Maistossa Vakka-Suomen Panimon savuoluet

Viimeksi katsauksessa oli Uudessakaupungissa operoivan Vakka-Suomen Panimon laajempi lager repertuaari, jonka totesin erinomaiseksi. Nyt  sitten testiin savuoluet ja toki lagereita nämäkin ovat, mutta bambergilaisilla savumaltailla näihin saadaan vastustamaton savun maku, joka sopii erityisesti grillailun tai muun kokkailun oheen - ja erityisesti niistä kokkailun tuloksista nauttimisen oheen. Suodattamattomia sekä gluteenittomia ovat mokomat vielä kaiken muun hyvän lisäksi. Maistossa kolme varianttia - vaalea, tumma sekä tervalla maustettu. Kaikki arvioidut oluet ostettu panimon myymälästä.

 

Prykmestar Savu Vaalea

4,5% | Sisältää ohramallasta

 

Bambergilaisilla savumaltailla pantu suodattamaton lager. Ai että. Utuinen ja väriltään kullankeltainen olut, jonka vaahto kestää pitkään. Tuoksu on palvikinkkuinen ja savusaunainen sekä toki maltainen ja jalohumalainen. Maku on hyvä ja suutuntuma varsin täyteläisen pehmeä - kyllä suodattamattomuus vaan oluen tekee. Savuisuutta vaaleaan runkoon nähden sopusuhtaisesti, mutta selkeästi ja katkeruutta mukavan purevasti. Tosi hyvää!

 

Prykmestar Savu Tumma

5,5% | Sisältää ohramallasta. 

 

Nyt sitten tummaa. Bambergilaiset maltaat ja suodattamaton tämäkin. Käytännössä musta ja vaahdoltaan kermakahvin värinen. Tuoksu on vaaleaa selvästi maltaisempi ja ennen kaikkea lakritsaisempi - samalla savuisuus jää enemmän maltaan varjoon. Minusta tässä on sellaista oikein hyvää schwarzbierin paahteista ja hieman suolaista tuntua. Ja sama maussakin. Huomattavasti makeampi mallaspohja kuin vaaleassa, mutta loppua kohti kuivuu maukkaasti suolaisen lakritsaiseksi ja lempeän savuiseksi. Katkeroakin mukavasti. Paahtomallasta löytyy se on varma. Kahvimaisiakin piirteitä matkalta löytyy ja meinaa suklaisuuttakin loppuvedossa nousta. Vaalea oli hyvä, mutta tämä on vielä parempi!

 

Prykmestar Savu Terva

5,5% | Sisältää ohramallasta 

 

Kaikki samat pätee tähän kuin kahteen edelliseenkin - suodattamaton, pastöroimaton ja gluteeniton, mutta ei mauton. Selvästi Tummaan kallellaan ulkonäöltään ja myös tuoksultaan, vaikka tervaisuutta selvästi mukana onkin. Maku onkin sitten jotain näiden kahden väliltä - ei niin makeaa kuin tumma, mutta savuisempaa vaalean tapaan. Lisääntynyt savuisuus lienee tosin enemmän tervaisuuden tuomaa tuntua, kuin aktuaalista savuisuutta. Samaa maukasta schwarzbierin tuntua, mutta varsin voimakkaalla tervavivahteella. Kyllä Tumma näistä paras oli ja sitten Vaalea toisena, eikä tämä Tervakaan huono ole, ihan tyylikkäästi eli ei ainakaan liian ylilyövästi maustettu, mutta kuitenkin maustettu. Itse suosin mieluummin maustamattomia.

Sellaisia olivat siis Vakka-Suomen savuoluet tällä hetkellä. Vielä jos panimolta saataisiin vahvempaa tuotantoa jonkun savubockin tai, herra paratkoon, legendaarisen SavuKatajan muodossa niin varmasti olisi lähdettävä taas maakuntamatkalle kauniiseen Uuteenkaupunkiin.