Nyt sitten maistoon uudehkoja trappist-oluita panimoilta, jotka julkaisevat uutuuksia hyvin harvakseltaan. Rochefortin valikoimaan on kuulunut 6, 8 ja 10 numeroidut oluet "aina", eikä uusia ole saatu ennen Triple Extraa, joka taisi tulla markkinoille viime vuonna. Lisäksi Rochefortin kaikki oluet ovat aina olleet todella hyviä, joten uutuus on sitäkin kautta todella mielenkiintoinen. Chimayltä on toisinaan tullut uutuuksia, mutta ne ovat olleet tynnyröityjä versioita panimon perusvalikoiman oluista, eli varsinaisesti uutta reseptiikkaa ei ihan hetkeen ole sieltäkään tullut. Tämä Chimay 150 julkaistiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 2012 panimon 150 vuotisjuhliin, mutta silloin kertaeränä. Nyt se on tullut vakiotuotantoon mukaan. Molemmat oluet olen ostanut Alkon tilausvalikoimasta.
Chimay 150
10% | Vesi, ohramallas, sokeri, vehnätärkkelys, humala, mausteet, hiiva
Läpikuultavan kultainen ja vaahdoltaan kuohkea, pitkäkestoinen ja pitsikäs. Tuoksussa on pohjilla tuttua Chimay Triplen hunajaisen maltaista ja kuivatun hedelmäistä tuntua, mutta siinä on selvästi enemmän parfyymimäistä kukkaisuutta. Hieno tuoksu kerrassaan. Tämä kukkainen ja jopa parfyymimäinen aromikkuus lienee peräisin olueen lisätyistä mausteista. Maku on hyvä, mutta ei yllä aivan niin hekumalliselle tasolle kuin viehättävä tuoksu antoi olettaa. Siinä on runsaasti kuivatun hedelmäistä tuntua ja mukavasti hunajaisuutta, niin että alku- ja keskimaku ovat täyttä juhlaa. Nielaisussa kuitenkin katkero, mausteisuus ja vahvuus yhdessä luovat hieman terävän ja kuivakan puraisun, joka toki sitten jo äkkiä tasoittuu lempeämmäksi loppuliu’uksi ja miellyttäväksi lämmöksi rintakehässä. Ihan pieni hetki tuota karkeutta siis vain on, joten puhumme tässä miltei marginaalisista nyansseista, mutta niillä kuitenkin on kohtalainen vaikutus oluen yleisvaikutelmaan. Tästä huolimatta ollaan kirkkaasti plussan puolella, olut on todella hyvä, mutta ei ehkä aivan erinomaiseksi reitattava. Loppukaneettina sanoisin, että se Chimayn perustripel on aavistuksen parempi omaan makuuni. Tämä on toki aromikkaampi ja runsaampi, mutta mausteisuus ja vahvuus lyövät ihan inasen yli. Kokemisen arvoinen kuitenkin ehdottomasti!
Rochefort Triple Extra
8,1% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, sokeri, humala, hiiva, appelsiininkuori, mausteet
Läpinäkymättömän utuinen ja vitivalkoiselta vaahdoltaan kuohkea, suorastaan lusikoitava. Tuoksu on raikkaasti belgihedelmäinen ja parfyymimäinen. Appelsiininkuoret ja todennäköisesti korianteri tuovat vahvaa witbierin tuntua mukaan - todella raikas tuoksu! Maku on hunajainen, vehnäisen maltainen ja vaahtokarkkimainen tai marsipaaninen eli makeuttakin on. Loppupuolella onneksi kuivuu vahvuuden ja hennon katkeruuden sekä mausteisuuden myötä mukavan tasapainoiseen ja pehmeään loppuun. Vehnäisen kuohkea ja pehmeä suutuntuma alusta loppuun ja appelsiinikuorimainen hedelmäisyys siihen rinnalle - toimii! Tosi hedelmäinen ja pehmeä tripel tulkinta, joka jatkaa Rochefortin tuttua korkeaa tasoa. Rohkeaa mausteiden käyttöä ja suorastaan unohtumaton suutuntuma. Olen muutaman tripelin maistellut ja tämä menee korkealle siellä listoilla.
Trappistien taika siis pitää ja näistä varsinkin Rochefort on todella korkeaa tasoa. Chimay oli aavistuksen liiankin vahva ja mausteinen, mutta poikkeaa nyt ainakin siltä kantilta panimon muista oluista, ollen rahtusen rohkeampi - kyllä legendaarinen sininen silti mielestäni lippulaivatuotteena pysyy. Oli hieno maistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.