Seinäjokelaiselta Mallaskoskelta nyt hiukan isompia oluita vertailuun. Barley Wine on on panimon tulkinta tästä perinteisestä englantilaisesta oluttyylistä ja Kronos sitten sen tynnyrikypsytetty versio, joka on viettänyt vähintään neljä kuukautta ecuadorilaisissa rommitynnyreissä. Perusversion vahvuus on 12% ja Kronosin 14%. Mallaskosken Panimo aloitti tynnyrikypsytyksen vuonna 2018 ja nykyään panimon viereisessä vanhassa vesivarastossa kypsyy oluita jo viidessäkymmenessä eri tynnyrissä. Tila pysyy alle 15 asteisena vuoden ympäri, luoden hyvät olosuhteet oluiden kypsytykselle. Mallaskoski on myös siinä mielessä hieno kotimainen tynnyrikypsyttelijä, että kypsytetyt oluet ovat myös laajalti saatavilla Alkon verkkokaupan kautta. Pääsee tällainen koti- ja kotanauttijakin maistamaan.
En maistele näitä oluita rinnakkain vaan otan ensin lasillisen perusversiota ja siirryn sitten tynnyrikypsytettyyn. Lopuksi sitten edetään vuorovetoa aina pullojen tyhjentymiseen asti - tai näin ainakin olen homman suunnitellut.
Barley Wine kaatuu lasiin kauniin läpikuultavan punaisena ja käytännössä vaahdottomana. Tuoksu on muhkean maltainen. Sopivasti karamellimaisuutta, hieman kuivakakkuisuutta, hedelmäisyyttä sekä rusinaisuutta ja toki hieman myös nenäkarvoja kutittelevaa nostetta vahvuudesta. Maku on hieno. Mallasta tukevasti ja makeasti, mutta ei liian tahmaavasti - siitä pitää jo vahvuuskin huolen. Aromipuolella yllättävästi humalaa. Katkeroa sen verran että näykkäisee, mutta kysyy kuitenkin nautinnollisen pehmeänä ja vahvuus on erinomaisesti piilossa. Maukkaat kuivahedelmät ja hieman sherrymäistä lämpöä lopussa. Erinomainen mallaspommi, jossa karamellia ja yllättävän voimakasta humalaisuuttakin.
Rommitynnyreissä kypsynyt Kronos näyttää aivan yhtä kauniilta. Ehkä vielä hieman syvempi väri. Tuoksussa ero perusversioon on selkeämpi. Portviinimäisiä tynnyrin tammimaisia ja kuivahedelmäisiä tuoksuja nousee nyt hienosti esiin. Maku on hieman kuivempi, syvempi ja hedelmäisempi. Edelleen hyvin lempeästi lämpöinen eli tyylikkäästi kypsytetty - vahvuus on toki mukana kuten pitääkin, mutta pysyy ”integroituna” kokonaisuuteen. Ei siis nouse yksinään framille. Rommimaisuus on eniten esillä pitkässä lämpimässä jälkimaussa ja vielä senkin jälkeisessä ”hehkussa”. Sinänsä harvinainen tilanne, että kypsytys vaikuttaisi tässä oikeasti parantavan jo valmiiksi erinomaista pohjaolutta tuomalla siihen monimuotoisempia ja hienostuneempia juttuja mukaan. Molemmat ovat erinomaisia ja niinpä onkin aivan huikea juttu päästä maistelemaan ja vertailemaan molempia näin yhden iltaman aikana.
Maistellut oluet saatu panimolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.