Makumatka Belgiaan: Abbaye d'Aulne Premier Cru ja Chimay Red & Blue

Lähdetään sitten belgioluiden maailmaan. Meille vahvojen oluiden ostopaikaksi pakkonaitettu rakas Alkomme on nyt erikoiserissään ottanut muutamia luostarioluita hyllyyn. Yksi jokseenkin kiinnostava tästä kuuden oluen joukosta löytyi ja se oli Abbaye d’Aulne Premier Cru. St. Feuillien Tripel tietysti on loistava, mutta varsin tuttu jo entuudestaan. Lisäksi ostin todellisen erikoiserä jytkyn, nimittäin Chimay Rougen eli punaisen Chimayn, joka on Alkon vakiovalikoimassa jo muutenkin isossa pullossa ja muutenkin laajalti saatavissa - todellinen erikoisuus siis. Alko se aina osaa ”yllättää”… no itsekin olen asiakas, joten hittoakos täällä valittelen. Niin ja sen punaisen Chimaynkin ostin, saatana. Erikoiserien ulkopuolelta ostin maistettavaksi vielä legendaarisen sinisen Chimayn, joka kuuluu ihan vakiokalustoon - erikoiserään olisi tästä kuitenkin voinut sen ison pullon tuoda, eikö? 

 

Näillä siis mennään ja katsotaan vieläkö blogistille belgityyliset maittaa - siinä riittääkin jännitettävää! Aloitetaan kevyemmästä päästä Chimayn Rougella eli tutulla punaisella.

 

Chimay Red

7% | Vesi, ohramallas, sokeri, vehnätärkkelys, humala, mausteet ja hiiva

 

Biere brune ja jopa brown ale lukee etiketissä, mutta eiköhän tämä lähinnä dubbelia ole kun belgialaisesta luostarioluesta puhutaan. Lasissa olut on punertavan ruskeaa ja vaahtoaa Chimayn lasissa yläreunaan asti suht vaivattomasti. Tuoksu on oluen ulkonäköön peilaten tosi raikas - kuivattuja hedelmiä, rusinakakkua ja hentoa korianterin tapaista mausteisuutta. Ihan on sellainen kuin muistelinkin. Aika harvoin tällaisia kuitenkaan tulee ostettua ja siinä varmaan yksi syy miksi dubbeleita ei juurikaan uutuusmarkkinoilla enää näe. Vanhoja klassikoita sentään vielä löytää ja hyvä niin, sillä kyllä tämä hyvän makuista on. Maltaisuutta on, mutta belgityylisen kevyesti ja silti kuitenkin selkeän leipäisesti. Sitten nousee kosolti mausteisuutta, joka kuitenkin asettuu kuivahedelmäisen ja hieman rusinakakkuisen leivosmaisuuden lomaan. Banaanimaisuuttakin esiintyy. Väri voi tulla jopa kokonaan tummasta sokerisiirapista, kuten mielestäni esim. Westmalle Dubbelissa tulee - tämä tosin maistuu sitä maltaisemmalle ainakin Westmallesta kaivelemieni hatarien muistikuvieni mukaan. Maukasta on siis Chimayn punainen edelleen - ja näin harvakseltaan nautittuna myös aina sellainen uudelleen ”tuore” tuttavuus. Kannatti ostaa, mutta ei nyt heti ensi viikolla kuitenkaan uudelleen - ehkä ainakin vuoden tai kahden tauko ja sitten taas? 

 

