Tilipi tappi tippi tappi - Maistossa Schneider-Weissen vehnäoluita

Nyt maisteluun ainoastaan vehnäoluisiin erikoistuneen Schneider-Weissen aina niin maukkaita vehnäoluita. Tässä jutussa arvioidut oluet on haalittu Rauman kaupoista, joten muutama tappi jäi välistäkin, mutta kyllä näilläkin jo tunnelmaan pääsee. Jutun kiteytys: jos haluat laatuvehnää valitse Schneider!

TAP-01 Helle-Weisse

4,9% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva 

 

Vaaleahko vehnä vaahtoaa aika maltillisesti, mutta vaahto kyllä kestää pitkään. Otin kaadon ehkä hieman liian hitaasti niin vaahto ei päässyt rakentumaan. Liekö kokemuksen puutetta? Hiivat toki joukkoon kuten asiaan kuuluun. Tuoksu on raikas, hiivaprofiililtaan hieman mausteinen kuten Schneiderin TAP-07 eli perusvehnä eli Original Weissbier. Myös neilikkaisuutta, mutta banaani aika alhaalla. Maussa vehnäistä kuohkeutta ja makeutta, mutta myös katkeroa ja lopussa kuivuuttakin. Banaanimaisuus on maussa tuoksua selkeämpi. Kevyempi ja janojuomamaisempi kuin jo mainittu TAP-07, mutta samoja makuja jo talon hiivankin puolesta löytyy paljon. Tuttua korkeaa Schneiderin laatua!

Arvioitu olut ostettu Rauman Pick ’n Paysta

TAP-07 Original Weissbier

5,4% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva

Tämä on selvästi Helle-Weissea tummempi, joka toki on odotettuakin - hell kun tarkoittaa saksaksi vaaleaa. Sama mausteinen hiivan esterisyys, melko voimakkaasti myös neilikkaa ja maltaisuudessa vehnää sekä leipäisyyttä. Taitaa olla Munich mallasta jonkin verran mukana. Sama homma maussa, eli Helle-Weissea huomattavasti maltaisempi ja täyteläisempi, mutta ei merkittävästi makeampi. Banaania taas maussa tuoksua enemmän, mutta ei vehnisten yleiseen tasoon nähden paljoakaan. Onkohan tämä hieman tuhdimman leipäinen, jopa inasen dunkelweizeniin kallellaan oleva maltaisuus yksi syy miksi olen ollut kovin kiintynyt tähän olueen. Jokin tässä viehättää - homma vaan toimii!

Arvioitu olut ostettu Rauman Pick ’n Paysta

TAP-05 Hopfenweisse Weizen-doppelbock

8,2% | Vesi, vehnämallas, ohramallas

 

Nyt sitten lempiolueni Hopfenweisse. Tämä kun tuli nyt 2022 keväällä Alkoon niin on tullut sen jälkeen muutama pullo jo ostettua. Tässä on sellaista vetovoimaa että palaan tämän pariin aina vaan uudelleen ja uudelleen. Samean oranssihtava ulkonäkö mittavalla ja kestävällä vaahdolla. Schneiderin mausteinen vehnähiiva ei tässä tuoksussa ole enää mikään ilmiö, sillä se on runsaan appelsiinimaisen aromihumaloinnin alta vaikeasti kaivettavissa. Vehnämallasta on runsaasti sekä tuoksussa että maussa ja suutuntumakin on muhkeasti suuntäyttävän täyteläinen. Maku on hämmästyttävä. Makeaa appelsiinimaisuutta ja niittykukkaista jalohumalaisuutta ja niin ylitse vuotavan runsaasti ja intensiivisesti, mutta kuitenkin pehmeästi eikä yhtään liian makeasti. Lämmittää, kuten pitääkin, mutta vahvuus hyvin piilossa. Vaikka tätä on nyt tullut nautittua viime aikoina miltei jopa säännöllisesti niin taikuus ei ainakaan vielä ole kadonnut. Joka kerta sitä lopulta päätyy suorastaan hämmästelemään että miten tämä on edes mahdollista - niin lähellä täydellistä kuin omaan makuuni on mahdollista. No vehnäoluissa nyt ainakin - keulin kyllä parhaiden belgienkin osalta melkein yhtä paljon. Mutta vain melkein, tässä on vielä jotain enemmän. Parasta!

