Isot belgit: La Rulles Blonde

Vuoden vaihtuessa nautiskelin erinomaisen La Rulles Triplen, josta toki myös kirjoitin "Isot belgit" -artikkelin. Aika pian tuon jälkeen aloinkin sitten katselemaan josko Rullesia saisi jostain lisää ja löysinkin hollantilaisen nettikaupan, josta sitten tilasin kaksi pulloa sekä Rullesin Blondea, että Rullesin Estivalea. Lopputuloksena sain neljä näitä Blondeja. Kauppa toki pidätti oikeuden vaihtaa tuote johonkin vastaavaan jos sitä juuri oikeaa ei löydykään. Sen verran huikean hyvä oli tämä blondekin että ei tuo varsinaisesti haittaa. Estivale on vähän kevyempi, 5,2 prossainen, ja sitä on välillä saattanut löytää kaupoista Suomessakin. Napataan sellainen sitten jos vastaan tulee. La Rulles Blonde taas näyttää hiljattain tulleen myös Alkon valikoimaan. Iso pullo alta kympin, eli sen vielä kärsii maksaa. Minulle tuo kymppi on ainakin jonkin sortin kipuraja näissä. 

 

Kuva: romahorecaservice.it

Rullesin Tripelistä kirjoittaessani kerroinkin jo, miten panimolla uskotaan avokäymisen taikaan ja siihen että sitä kautta saadaan hiivasta ne parhaat aromit irti. Hiivana toimii alunperin Orvalilta haettu pintahiiva, jota panimo nykyään kasvattaa itse. Myös humalointi on usein avokätisempää kuin belgipanimoilla keskimäärin ja hiilihapot saadaan pullossa jälkikäyttämällä. Rulles Blonde oli panimon ensimmäinen olut, julkaisu tapahtui maaliskuussa 2000.  

 

La Rulles Blonde

7,0% | Vesi, ohramallas, humala, sokeri, hiiva

 

Utuinen kultaoranssi ja vaahdoltaan kuohkea sekä runsaan pitsikäs. Tuoksu hurmaa blondelle epätyypillisen humalaisena - mahtava kukkaisuus sekä kosolti hedelmäisyyttä ja yrttisyyttä. Hunajaisuutta ja raikkaan hedelmäistä belgihiivalle ominaista käymisesterisyyttä löytyy myös. Nyt on blonden tuoksussa siis sopivasti potkua. Maku vastaa tuoksun huutoon. Raikas hedelmäisyys, raikkaat hiilihapot, suutuntuman sopiva kuivuus ja loppuvedon nautinnollinen humalaisuus. Niistä koostuu Rullesin Blonde. Kerroksiakin löytyy - hedelmäisyydessä on käymisestereitä ja humalien aromikkuutta, joita hunajaisuus hienosti tukee. Suutuntumassa vaikuttaa kuivaksi käyttänyt panimon itse erästä toiseen kierrättämä hiiva ja kuohkeat hiilihapot tuottava jälkikäyminen pullossa. Loppuvetoon vaikuttaa nielaisun jälkeen nouseva sopiva lämpö ja edelleen humalien sekä käymisesterien yrttisen mausteinen ja katkeroituva tuntuma. Ei ole nöyrä ja pehmeä blondi tämä, vaan humaloidumpi ja rohkeampi versiointi - Rullesin näköinen. Kuitenkin makeampi kuin saisonit ja lempeämpi kuin tripelit eli tyylilajille uskollisesti belgiblondea. Erinomainen!