Abbaye d’Aulne Premier Cru

9% | Sisältää ohramallasta

Sitten maistoon tämä itselleni uusi tuttavuus Aulnen Premier Cru. Ennakkotietojen mukaan vaalea belgityylinen vahva ale. Etiketti ei ainesosista kerro kuin ohramaltaan ja sen että olut on pullossa jälkikäytetty useiden belgioluiden tapaan. Tämä kaatuu lasiin kirkkaan kultaisena ja vaahdoltaan ilmavana sekä kestävänä. Tuoksu avautuu... no ei oikeastaan edes avaudu vaan lässähtää tympeän tunkkaiseksi ja raskaan maltaiseksi. Belgihiivan tuottamaa esterisyyttä hyvin vähäisesti - ja juuri se hiivan tuottama aromikkuus on se belgioluiden taika. Se puuttuu tästä miltei kokonaan. Hieman jotain sitruksisuutta ja mausteisuutta, mutta kokonaisuutena tosi vaisu ja neutraali - muistuttaa yhtä paljon Olvin Tuplapukkia kuin belgialaista luostariolutta. Maun puolella meno kuitenkin paranee. Lopulta se paranee aika paljonkin, sillä maltaisuus ei ole liian makeaa ja loppuvedossa mukaan nousee mausteisuutta ja katkeruutta. Hentoa hedelmäisyyttäkin on ja alkoholi varsin hyvin piilossa maun osalta - lämmittävyys toki on taattu. Suutuntuma on varsin runsaan hiilihappoinen, mutta kuitenkin hieman turhankin täyteläinen ja raskas belgityyliselle. Onhan tämä selkeä pettymys - ei oikein kunnon tuoksua, maussa yritystä ja suutuntuma sinnepäin. Ja minulle tämä oli etukäteen setin oluista kiinnostavin... Toki mittarissani on jo jonkin verran maileja ja belgian luostarioluet varsin laajalti maistettu, joten ehkä olen hankala miellytettävä. Nettikaupat onneksi palvelevat. 

Chimay Blue

9% | Vesi, ohramallas, sokeri, vehnätärkkelys, humala, mausteet ja hiiva

 

 

Viimeistellään homma sitten vielä legendaarisella sinisellä. Vuosiluku etiketissä on 2022, joten tuoreesta tavarasta on kyse. Tällainen säilyy oikein säilytettynä useita vuosia ja kehittyy - ei välttämättä paremmaksi, mutta kehittyy. Se on enemmän sitten makuasioita maistuuko tuore vai ikääntynyt. Lasissa olut on tuollaista hieman rumahkon punertavan ruskeaa ja vaahto rakentuu goblettiin tutun vaivattomasti. Tuoksu on punaisen Chimayn kaltainen, mutta selvästi vähemmän maltainen ja aromaattisemman kuivahedelmäinen. Läheltä tuoksutellessa varsin tiukankin alkoholinen, mutta kauempaa tutusti nautinnollisen aromaattinen. Hedelmäisyys tässä tuoksussa on hieman jopa sellaista sokeroidun tuntuista. Maku on myös kuivatun hedelmäinen, rusinaisuutta enimmäkseen, aavistus kaakaomaisuutta ja lopussa sitten mausteisempi, jopa anismainen loppuveto. Ei kuitenkaan juuri lainkaan katkeruutta. Lämpöä sen sijaan riittää jopa niin että makukin kärsii eli hieman puskee viinaisuus läpi. Se ei ole hyvä. Tällaista en muista Chimayssa aiemmin olleen - samaten suutuntuma on jopa huomattavan hiilihappoinen, sellainen liiankin hyökkäävä. Tuoreutta voi tietysti käyttää selityksenä, mutta pitääkö tällaista tavallaan "keskeneräistä" sitten laskea myyntiin? En tavoita tällä maistelulla nyt entisaikojen loistoa, jotenkin karkeampi kokonaisuus on. Edellinen d'Aulnen olut oli sentään jokseenkin helposti juotava, joskin huomattavasti mauttomampi, mutta tässä nyt tuo jonkinlainen kovuus vaan tökkii. Harmittava pettymys.

Hieman yllättäen siis session selkeästi parhaaksi nousi Chimay Rouge, tuo pehmeämmän maltainen, mutta kuitenkin belgityyliselle hiivakannalle ominaisen ihanan aromaattisuuden omaava trappistidubbeli. Olut jonka ajattelin vain nauttia pohjille tuntumaksi ennen siirtymistä "kunnon oluisiin". Miten väärässä olinkaan. Joka tapauksessa tämän jälkeen pitää Chimaynkin oluiden ostamista miettiä toisenkin kerran - onko entisaikojen loisto muisto vaan?

Arvioidut oluet ostettu Rauman keskustan Alkosta.