Kotiolutta: Panimo Duuni Sysi 2019

Jyväskyläläisen kaksitahtikoneen eli Pekka Vesalan ja Jouni Ranisen kotiolutta maistossa Kokkovuoren jylhissä maisemissa. Sain tätä olutta kaksi pulloa vuonna 2020, joista ensimmäisen nautin kaksi vuotta sitten. Tämä toinen pullo on sitten odotellut rintamamiestalomme kellarissa siitä lähtien. Olut on valmistettu tai pullotettu marraskuussa 2019, joten ikää on jo yli kaksi ja puoli vuotta ainakin. Ensimmäinen arvio päättyi varsin kehuviin kommentteihin ja toteamukseen että kypsytyspotentiaalia on - nyt katsotaan miten ikä on olutta kohdellut.

Panimo Duuni Sysi 2019

9,3% | 74 IBU

Maltaat: Pale Ale, Munich Dark, Chocolate, Caramel 100, Caramel 300, Cara plus 200, Black, Ohrahiutaleet  

Humalat: EKG

Hiiva: WLP028 Edinburgh Scottish Ale

Muuta: Kaakaonibsejä, Vaniljatankoja  

Lasiin kaatuu mustaa ja vaahdoltaan mokkavivahteista olutta. Vaahto kestää varsin pitkään. Tuoksu on täyttä suklaakonvehtia ja tummapaahtoinen kahvi tarjoillaan siihen oheen. Suolainen noitapillilaku myös selkeästi esillä. Suklaisuus tulee osittain reseptin kaakaonibseistä, mutta kahvimaisuus ja lakritsi on eri paahtoasteisten maltaiden tuottamaa taikuutta. On kerrassaan hurmaava tuoksu. Kokonaisuus on hyvin asettunut eikä aika ole tuonut mitään negatiivista tuoksuun - laatu on kunnossa. Hienoa aitoa brittivivahdetta sekä tuoksussa että maussa. Vaniljaisuus nousee maussa paremmin esiin, mutta vain osana tätä suklaisen lakritsaista pehmeää kokonaisuutta. Aiempaan arvioon peilaten sanoisin kypsytyksen nostaneen lakritsaisuutta enemmän pinnalle, mutta kyllä yleinen tuntu silti silkkisen pehmeään suklaisuuteen kallistuu. 74 IBUn katkeruus tarkoittaa sitä että makeus väistyy viimeistään nielaisun yhteydessä mutta ei tämä erityisen katkeralta tunnu imperial stoutien asteikolla. Alkoholipitoisuus on myös täysin piilossa - lämmittää vain rinnassa, kuten pitääkin ja Suomen kesässä se on jopa suotavaakin. Vuonna 2020 maistamaani pulloa kehuin kovasti ja sama pätee tähän. En osaa sanoa onko parantunut - muuttunut on varmasti, mutta aivan hemmetin hyvää edelleen on!

On se aina maaginen hetki korkata tällainen pullo jolla on jo ikää ja josta tietää ettei enää uutta saa tilalle. Ei ole mitään kauppaa mistä voisi hakea. Tällaista hetkeä on oppinut arvostamaan. Kiitos Panimo Duunin kavereille elämyksellisestä oluesta! Tästä 2020 saapumiserästä on vielä kellarissa jäljellä pullo Isä Vajaria, tuota belgityylista quadrupelia. Se maistellaan sitten kun siltä tuntuu.

Resepti: Reittausblogi Dunkelweizen

Kotioluen valmistus lähtee ainakin omalla kohdallani usein jostain pienestä kipinästä. Alkuvuonna kipinän tarjosi Lappo.fi verkkokaupassa tarjouksessa oleva Weihenstephanerin kantaa oleva Wyeastin nestehiiva. Sen tarjouksen nähtyäni jo käytännössä maistoin tumman vehnän kielenpäällä - maltainen ja leipäinen kunnon vehnä ilman kikkailua. Sellainen oli tehtävä. Tilasin raaka-aineet samoin tein, mutta oluen valmistukseen pääsin vasta joidenkin viikkojen kuluttua. Samana päivänä naarasin vielä kaupoista neljä tummaa vehnää ja maistelin "referenssiksi". Tätä kirjoittaessa satsi onkin sitten jo miltei nautittu - en ole vaan aikaisemmin saanut asiakseni oluesta juuri kirjoittaa, mutta tässä nyt tulee.  

