Sitten taas maistoon Granden Panimon eli Jan-Erik Granbackan lähettämiä kotioluita. Maistovuorossa Tripel Bruxellensis, joka kävi ensin Paix Dieu tripelin hiivalla mutta käyminen ei edennyt aivan odotusten mukaan vaan loppupaino jäi korkeaksi. Grande laittoi olueen sitten Orval pullosta eristetyn hiivan muutamaksi kuukaudeksi ja lopputulosta pääsen nyt sitten maistamaan. Legendaariseen trappist-olut Orvaliin lisätään pullotuksen yhteydessä uusi tuore hiivacocktail, jossa yhtenä osana on brettanomyces hiivaa. Lisäksi pullossa on kenties ollut jäämiä vielä vielä Orvalin varsinaisessa pääkäymisessäkin käytettävää hiivaa, joten odotettavissa voi olla jos ei nyt melkein mitä vain, niin ainakin jotain varsin mielenkiintoista.
Tripel Bruxellensis
~8% | Hiiva: Paix Dieu, Orval | Humalat: EKG, Styrian Wolf
Lasiin kaatuu kevyesti utuista kultaoranssia olutta, joka vaahtoaa varsin maltillisesti. Brettaa sisältävien oluiden kanssa sietääkin olla aika varovainen pullotussokerien kanssa, sillä ajan myötä se kyllä syö kaikki sokerit ja paine kasvaa. Tuoksussa on brettan tallimaisuutta aika runsaasti sellaisen hieman pidempään ikääntyneen Orvalin tavoin. Pirtsakan päärynäinen, hieman hapokas ja tumman marjainen aromikkuus. Ehkä anismaisuutta myös hennosti, mikä ei vahvoissa belgityyleissä mitenkään normaalista poikkeavaa ole. Monista tripeleistä tuttua hunajaisen tapaista maltaisuutta myös, mutta taustatekijänä. Yleisilme on varsin brettainen. Suutuntuma on lempeästi mutta selkeästi suuta supistavan hapokas joten hieman sourien suuntaan, mutta pehmeästi ja maltaisesti. Hyvää funkya farmhouse tuntumaa, mutta hiilihappoisuus on auttamatta liian vähäistä - se tekee juotavuudesta hieman raskaan kun sellainen tietty vahvan oluen makeus nousee sitä kautta tarpeettomasti hieman liiaksi pinnalle. Maukas hedelmäisyys ja miellyttävä maku kuitenkin. Tällainen villihiivaisempi tripel tulkinta ei kaupallisissakaan täysin poikkeuksellinen ole, sillä tripel katsaukseeni taannoin mahtui yksi hieman vastaava, joskin myös runsaasti humaloitu yksilö - Ardenne Triple. On hyvää. Raikkaus olisi parempi runsaammalla hiilihapotuksella, mutta kuten sanottua niin ymmärrän varman päälle vetämisen näissä kokeiluissa. Pullopommit ovat paitsi vaarallisia, niin myös sydäntäsärkevää hukkaa - näin hyvänmakuinen olut kyllä ansaitsee tulla juoduksi.
Kiitos Grandelle tästä! Tästä satsista on vielä luvassa Raparperisaisonien maistelu jossain kohtaa tulevaisuudesssa. Siihen asti kiitos ja kuulemiin.
Granden Panimo löytyy Instagramista @grandenpanimo
Kiitos kommenteista! :-) Minulle oluen maku oli yllätys ja en oikein osannut kuvata sitä bretta-fiilistä, siksu laitoin sen mukaan. Pidin mausta kovasti vaikka se ei ollut omaan makuun tripel-mäinen. Sain toisaalta myös kommenttia, että jäi vähän makeaksi ja se tuo varmasti raskautta myös, menee jälkkäriosastolle. Täytyy jättää muutama pullo kypsymään, varsinkin jos sillä saisi makeutta pois ja lusää hiilareita. Kiitos Ardenne vinkistä, niiltä olen juonut saisonin ja oli varsin hyvä! :-)
VastaaPoista