Juhannussahdit vertailussa

Sitten maistoon satakuntalaisten sahtien kattaus juhannuksen kunniaksi - vaikka eihän toki vielä olla edes juhannusaatossa, mutta otan tässä löysät pois heti alkuun. Minulla on täällä viisi eri sahtia maistossa:

1. Moose On The Loose Sahti

2. Reittausblogi Juhannussahti

3. Linden Brewery Sahti (ohra)

4. Japon juhannussahti

5. Linden Brewery Sahti (ohra ja ruis)

 

Moose On The Loosen tämän juhannuksen sahti ja samalla panimon viimeinen sahti on Pehkolan Mallastamon artesaanimaltaista tehty. Panimo ja mallastamo loivat yhdessä tätä sahtia varten oman sahtimallassekoituksen. Vahvuutta Moosella tutut 9%, mausteena humalaa ja katajaa. Toisena oma vaalea juhannussahtini jossa Viking Maltin perinteistä sahtimallasta ja hieman myös kaurahiutaleita. Mausteena katajan ja humalan lisäksi kuusenkerkkää kun oli sahtia pannessa kerkän sesonki päällä. Vahvuutta 7%. Kolmantena sitten paikallisen eli raumalaisen Lindenin sahti, jossa ohramallasta. Vahvuutta 8,2%.  Neljäntenä Eurajoelta Japo Ruohosen eli moninkertaisen SM-kisojen seiskan juhannussahti, josta ei tarkempaa reseptiikkaa tai speksejä ole maistellessa tiedossa. Viidentenä sitten Linden Breweryn toinen sahti, jossa ohramaltaan lisäksi ruismallasta (Cararye) mukana. Vahvuutta vähän toista versiota enemmän, tarkalleen 8,8%. 

Otan nämä viisi sahtia nyt sahtikisojen tapaan maisteluun eli pienet lasilliset rinnakkain. Ei tosin sokkona, vaan tiedän kyllä maisteltavat sahdit. Tarkoitus siis kuitenkin pienestä lasillisesta määritellä jonkinlainen paremmuus tai ainakin nostaa esiin tämän hetken ykkönen. Minullahan on näitä vähintään litra kutakin ja omaa sahtia tietysti enemmänkin, joten maistelu toki jatkuu viikonlopun läpi ja mielipiteet saattavat muuttua, otan siihen vapauden. Otan tähän juttuun kuitenkin ensifiilikset ja sahtikisamaisen arvioinnin. Sahtipullot siirsin kuvien ottamisen jälkeen kylmälaukkuun pois kesän lämmöstä.

Ulkonäköön ensin. Kolme ensimmäistä ovat hyvin pitkälti saman värisiä (kuvassa erot selkeämmin esillä kuin livenä). Moose ehkä hieman punaisempi. Japon juhannussahti on näistä tummin ja Lindenin ruismaltaalla höystetty sahti sitten vähän kolmea ekaa tummempi. Lindenin ja Japon sahdit ovat lasin pohjalta hieman läpikuultavia, Moosen ja minun oma sahtini läpinäkymättömän sameita. 

Sitten tuoksuihin. Aloitetaan vasemmalta. Moosen sahti on tuoksultaan voimakkaan maltainen, ruista mukavasti. Oma sahtini on Moosea selvästi mausteisempi ja katajaisempi, ei niin voimakkaan maltainen vaikka perinteinen sahtimaltaan tuoksu löytyy kyllä. Lindenin ohrasahti on hyvin perinteisen sahdin tuoksuinen - banaanikonsentraattia, mallasta ja hieman katajaisuutta. Japon sahdissa kataja nousee selvästi esiin ja mallaspohjassa on hieman kaljamaltaan mämmimäisyyttä. Lindenin ruismallasta sisältävä sahti muistuttaa pitkälti pelkkää ohraa sisältävää versiota, mutta ei tunnu aivan niin banaaniselta. Hyvältä sahdilta tuoksuu jokainen. Rankkaan tuoksun perusteella kärkeen Lindenin ohrasahdin ja Moosen. Muut kolme samalla viivalla.

Aloitetaan maistelu rivin toisesta päästä. Numero vitonen eli Lindenin ruismallasta sisältävä sahti ensin. Hyvä täyteläinen suutuntuma, pehmeä ja miellyttävä. Maussa reilusti mallasta, tuhdisti banaania ja nielaisussa varsin tukevasti myös katajaa. Vahvuus lämmittää. Nelonen eli Japon sahti on vielä täyteläisempi ja selvästi hedelmäisempi. Humalaa on tuntuvasti, mutta ei katkeroa, vain aromia. Mallaspohja myös edellistä tummempi ja hiivan käymisessä tuottama banaani selvästi pienemmässä roolissa. Numero kolmonen eli Lindenin ohrasahti on niin ikään sopivan täyteläinen, ei niin paksua kuin edellinen, mutta runkoa silti piisaa. Maku on tässä hyvin puhtaan sahtimainen - mallasta, banaanimaista hedelmäisyyttä ja pehmeä miltei huomaamaton loppu. Vain hieman katajaisuutta nielussa. Toistaiseksi kaikkein juotavin näistä. Oma sahtini, eli numero kaksi, on myös mukavan täyteläinen, loppupaino 1.030. Kataja tekee tähän selvästi neulasmaisimman purennan ja kuusenkerkkäkin maistunee hieman mausteisena. Banaania on vähänlaisesti, mutta humala maistuu hedelmäisenä (Mandarina Bavaria). Setin hedelmäisin ja raikkain toistaiseksi, mutta ei niin "sahtimainen" kuin esim. Lindenin ohrasahti. Hieman sellaista sahtiin kuulumatonta "rapsakkuutta". Numero yksi eli Moosen sahti on täyteläinen, voimakkaasti maltainen ja myös varsin katajainen. Banaani ei niin suuressa roolissa kuin Lindeneissä, mutta kyllä sitäkin on. Tosi pehmeä suutuntuma tässäkin ja lämmittää vain hieman nielaisun jälkeen. Hieman jopa lakritsimaisuutta jälkimaussa, mutta vain hieman. Tosi miellyttävän makuinen, kuten setin kaikki muutkin sahdit. 

