Rodenbach perustettiin 200 vuotta sitten Belgiassa Roeselaren kaupungissa neljän veljeksen, Pedron, Alexanderin, Ferdinandin ja Constantijnin toimesta. Käänteentekevä hetki panimon historiassa koettiin sitten vasta vuosikymmeniä myöhemmin kun Pedron pojanpoika haki Englannista oppia oluen valmistukseen. Matkalta tarttui mukaan tapa kypsyttää oluita tammiastioissa ja sekoittaa sitten kypsynyttä olutta ja nuorta kypsymätöntä olutta keskenään. Panimo hankki isoja tammifoedereita ranskalaisilta viininvalmistajilta ja niin nykyinen Rodenbach - Flanders Red Ale tyylin kiistaton hallitsija - alkoi muotoutua.
 |
| Tammifoederien jylhää rivistöä (kuva: Palm.be) |
Tänä päivänä panimolla lienee yksi maailman suurimmista tammikypsytyskapasiteeteista - kellareissa on 294 tammifoederia, joista pienimmät ovat tilavuudeltaan 120 hehtolitraa ja suurimmat peräti 650 hehtolitraa eli 65000 litraa. Monen pienpanimon vuosituotanto voitaisiin siis sijoittaa yhteen Rodenbachin tammiastiaan. Vanhimmat näistä foedereista ovat niinkin kaukaa kuin vuodelta 1830. Panimolaitteisto, jolla vierre keitetään ja käymisastiat joissa nuori olut ennen kypsytystä käy ns. alkoholikäymisen ovat kuitenkin moderneja. Rodenbach vierre hiivataan sekoituksella jossa on kahdeksaa eri hiivakantaa ja lisäksi hieman maitohappobakteereita. Käymisen jälkeen vierrettä kypsytetään ja käymistankkien pohjalle kertynyttä hiivaa kerätään pois. Tammifoedereihin menee sitten miltei kirkasta kypsymätöntä olutta, ei siis enää vierrettä. Foedereissa alkaa tietysti astian pinnoilla kasvava villihiiva vaikuttamaan hitaasti, mutta olennaisesti Rodenbachin makuprofiiliin. Olutta kypsytetään jopa kaksi vuotta ja valmiit myytävät oluet ovat sitten monesti sekoitteita eri foedereista ja eri ikäisistä oluista. Yleensä sekaan laitetaan osa myös kypsymätöntä nuorta olutta, joka vähentää lopullisen tuotteen hapokkuutta.
Maistelen tässä kolme eri Rodenbach versiota, jotka kaikki sain Belgian Beer Bank verkkokaupalta - siinä muuten kauppa joka sinun kannattaa tsekata.
Rodenbach Alexander
5,6% | Sisältää ohramallasta & 1,3% hapankirsikkamehutiivistettä
Tämä lienee lähinnä Rodenbachin ihan perusversiota. Siinä kerrotaan olevan kaksi kolmasosaa nuorta kypsymätöntä olutta ja yksi kolmasosa kypsynyttä. Lisäksi tähän on lisätty hapankirsikkamehua, kun muut Rodenbach versiot ovat maustamattomia.
Kaunis meripihkanpunainen ja kirkas olut, jonka vaahto on kuohkea.
Kirkkaus ei välity kuvasta kun lasi hikoilee kosteassa elokuun illassa.
Tuoksu on tuttua Rodenbachia - siinä on hapankirsikkaisuutta, tyylikästä
tammea, aavistus vaniljaa ja mielestäni myös kanelilla maustettua
omenapiirakkaa. Maltaisuus tuoksuu myös. Suutuntuma on hyvin
miellyttävästi hapan. Se on tavallaan pehmeää, mutta se on kuitenkin
suuta supistavan hapokasta. Olut kuitenkin pysyy myös varsin
täyteläisenä koko ajan. Maku on enimmäkseen hapankirsikkainen ja lempeän
tamminen, todella hyvää. Sopivasti makeutta, jonka hapokkuus sitten
tasoittaa harmoniaan.
Rodenbach Grand Cru
6% | Sisältää ohramallasta
Grand Crussa on kaksi kolmasosaa pitkään kypsynyttä olutta ja yksi kolmasosa nuorta.
