Omat Oktoberfestit osa 2: Spaten, Benedikter ja Paulaner

Viime viikon osassa yksi maistelin Erdingerin, Zoller-Hofin ja Hofbräun juhlaoluet ja nyt lähdetään toiseen kattaukseen, jossa perinteiset Spaten ja Paulaner saavat haastajan tölkkiin pakatusta Benedikteristä. Viime setin parhaaksi nousi Zoller-Hof upealla humalien aromikkuudellaan. Nyt maistellaan josko tässä olisi joku vielä siitäkin parempi.

 

Spaten Oktoberfestbier

5,9% | Vesi, ohramallas, humala, humalauute 

 

Kirkas, ehkä hieman vaaleamman kultainen kuin useimmat juhlaoluet. Vaahto on valkea ja kestävä. Tuoksu on tässä nyt maistelluista eniten ”teollisen lagerin” tuoksuinen. Mallasta on, mutta humalointi on vaisuna ja hieman pahvimaisuuttakin nousee. Ei lähde lentoon, tunkkainen on tuoksu. Maku on myös vaisu. Makeahkoa mallasta, kovaa hiilihappoisuutta ja katkeron purtua myös pahvimaisuutta jälkimaussa. Katkero puree varsin hyvin kuitenkin, mutta ei se kokonaisuutta enää pelasta. Kehnohko lager ei lisävahvuuden myötä paremmaksi muutu. Selkeällä marginaalilla kehnoin toistaiseksi maistetuista. 

 

Benedikter Festbier

5,8% | Vesi, ohramallas, humala

 

Ainut näistä tarjolle tulleista sesonkioluista joka tulee tölkissä - ja mikäs siinä, tölkki on oluelle toistaiseksi keksityista astioista kaikkein paras. Lasissa kirkkaan kultainen ja vaahtoaa iloisesti. Tuoksu on maltainen ja jalohumalainen - kuinka moni yllättyi? Maltaisuudessa on hunajaista virettä ja varsin kosolti myös leipäisyyttä, humalointi taas enemmän yrttimäinen kuin kukkainen. Maussa hieman makea ja mukavan pehmeän täyteläinen pohjavire ja sitten varsin pureva sekä pitkälle jälkimakuun asti kantava katkeruus. Tosi hyvää on. Selkeä tasonnosto Spatenista. Katkeruutta on hyvin ja se osaltaan vaikuttaa myös juotavuuteen kun makeus pyyhkiytyy katkeron puraistessa sivuun. 

 

Paulaner Oktoberfest Bier

6,0% | Vesi, ohramallas, humala

 

 

Nyt sitten perinteisistä perinteisin eli Paulaner. Kirkas ja väriltään syvän kultainen lager. Vaahto on valkea, kooltaan melko maltillinen ja kestävä. Maltaisuus nousee tuoksussa jälleen hunajaisena, hieman heller-bockin tyylisenä. Tuoksun humalaisuus on varsin hillittyä, mutta erottuu kuitenkin. Tuoksu on hyvin peruskamaa, mutta maku ja erityisesti suutuntuma toimii. Maussa on hunajaisen maltaista makeutta ja täyteläisyyttä, mutta myös varsin katkera lopetus, joka tekee juotavuudesta jopa petollisen - ei juuri raskautta, vaan kaatuu vaivatta mutta kuitenkin löytyy varsin tuntuvasti vahvuutta. Kautta linjan miellyttävä maku ja kokonaisuus - ei mitään sellaista tympeyttä kuin Spatenissa, herra paratkoon. 

 

Näistä kolmesta Benedikter ja Paulaner aika samalla viivalla ja Spaten sitten kaukana takana. En muista että Spaten aiemmin olisi näin paljon muista poikennut, mutta nyt poikkesi ainakin minun mielestäni melkoisesti. Kehnoa oli se. Jos nyt Benedikterin ja Paulanerin välillä valita pitää niin vaikeaa on, mutta kallistetaan pienellä marginaalilla Benedikterin suuntaan - humalat olivat siinä hieman enemmän esillä. Maukas oli tämäkin sessio ja onneksi kehnoin osui heti alkuun ettei lopulta jäänyt ollenkaan paha maku suuhun. Jos kahden setin kokonaisuutta katsoo niin nostan edelleen Zoller-Hofin ykköseksi, mutta erot ovat hyvinkin pieniä - kaikki muut paitsi Spaten saavat minulta täydet suositukset.

 

Arvioidut olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.