Resepti: Reittausblogi Dunkelweizen

Kotioluen valmistus lähtee ainakin omalla kohdallani usein jostain pienestä kipinästä. Alkuvuonna kipinän tarjosi Lappo.fi verkkokaupassa tarjouksessa oleva Weihenstephanerin kantaa oleva Wyeastin nestehiiva. Sen tarjouksen nähtyäni jo käytännössä maistoin tumman vehnän kielenpäällä - maltainen ja leipäinen kunnon vehnä ilman kikkailua. Sellainen oli tehtävä. Tilasin raaka-aineet samoin tein, mutta oluen valmistukseen pääsin vasta joidenkin viikkojen kuluttua. Samana päivänä naarasin vielä kaupoista neljä tummaa vehnää ja maistelin "referenssiksi". Tätä kirjoittaessa satsi onkin sitten jo miltei nautittu - en ole vaan aikaisemmin saanut asiakseni oluesta juuri kirjoittaa, mutta tässä nyt tulee.  

Reittausblogi Dunkelweizen

 

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.059 
Final Gravity (FG):       1.014
Alcohol by Volume (ABV):  5.87 %
Colour (SRM):             15.0   (EBC): 29.5
Bitterness (IBU):         15.8   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 65
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
2.500 kg Weyermann Wheat  (51.02%)
2.000 kg Weyermann Munich Type 2 (40.82%)
0.200 kg Weyermann CaraMunich Type 3 (4.08%)
0.100 kg Weyermann CaraRye (2.04%)
0.100 kg Weyermann CaraWheat  (2.04%)

Humalat:
20.0 g Kazbek Pellet (5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.2 g/L)

Mäskäys 67°C (60-90 minuuttia) 

 

Käyminen 20-24°C, hiivana Wyeast 3068 - Weihenstephan Weizen

 

Annetaan käydä loppuun ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria vehnässä saa olla reilusti, itse laitoin 7,5g/litra.

 

 

Omat makukommenttini:

 

Ilman hiivoja vielä lasin alaosasta läpinäkyvän punaruskea ja kestävältä vaahdoltaan hieman beigeen kallellaan. Tuoksussa on leipäistä dunkkelin tuntua, hieman kaakaomaisuutta ja myös neilikkaisuutta ja hieman banaanimaisuutta. Tosi mallasvetoinen tuoksu. Muistuttaa neljän dunkkelin maistoistani eniten Franziskaneria tai Paulaneria - sitä maltaisempaa päätyä, mutta se oli toki tarkoituskin. Maku on myös leipäisen maltainen, hieman karamellimainenkin ja suutuntumaltaan varsin tukeva. Neilikkaisuutta ja hieman yrttimäistä humalaisuuttakin lopun hennon katkeron joukossa. Vehnishiivalle ominaista banaanimaisuutta ei niin hirvittävästi ole, mutta niin se tuntui kaupallisissakin dunkeleissa jäävän hieman maltaisuuden varjoon. Mallaspohjaa pidän tässä tosi onnistuneena - aivan tyylinmukaisena. Sitä olikin netistä vakoiltu etukäteen hieman esimerkkejä, joita sitten jotenkin yritin noudattaa. Vähän piti omaa suosikkia eli cararyeä sekaan kuitenkin lisäksi laittaa. 

 

Maltainen makeus jää vielä nielaisuun leijumaan ja raikkautta tuovia hiilihappoja on hieman useimpia kaupallisia verrokkeja vähemmän. Ei sitä vaan oikein uskalla jälkikäymissokeria enempää laittaa, mutta ei tämä mitenkään matalahiilihappoinen ole - kaupallisissa on vaan vielä enemmän. Tässä on juuri se maltaisuus ja hiivaprofiili mitä hain ja suutuntumakin on täyteläisyyden myötä kohdillaan. Hiilihapot siis ainoa varsinainen moite, vaikka moneen aleen ne on ihan kohdillaan niin vehnikseen pitäisi vaan laittaa vielä enemmän. No mutta, se on lopulta aika pieni juttu ja olenkin tähän olueen erittäin tyytyväinen. Tuli oikeastaan juuri sellainen mitä odotin ja minkä ennen tekemistä kielelläni jo maistoin - silloin satsi on ilman muuta onnistunut! 

 

Hiivat sekaan kaatamalla kokonaisuus muuttuu tyylinmukaisesti ruman rusehtavaksi ja makun tulee hieman lisää mausteisuutta mukaan - toimii hyvin tälläkin tavalla. Ja hiivoillahan vehnis kuuluukin nauttia, nyt vaan kolmen vartin pullo on sen verran iso ettei ensimaistoon vielä mahtunut hiivoja sekaan. 

 

Tätä pitää tehdä joskus uudelleenkin!