Nyt sitten pääkaupungista maistoon kotiolutta Lemisen Makelta. Ei ainoastaan yksi vaan kaksi, eikä mitä tahansa tyyliä vaan yhtä lempityyleistäni eli tripeliä. Minulla on tästä tyylistä jonkinlainen näkemys, sillä 2018 kesällä arvioin melkein 50 tyylin edustajaa - se oli hieno aikaa! Leminen on ansioitunut kotipanija, sillä mies repäisi vuoden Olutliiton Valtakunnallisessa Kotiolutkilpailussa Ale-sarjan ykkös- ja kolmossijat English Barley Winellään ja Belgian IPAllaan.
Minulla ei ole näistä Lemisen oluista tiedossa vahvuuden lisäksi muuta kuin käytetty hiivakanta, joka tuli ilmi kun maistelin tekijän Belgian IPA:n. Hiiva on näissä sama Wyeast 3522 Belgian Ardennes. Tämä hiiva oli tuottanut belgi-ipaan mukavan mausteiset käymisesterit, joten toimii varmasti tripeleissäkin. Leminen painaa oluet kegeihin, joista nämä pulloversiot on sitten pullotettu. #1 on tehty toukokuussa ja pullotettu 16.10. #2 on tehty heinäkuussa ja pullotettu niin ikään 16.10.
En tällä kertaa maistellut oluita rinnakkain vaan ihan erillään ja eri päivinäkin. Lähdetääs kattomaan miten kävi.
Lemisen Belgian Tripel #1
8,9%
Kirkas ja väriltään syvän kultainen olut, jonka pinnalle jää pieni kerros vaahtoa elämään pitkäksi aikaa. Tuoksussa on hunajaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja varsin tuntuvasti mausteisuutta, joka lienee hiivan tuottamaa. Aivan tyylipuhdas tripelin tuoksu, hyvät esterit hiivasta. Humalaa ei tuoksussa tunnu, mutta eihän tripeleissä välttämättä tunnukaan. Vahvuus hyvin piilossa. Alkuveto lähtee rakentumaan hieman makeana hunajaiseen tyyliin, mukavan runsaat kuivahedelmät tai ”belgihedelmät”, kuten tykkään sanoa. Loppuvedossa nousee mausteisuus, mutta ei juuri katkeruutta ja kokonaisuus jää alkoholin lämmöstäkin huolimatta hieman makeaksi - tripelien asteikolla siis. Suutuntumassa on lievästi tahmeutta vielä nielaisun jälkeenkin. Tosi hyvän makuinen tripeli, mutta loppu siis jää omaan makuuni hieman liian makeaksi - saisi olla sellainen iskevämpi lopetus. Se voisi tulla katkeron kautta tai sitten runkoa keventämällä. Runko tosin on varsin maistuva, joten en siihen paljoa koskisi. Sellaista hienosäätöä vaan. Hyvää tekemistä, mutta tyylin huipulle on vielä vähän matkaa. Mietitään verrokkina vaikka Chimayn Tripeliä, niin onhan siinä jonkin verran katkeroa ja hieman jalohumalaista aromikkuuttakin mukana.
Lemisen Belgian Tripel #2
9,1%
Tämäkin on kirkas ja väriltään syvän kultainen olut. Kuohkeaa vaahtoa muodostuu taas mukavasti, mutta vain pieni kerros jää lasin pinnalle elämään. Leminen hiilihapottaa kegissä, joten vaahdon kestävyydessä ehkä sen takia eroa usein pullossa jälkikäyviin belgeihin. Tuoksu on hyvä, jopa ensimmäistä versiota parempi. Enemmän hedelmäistä ja kukkaista aromikkuutta hiivasta ja luultavasti myös humalista ja vähemmän hunajaista maltaisuutta. Toisaalta sitä kuivahedelmäistä "belgituntua" on vähemmän ja mausteisuuskin ehkä pienemmässä roolissa. Vahvuus tässäkin kylmänä hyvin piilossa, vaikka sitä marginaalisesti enemmän onkin. Oluen lämmettyä nousee sitten jo vähän tuoksuunkin. Maku on nyt erinomainen tai ainakin lähellä. Kuivempi, iskevämpi ja katkerampi. Hieno mausteisuus nousee vielä loppumaussa kiristämään suutuntumaa entisestään, mutta vahvuus pysyy silti varsin hyvin piilossa - lämpöä toki nousee rintaan kuten kuuluukin. Jälkimaussa anismaista, jopa lakritsaista tuntua, joka on sekin belgihiivan tuottamaa - melkoisia otuksia nuo belgihiivakannat. Samansuuntaista menoa on mm. erinomaisessa De Dolle Dulle Tevessä ja muutamassa muussakin, joten kuuluu tyyliin ja sopii mielestäni hyvin kokonaisuuteen syventäen sitä. Suutuntuma on hyvä ja hiilihappoisuutta asiaankuuluvan runsaasti. Kyllä tämä toimii ensimmäistä versiota paremmin - ja korjaten oikeastaan juuri ne asiat joita omaan makuuni siinä kaipasin. Tykkään enemmän tällaisista särmikkäämmistä, ei niin makeista tripeleistä, eikä haittaa vaikka menee vähän kovaksikin loppumakua kohti. Juotavuus pysyy silti mielestäni parempana kuin makeammissa yksilöissä - tasapainon raja on kuitenkin hiuksenhieno. Tämä kakkosversio on lähellä erinomaista. Vielä jos nuo ensimmäisessä versiossa hurmanneet kuivatut hedelmät ja saisi tähän jollain tavalla ympättyä vahvemmin kehiin, niin sitten oltaisiin jo kunnolla maalissa - nytkin erittäin hyvä!
Mielenkiintoista huomata, että tekijä on kakkosversioon muuttanut juuri niitä asioita, joita itse toivoin. Toki kyseessä voi olla aivan erilainen reseptiikka muutenkin, mutta ainakin lopputulos on juuri siihen suuntaan kuin ekaa versiota maistellessa olisin ehkä itse reseptiikkaa säätänyt. Ikäeroa näillä oli vain kaksi kuukautta kun toinen tehty toukokuussa ja toinen heinäkuussa, joten se ei tässä ole mitenkään merkityksellinen - säilyyhän tällaiset useita vuosia ja toukokuussa tehtykin on vielä suhteellisen tuore. Kakkosversiossa on makeutta sen verran vähemmän, että lienee käynytkin hieman kuivemmaksi - onhan toki vahvuuttakin hieman enemmän. Ehkä hieman runsaammin sokeria tai sokerisiirappia käytetty, mikä on belgityyleissä ihan oikein. Oli hieno päästä maistamaan molempia. #1 siis jo hyvä ja #2 vieläkin parempi. Jos mietin tuota kolmen vuoden takaista tripel listaustani, niin olisiko ykkönen sitten mennyt keskikategoriaan ja kakkonen ylimpään, ehkä. Vaikea enää asettaa sinne kun siitä on jo sen verran aikaan. Kiitos näistä Lemiselle!
Mieheltä on tulossa maistoon vielä English Barley Wine ja Imperial Stout, joten kliseisesti todetaan että pysykää kanavalla.
Reseptiä kehiin! Maistuisi.
VastaaPoista