Reittausblogi Dunkelweizen

 

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.059 
Final Gravity (FG):       1.014
Alcohol by Volume (ABV):  5.87 %
Colour (SRM):             15.0   (EBC): 29.5
Bitterness (IBU):         15.8   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 65
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
2.500 kg Weyermann Wheat  (51.02%)
2.000 kg Weyermann Munich Type 2 (40.82%)
0.200 kg Weyermann CaraMunich Type 3 (4.08%)
0.100 kg Weyermann CaraRye (2.04%)
0.100 kg Weyermann CaraWheat  (2.04%)

Humalat:
20.0 g Kazbek Pellet (5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.2 g/L)

Mäskäys 67°C (60-90 minuuttia) 

 

Käyminen 20-24°C, hiivana Wyeast 3068 - Weihenstephan Weizen

 

Annetaan käydä loppuun ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria vehnässä saa olla reilusti, itse laitoin 7,5g/litra.

 

 

Omat makukommenttini:

 

Ilman hiivoja vielä lasin alaosasta läpinäkyvän punaruskea ja kestävältä vaahdoltaan hieman beigeen kallellaan. Tuoksussa on leipäistä dunkkelin tuntua, hieman kaakaomaisuutta ja myös neilikkaisuutta ja hieman banaanimaisuutta. Tosi mallasvetoinen tuoksu. Muistuttaa neljän dunkkelin maistoistani eniten Franziskaneria tai Paulaneria - sitä maltaisempaa päätyä, mutta se oli toki tarkoituskin. Maku on myös leipäisen maltainen, hieman karamellimainenkin ja suutuntumaltaan varsin tukeva. Neilikkaisuutta ja hieman yrttimäistä humalaisuuttakin lopun hennon katkeron joukossa. Vehnishiivalle ominaista banaanimaisuutta ei niin hirvittävästi ole, mutta niin se tuntui kaupallisissakin dunkeleissa jäävän hieman maltaisuuden varjoon. Mallaspohjaa pidän tässä tosi onnistuneena - aivan tyylinmukaisena. Sitä olikin netistä vakoiltu etukäteen hieman esimerkkejä, joita sitten jotenkin yritin noudattaa. Vähän piti omaa suosikkia eli cararyeä sekaan kuitenkin lisäksi laittaa. 

 

Maltainen makeus jää vielä nielaisuun leijumaan ja raikkautta tuovia hiilihappoja on hieman useimpia kaupallisia verrokkeja vähemmän. Ei sitä vaan oikein uskalla jälkikäymissokeria enempää laittaa, mutta ei tämä mitenkään matalahiilihappoinen ole - kaupallisissa on vaan vielä enemmän. Tässä on juuri se maltaisuus ja hiivaprofiili mitä hain ja suutuntumakin on täyteläisyyden myötä kohdillaan. Hiilihapot siis ainoa varsinainen moite, vaikka moneen aleen ne on ihan kohdillaan niin vehnikseen pitäisi vaan laittaa vielä enemmän. No mutta, se on lopulta aika pieni juttu ja olenkin tähän olueen erittäin tyytyväinen. Tuli oikeastaan juuri sellainen mitä odotin ja minkä ennen tekemistä kielelläni jo maistoin - silloin satsi on ilman muuta onnistunut! 

 

Hiivat sekaan kaatamalla kokonaisuus muuttuu tyylinmukaisesti ruman rusehtavaksi ja makun tulee hieman lisää mausteisuutta mukaan - toimii hyvin tälläkin tavalla. Ja hiivoillahan vehnis kuuluukin nauttia, nyt vaan kolmen vartin pullo on sen verran iso ettei ensimaistoon vielä mahtunut hiivoja sekaan. 

 

Tätä pitää tehdä joskus uudelleenkin!