Kotiolutta: Beerzebub Hitchens Strong Bitter

Beerzebub blogia kirjoittava Ilkka Niskanen otti asiakseen lähettää kotipanimonsa brittityylistä olutta maistoon taas. Maaliskuussa 2020 maistelin miehen Bitter Limited olutta, jonka yhteydessä mainittiin hänen ottaneen asiakseen ehdan brittityylisen kotioluen valmistuksen. Silloin lasissa oli varhainen kehitysversio ja nyt yli puolentoista vuoden jälkeen olisi sitten päästy jo kenties kehityksen tämän hetkiseen huippuun aina kaikkia veden säätöjä myöden. Maltaina tässä Simpsons Maris Otter, Simpsons Crystal Heritage ja Simpsons Crystal Light. Humalina Nugget ja East Kent Goldings. Hiivana Wyeast 1469 West Yorkshire Ale. Kaikki raaka-aineet siis brittiläisiä, kuten asiaan kuuluu.

 

Täysi reseptiikka löytyy Brewfatherin sivuilta.

Tekijän kommentit: 

"Käytetty cornykegissä. Käymisen jälkeen paineet kegiin ja cold crash lähelle 0 C. Saatoin lisätä gelatiinia, mutta kylmäsäilytys kyllä hoitaa homman muutenkin. Siirto hapettomasti tarjoilukegiin. Hiilihapotus sillee brittityylisen maltillisesti, ehkä 2,0 vol.

 

Parin kuukauden kylmäsäilytyksen jälkeen maut hienosti pyöristyneet ja integroituneet, ja täytyy kyllä itsekehaista, että onpa autenttisen brittiläinen meininki. Karamelli-keksi-marmeladinen alku, mutta asiaankuuluvan kuiva lopetus. Sopivasti suuta kuivattava katkero ja sopivasti humalan aromia. Siinäkin mielessä brittiläistä, että sopiva annoskoko on vähintään 0,5 litraa, ja sen jälkeen tekee mieli ottaa toinen tuoppi. 

 

Tuo 1469 (ilmeisesti Timothy Taylor -kanta) on kyllä huikea hiiva, jos perinteistä imperiaalista makumaailmaa kaipaa. Aromihumalan voisi ehkä seuraavalla kerralla vaihtaa, kun en välttämättä EKG:stä täysin varauksetta välitä, vaikka se klassikko onkin. Tai jos ei kokonaan, ainakin puolet voisi korvata vaikka Challengerilla."

Beerzebub Hitchens

5,4%

Tosi kaunis, kirkkaan kuparinen ja vaahdoltaan pitsikäs olut. Aiaiai kun on aivan aidon brittityylinen tuoksu. Kentiläistä Spitfireä nousee hieman, mutta myös monipuolisempaa hieman aprikoosimaisen hedelmäistäkin tuoksua - se on taas enemmän tuttua Fuller’sin hienoista oluista. Eikä humalan huumaavan tuoksun hurmaamana anneta maltaisuuden painua unholaan - sillä sitäkin on ja se on keksimäistä sekä hennon karamellimaista. Todella onnistunut, täydellisesti aidon brittityylinen tuoksu. Maku on myös erinomainen. Mallaspohja on mainio tarjoten alkuun makeutta ja hentoa karamellimaisuutta, mutta väistyen sitten taaemmas kun humaloinnin varsin terhakka katkeruus pääsee irti. Kunnollinen katkero, sellainen brittityylisen pureva, mutta lyhytkestoinen, jolloin jälkimaussa aistitaan jälleen myös humalien aromikkuutta. Maussakin on tiettyä Shepherd Neamen tyyliä, mutta sen lisäksi myös Fuller'smaista hedelmäisempää tatsia - ja täydellinen tasapaino. Makeutta, mallasta, katkeroa, aromikkuutta. Hiivasta taitaa tulla hieman sellaista kuivatun hedelmäistä käymisaromia myös mukaan. On kyllä niin aidon brittityylinen kuin olla ja voi. Olen joitakin hyviä suomalaisia brittityylisiä maistanut, sekä kaupalliselta että kotioluiden puolelta, mutta tuskin näin hyvää koskaan. Ja nyt tarkoitan siis näitä keveämpiä brittityylisiä ale-oluita tyyliin golden ale, bitter, ESB jne. Vahvempia kuten barley winejä ja english strong aleja jne. on monia erinomaisiakin. 

 

Lajille omistautuminen ja sen hienouksiin varmasti armotonkin paneutuminen on kannattanut ja lopputuloksesta maistaa sekä reseptin että prosessin laadun - ja se on molemmissa tinkimätön. 

 

Kiitokset tekijälle oluesta.