Kesäloma ja vesisade on tuttu yhdistelmä suomalaisille ja suotta sitä murehtimaan. Sadekelillä voi aivan hyvin maistella sisätiloissa vähän double ipaa, niin kyllä se siitä lutviutuu. Otin tässä peräkkäin maisteluun ja ikään kuin vertailtavaksi suomalaista ja tanskalaista osaamista. Orava on hieman tuntemattomampi pieni suomalaispanimo ja To Øl jo nimensä vakiinnuttanut tanskalaistekijä.
Orava Sassy Shark Double NEIPA
8% | Sisältää ohraa, vehnää ja kauraa
Lietolaispanimon olutta lasiini kenties ensimmäistä kertaa - en muista aiemmin maistaneeni, mutta voin olla väärässäkin. Humaliksi tyylikäs etikettinen tölkki kertoo Stratan, Nelson Sauvinin, Azaccan ja Cashmeren. Lasiin kaatuu mehuisan sameaa oranssihtavaa olutta, jonka vaahto kestää pitkään. Nektarimaisessa tuoksussa on hedelmäisyyttä ja karamellisuutta. Intensiivinen uuden tyylin mukainen ananasmainen aromikkuus, jossa kuitenkin herukkaisuutta ja havuisuutta sekä yllättävää kookosmaisuutta. Tosi hyvät ja ennen kaikkea voimakkaat aromit sekä maltaasta että humalasta - ei pliisuilua! Suussa olut on täyteläinen ja pehmeä sekä runsaan hedelmäinen. Loppuvetoon löytyy pihkaisuutta ja katkeruuttakin hieman eli pelkkää hedelmäsosetta tämä ei todellakaan ole, vaikka suutuntuman täyteläisyys tuntuu vielä jälkimaussakin hedelmäisenä makeutena. Tämä on helmikuussa esiintynyt tölkissä panimon somessa ja päiväys on helmikuulle 2023 - voitanee siis olettaa olevan jo 5kk ikäistä. Siihen nähden mielestäni oikein maukkaassa kunnossa ja hedelmäisyys on hienosti tallella. Täytynee olla siis laadukasta tekemistäkin ja siltä tämä myös maistui - kauttaaltaan laadukkaalta. Tosi hyvä!
Arvioitu olut ostettu Turun Länsikeskuksen Alkosta.
To Øl #DIPA
8,7% | Sisältää ohraa, vehnää ja kauraa
Miltei samoilla spekseillä hieman vahvempaa ja suht samalta näyttävää tanskalaista. Humalina netin mukaan legendaarisempaa osastoa eli Cascade, Simcoe ja Citra. Vaahto tässä tiheäkuplaisempi ja erityisen pitsikäs - kuviot tarrautuvat lasin reunoihin ja roikkuvat siinä loppuun asti. Tuoksu on sitruksinen, havuinen ja jopa hieman mausteinen. Nektarimaisempi mehuinen humalointi puuttuu, tai ei puutu kokonaan, sillä voimakasta kuivahumalointiakin on, mutta ei niin ylitsevuotavasti kuin Oravassa. Mallaspohja on tuoksussa Oravan tavoin hyvin pehmeän tuntuinen, hieman toffeemainen ja kaurainen. Suutuntumassa on kuitenkin selkeä ero - nyt nimittäin katkero puraisee pitkäkestoisesti ja mallaspohjan makeus pyyhkiytyy tasapainoiseksi ja sitä kautta juotavuus on parempi ja raikkaampi. Kyllä tässä muhkeutta silti hyvin on ja sitä tiettyä nektarimaisuutta löytyy jota DIPAssa pitää ollakin. Humalatkin ehkä vaikuttavat - tässä on melko klassinen sitruskombo Simcoen havuilla höystettynä ja sehän minulle vanhan liiton miehenä maistuu. Olutmaku on mielestäni pitkälti samanlainen kuin musiikkimakukin, eli ne nuorena tai ainakin nuorempana löydetyt ihanteet pitävät pintansa vielä vanhempanakin. Eli rokkaa joka kerta. Sitten taas nykyisten NEIPA oluiden ihmeet nuorena löytäneet saattavat vieroksua tällaista tiukempaa sitruksisuutta ja havuisuutta - ja se on täysin ok, jokaisella on oma maku. Näistä kahdesta nyt minun makuun tanskalainen vie pidemmän korren - humaloinniltaan miltei yhtä intensiivisen aromikas kuin Orava, mutta selvästi katkerampi ja sitä kautta raikkaampi sekä suuremmasta vahvuudestaan huolimatta juotavampi. Jos Orava oli tosi hyvä, niin tämän on oltava sitten erinomainen - ero ei kuitenkaan ole suuri.
Arvioitu olut ostettu Turun Länsikeskuksen Alkosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.