Maistossa Mallasseppien lagerit Kultaranta ja Löyly

Tuli käytyä tuossa viime lauantaina Naantalissa kylpemässä ja tietysti samalla ajattelin tehdä paikallisia oluthankintoja. Mallasseppien panimon myymälä oli lauantaina kiinni, sen tietysti tarkastin etukäteen, joten hankinnat sijoitettiin K-Supermarket Ukko-Pekkaan. Mallassepät on kova IPA panimo ja hyllyssä olikin sekä Naantalin Eeppistä että legendaarista Lekaa, mutta siinä valikoimaa selatessa totesin etten ole itse asiassa koskaan maistanut panimolta ainuttakaan lageria. Lopulta ostopäätös kohdistui siis Kultaranta lageriin ja Löyly craft lageriin. Katsotaan miten kavereilta taittuu pohjahiivalla pano.

 

Kultaranta on näistä se ilmeisesti se perinteisempi. Etiketti kertoo oluen olevan suomalaisesta viljasta ja tsekkiläisestä Saaz-humalasta valmistettu olut.

Mallassepät Kultaranta 

5,2% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Utuinen, kullankeltainen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksussa on viljavaa maltaisuutta, hieman ruohoa, keväistä kukkaniittyä ja Saazin tuomaa tsekkiläisen oluen pehmeän sitrushedelmäistä tuntua. Raikkaan lagerin laadukas tuoksu. Maku jatkaa samalla konstailemattomalla linjalla. Hyvä keskitäyteläinen maltillisesti hiilihapotettu suutuntuma. Hieman makeutta rungossa, mutta tasapainottavaa katkeroa sitä kontraamaan ja aromipuolelta mukavasti hedelmää siihen tueksi. Mukava suodattamattoman lagerin hieman ruohoinen kellerbierin tuntuma, joka toimii minulle hyvin. Raikasta, mutta pehmeää ja miellyttävää nautittavaa. Juontiolueksi kai tarkoitettukin ja siinä toimii, vaikka makuakin on. Hyvä ensikosketus naantalilaiseen lageriin. 

Seuraavaksi sitten craft lager tittelillä tuleva Löyly, jonka etiketistä löytyy sitten jo humalakäpyä ja kuvauksestakin lupailuja hedelmäisestä humalasta. Ajattelin tämän niin, että Kultaranta oli tämä "peruslager" ja Löyly sitten askel siitä eteenpäin voimakkaampaan suuntaan. Maistetaan.

Mallassepät Löyly

5,2% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Ulkonäkö on samankaltainen, ehkä hieman vaaleampi tai kirkkaampi ja vaahdoltaan pitsikkäämpi. No nyt lähtee jo tuoksussa - humalaa nimittäin on! Onpa mahtavat limenkuorimaiset ja herukkaiset aromit - aromeissa ei sinänsä ole mitään erikoista tai outoa, mutta se intensiteetti jolla ne lasista ulos puskevat on mahtava. Haiskahtaa Mosaicilta, mutta en sano mitään varmaksi eikä sillä mitään väliä loppujen lopuksi olekaan. Jos tuoksussa oli potkua niin sitä löytyy sitten kyllä maustakin, mutta ei ylitse vuotavasti vaan tasapaino huomioiden. Mallaspohja tuntuu Kultarantaa kevyemmältä, mutta se voi johtua selvästi voimakkaammasta katkeroinnista, joka kuivattaa jälkimaun nautinnolliseen hedelmäiseen loppuvetoon. Humalien hedelmäisyys siis tosiaan kantaa alusta loppuun asti - alun herukkainen ja eksoottisenkin hedelmäinen otanta kääntyy lopussa tiukemman sitruksen puoleen, edelleen raikkautta korostaen. Taustalla vaikuttaa kokoajan lagerin heleä maltaisuus eli kyllä tämän pintahiivasta sitä kautta selkeästi erottaa. Perkule, onpas raikkaan tuntuinen ja maukas, niin todella maukas. Tämä pääsi kyllä Kultarannan jälkeen yllättämään vähän puskista - tämä ei ollut siitä ainoastaan askel voimakkaampaan suuntaan vaan ihan kunnon harppaus tai kolme. Järisyttävän erinomainen.

Taittuu siis Mallassepiltä myös lagerit eli pohjahiivat, näin annan itseni tässä kohtaa ymmärtää. Löylyä lissää, löylyä lissää, löylyä lissää, mutta ei kiukaalle vaan Harrille, kiitos!

Arvioidut oluet ostettu Naantalin K-Supermarket Ukko-Pekasta.