Samanlaisesti meripihkaisen amberi ja kirkas olut. Vaahtoaakin
mukavasti. Tuoksu on Alexanderia hieman tiukempi. Kirsikkaisuus
pienemmässä roolissa ja tallimaista nahkasatulaa hieman mukana - muuten
selkeästi samansuuntaista. Suutuntumassa on iso ero - tästä puuttuu se
mehumainen makeus ja suuta supistavan hapokkuuden taso on sitäkin kautta
intensiivisempi. Alexander oli siis noviiseille pehmennetty versio ja
tässä mennään nyt heti aivan toiselle tasolle. Sellainen tietty
maltainen makeus tästäkin löytyy, eikä hapokkuus mene liiallisen
teräväksi, mutta ero Alexanderiin on selkeä. Tammifoederissa kypsyttely
on kuitenkin selkeästi se Rodenbachin ydin - maku on kerrassaan
miellyttävä. Tynnyriä on mukana juuri sopivasti. Kokonaisuus on ennen
kaikkea tasapainoinen, makeutta, mutta myös hapokkuutta ja sopivasti
kireä suutuntuma. Tyylikästä tavaraa kaikin puolin.
Rodenbachit ovat lempeämpiä kuin lambicit, mutta valovuoden perusmaitohapposoureja maukkaampia - näissä on syvyyttä. Oud Bruinit ja Flanders Redit ovat jostain syystä
minulle aina maistuneet, vaikka harvoin niitä itse tilaan, mutta kun happamat
tehdään tällä tyylillä niin tykkään kyllä.
Rodenbach Vintage 2017
7% | Sisältää ohramallasta
Sitten kirsikkana kakun päälle vielä Rodenbach Vintage 2017.
Vintaget ovat sekoittamattomia yhdessä tynnyrissä tai foederissa kaksi
vuotta kypsyneitä Rodenbacheja. Vain parhaat foederit päätyvät Vintage
pulloihin, vakuuttelee etiketissä oikein allekirjoituksen kera panimomestari
Rudi Chequire.
Lasissa olut on kauniin punaruskea, ehkä hieman tummempi kuin
aiemmat kevyemmät versiot. Tuoksu on upea - sopusuhtaisesti
tammimaisuutta, kirsikkaisuutta ja jopa vaniljaisuutta. Tuoksu ei ole
suoraviivaisen kirsikkainen, vaan muutakin hedelmäisyyttä löytyy, mutta
näistä kolmesta tässä on selvästi eniten tuota tynnyrin tammea - mutta
kuitenkin edelleen kokonaisuuteen hienosti istuen. Suutuntumaa kiristävä
hapokkuus iskee alussa myös aiempia voimakkaampana, mutta
keskivaiheilla jo vahvempi runko laannuttaa sitä mukavasti ja siinä
kohdin maun kirsikkavetoinen hedelmäisyys samalla räjähtää valloilleen.
Loppua kohti edetään tammimaisuuden ja hennon vaniljaisuuden noustessa.
Heti nielaisun jälkeen on oluen nautinnollisin osuus - täydellinen
happaman, maltaisen, hedelmäisen ja pirskahtelevyyden harmonia viipyilee
hetken, tiivistyen sitten hapankirsikkaiseen jälkimakuun. Setin
täyteläisin ja samalla myös happamin - eli edelleen tasapainoinen. Kyllä
se niin on, että nuo kaksi aiempaa valmistivat nauttijaa asteittain
kohtamaan tämän ultimaattisen Rodenbach version - tämä on näistä
kolmesta paras, vaikka toki hyviä nuo kaksi muutakin olivat.
Rodenbach on sellainen olutmaailman klassikko ja valmistuksensa puolesta oikeastaan jo taidetta, että suosittelen ehdottomasti jokaiselle. Alkostakin näyttää neljää eri versiota löytyvän, joten välttämättä ei tarvitse edes nettikaupoille lähteä. Pitäkää silmällä myös Fiskarsin Panimon tuotantoa, sillä heillä on käsitykseni mukaan tällä hetkellä kaksi tammifoederia ja sieltä on tullut jo, ja on jatkossakin lupa odottaa, mielenkiintoisia oluita.
Kattavampi juttu Rodenbachista loistavassa Beervana blogissa, joka toimi hyvänä apuna myös tätä juttua kirjoittaessa.
