyys, jossa on päärynänkuorimaisia "belgihedelmän" aromeita  ja niiden taustalla tummempia kuivattuja hedelmiä. Tosi raikas hedelmäisyys ja varsinkin kun lasissa on tummahko olut - sen ei arvele ulkonäön perusteella olevan ainakaan näin raikkaan tuoksuinen. Monesti väri näihin tummempiin belgeihin tuleekin maltaiden sijaan tummasta sokerisiirapista - niin kai tässäkin. Maltaan hentoisia sävyjä ja mielestäni myös kevyttä kirsikkaisuutta nousee lasista. Hyvä tuoksu. Maku toimii myös. Mitään makupommeja tripelien tai vielä vahvempien quadrupelien tavoin dubbelit eivät yleensä ole eikä ole tämäkään. Mutta hyvän makuinen on ja tasapainoinenkin. Jälleen huomattavan raikas, vaikka nyt nielaisun jälkeen mukaan tulee mausteisuutta ja tummempia, hieman karamellisoituneita sekä paahdetun sokerisia sävyjä. Hetken lasissa lämmettyään tuoksun raikas hedelmäisyys on edelleen puoliksi tallella, mutta mukaan on tullut myös anista ja lakritsia sisältävää suuntausta. Etiketin nautintasuositusta 4-6 astetta voi pitää ehkä hyvänä aloituslämpönä, mutta toki aromit kunnolla avautuvat vasta hieman lämpimämmässä. Hyvän makuinen, belgiolueksi varsin täyteläinen, mutta ei kuitenkaan kovin makea eikä myöskään liian kovasti hiilihapotettu. Pidän todella onnistuneena tyylissään. Hedelmäisempi ja raikkaampi mielestäni kuin Westmalle Dubbel, mutta pakko myöntää että siitä on aikaa kun olen sitä maistanut viimeksi, mutta tällainen mielikuva minulla nyt on. Ei mitään vaikeuksia tissutella isoa pulloa - vielä kun olut muuttaa lämmetessään makuprofiilia tummempaan, monimuotoisempaan ja hitaasti maisteltavampaan muotoon niin viihtyyhän tässä.  

 

.

.

.

 

Jälkikirjoituksena todettakoon, että valitettavasti se kauppa josta olen näitä tilaillut eli Belgiuminabox on mennyt konkurssiin. Huomasin tämän viime viikolla kun lähdin katselemaan josko olisi maukkaita isoja belgejä tarjolla. Kaupan sivuilla sanotaan olevan huoltotoimenpiteitä käynnissä, mutta konkurssi-ilmoitukset löytyy netistä, joten se lienee sinettiä vaille valmista kauraa. Harmi homma, sillä tuoltahan tuli tilailtua useammankin kerran ja aina palvelu oli hyvää. Tsekkailin sitten muita vaihtoehtoja ja laitoinkin yhden tilauksen vetämään (mm. pari La Rullesia!), mutta palataan siihen sitten jos ja kun se tulee perille.