Arvioitu olut ostettu Rauman Äyhön Alkosta

TAP-06 Aventinus Weizen-Doppelbock

8,2% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva

Session kruunuksi klassikkokamaa eli Aventinus. Baijerin ensimmäinen vehnätuplapukki. Etiketti mainitsee jopa vierrevahvuuden 1.073-1.080. Tumman ruskeaa ja vehnäoluelle tyypillisen vaahtoavaa on. Tuoksu on rehevä ja runsas. Siinä on limpunkuorimaisuutta, rusinaisuutta, sokeroitua banaania ja maitosuklaisuuttakin. Täyteläinen suutuntuma on hieman makeakin, mutta vehnäoluelle ominaisen runsaat hiilihapot tuovat raikkautta. Olut ei lopulta maistu ollenkaan niin raskaalta kuin olettaisi. Ja makuahan on - vehnäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, banaanikonsentraattia, kaakaomaisuutta. Muhkeaa ja maukasta. Lämpöä sitten jälkipotkuun hieman kuten näissä vahvuuksissa jo olettaakin tapahtuvan. Kyllä tämä mielestäni vuodesta toiseen kantaa nimensä ja klassikkostatuksensa painon. Aina on hyvää!

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Bändiolut: Iso-Kalla & Kuolemanlaakso Katkeruuden Malja tripel

Katkeruuden Malja

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko

Tänään maistellaan aitoa savolaista yhteistyöolutta kun lasiin kaatuu kuopiolaisen Kuolemanlaakso yhtyeen ja niin ikään kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon yhteinen olut Katkeruuden Malja. Oluelle varsin osuva nimi on poimittu yhtyeen uuden Kuusumu -albumin ensimmäisestä singlelohkaisusta. Oluttyylin valinnassa on lähdetty rohkeasti belgian suuntaan ja tyyliksi on valikoitunut vahva belgityylinen luostariolut, joka tunnetaan myös nimellä tripel. Valmistuksessa on ohramaltaan lisäksi käytetty vehnää ja kauraakin sekä sokeria, jota näissä vahvoissa belgityylisissä oluissa tyypillisestikin käytetään.

 

 

Kirkas, väriltään kauniin syvän kultainen ja vaahdoltaan aika maltillinen. Vaahto jättää näyttävät tiheään nyplätyt pitsit lasin reunoille. Tuoksu on hunajaisen maltainen, kuivatun hedelmäinen ja sokeroidun banaanimainen. Muut aromit kuin maltaisuus ovat belgityylisen hiivakannan käymisen aikana tuottamia. Tuoksu on tyypillistä belgityylistä tripeliä, vaikka maltaisuus hieman koholla onkin. Maku on aluksi makeahkon maltainen, hunajainen ja hieman hedelmäinenkin. Tosi täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen suutuntuma. Loppuveto on mausteisempi, ei juurikaan katkeroinen ja lämmittää asianmukaisesti nieluun laskeutuessaan. Alkoholipitoisuus ei kuitenkaan maistu, vaan se asettuu muhkean mallasrungon lomaan. Hyvän makuinen, mutta aitoihin belgitripeleihin verraten huomattavasti makeampi ja erityisesti matalahiilihappoisempi - nämä ominaisuudet tekevät oluesta verrattain raskaan ja sellainen parhaille tripeleille ominainen vahvuuteen nähden pelottavankin helppo juotavuus myös karisee tuhtiuden myötä. Hieman siis raskassoutuista, kuten yhtyeen musiikkikin omaan makuuni - mutta varmasti molemmille fanejakin löytyy. Kyllä tätä melko viileässä kesäillassa kuitenkin ilokseen nauttii, vaikkakin sitten hitaasti siemaillen. Muhkeasta maltaisuudesta johtuen oluessa on hyvä pehmeys ja toki vahvuus rintakehän lisäksi lämmittää mieltäkin. Ei lopulta yhtään pöllömpi olut, vaikka rohkeammalla sokerin käytöllä (keveyttä) ja hiilihapotuksella (raikkautta) voisi kokonaisuutta vielä parantaakin.

Yhteenveto

Täyteläinen ja makea tripel

ARVOSANA: 7½