Vaikea on suoriltaan laittaa paremmuusjärjestykseen ja lasitkin ovat vielä puolillaan, joten maistellaan toiseen suuntaan takaisin ja koitetaan luoda eroja. 

 

Moose siis maukas ja maltaisuudessa on selkeästi erilaisempaa otetta kuin näissä muissa, jotka on pääosin Vikingin sahtimaltaasta valmistettu. Se on maltaisempi, viljaisempi ja "syvempi" tietyllä tapaa. Juotavuus myös hyvä. Tuhdin makuinen. Omani varsinkin Mooseen verraten on selvästi kepeämpi, vaikka täyteläisyyttäkin löytyy. Mallas ei ole niin voimakas ja hedelmäisyyttä on enemmän. Lindenin ohrasahti on korkealla kirjoissani voittamaan koko skaban. Tämä maistuu nimittäin sahdilta, perinteiseltä sellaiselta. Hyvin on hiiva antanut banaania. Nielaisun jälkeen vähän terävää katajaa, varsinkin nyt kun sahti on hieman ehtinyt jo lasissa lämmetä (niin ei toki yleensä tapahdu). Japon sahti on kyllä selvästi humalaisin, oikein öljyinen kuivahumaloinnin tuntu suussakin vielä muutenkin varsin täyteläisen sahdin päälle. Mallaspohja setin tummin, mutta ei raskas vaan juotavuus tässäkin mallillaan. Oikein hyvä. Lindenin ruismallasta sisältävässä sahdissa on sama hyvä tuntu kuin tuossa vain ohraa sisältävässä versiossakin, mutta nyt tuntuu että on myös enemmän karaktääriä - eikös sivistyssanaa voi maistelun tässä vaiheessa jo käyttää? Luonteikkaampi siis, eikä sitä terävää katajaa lopussa.

 

 

Lasien miltei tyhjennyttyä näyttää siltä että oma sahtini on väriltään selvästi vaalein. Japon edelleen tummin, mutta marginaali on kaadosta pienentynyt tai sitten vaan luulen niin. Olipa muuten viisi tosi hyvää sahtia tässä maistelussa. Tuulitakkini suhahtaa ja käännän takkia sen verran että Lindenin ohrasahdin sijaan nostaan ykköspaikalle Lindenin ruismallastakin sisältävän versioinnin eli numeron viisi. Siinä on se perussahdin tuntu banaaneineen ja maltaisuuksineen, mutta siihen vielä "sitä jotain" päälle ja toki vahvuuttakin hieman perusversiota enemmän - ei se silti maistu, kuten ei yhdessäkään näistä.. Loput neljä ovatkin sitten aika samoilla viivoilla. Moosessa on selvästi erilainen maltaisuus. Muissa on kuitenkin Viking Maltin sahtimallas pääroolissa ja siinä Pehkolan arteesaanimaltaat. Se olkoon tässä kohtaa siis niukasti toinen ennen kaikkia kolmea muuta jotka tulevat vielä niukemmalla marginaalilla kolmansiksi. Eli Moose kakkoseksi. Muita ei oikein pysty rankkaamaan ja kun itse on yhden tehnyt niin on kyllä jäävikin. Hienosti kypsyneitä kunnollisia sahteja kaikki. Omani oli setin hedelmäisin ja Japon Eurajoen sahti tummin, täyteläisin sekä humalaisin. Lindenit erinomaisia perussahteja ja Moosella maltaisuudeltaan eksoottisin ja erittäin viehättävä runsasmakuinen sahti. 

Tässä siis yhden lasillisen perusteella tehdyt arviot, mutta kylmälaukkuun sujahtaneisiin pulloihin toki jäi vielä useampi lasillinen kutakin jäljelle joten mielipide saattaa elää juhannuksen edetessä. Tässä kuitenki sahtikisamainen yhden mukillisen mittainen ja kohtalaisen ripeä arviointi näistä hienoista juomista. Lasien tyhjennyttyä huomaan että kyllä niissä potkua oli. Tunnelma on ns. korkealentoinen.

 

Hyvää juhannusta kaikille!