Vertailussa Marble Extra Special Marble ja Fuller's ESB

Nyt maistossa Manchesterilaisen Marblen Extra Special Marble, jonka etiketin teksti "Produced to Fuller Standards" ei paljoa veikkailujen varaan jätä. Kyseessä lienee tribuutti sille alkuperäiselle Fuller'sin ESB:lle, joka sattuu olemaan tässä(kin) blogissa useasti hehkutetti klassikko. Marble tuli vastaan paikallisessa Prismassa ja pitihän sille käydä Alkosta hakemassa verrokki. Otan oluet maistoon tässä Kansojen Liigan Suomi - Romania ottelun alla ja osittain sen käydessäkin. Maistellaan ensin Marblea, sitten Fuller'sia ja sitten molempia.

Extra Special Marble

5,5% | Sisältää mallasohra, mallastettu vehnä

 

Kaunis hohtavan oranssi olut, jonka vaahto on tiheäkuplainen ja kestävä sekä runsaan pitsikäs. Tuoksu on aromikkaan humalainen - sitruksisuutta, brittityylistä kukkaisuutta ja aprikoosimaisuutta. Mallaspohja jää hieman etäisemmäksi koska humalaisuus on niin voimakas, mutta kyllä sieltä erityisesti keksimäisyyttä nousee. Maussa on yllättävänkin tiukka katkeruus, jonka jälkeen jälkimaku jatkuu pitkään ja vielä nielaisun jälkeenkin anteliaana. On hyvää! Alkumaussa on aprikoosimaista hedelmää, keksimäistä maltaisuutta - ei juuri makeutta, mutta kuitenkin hyvä ja katkeron kantava runko. Keskivaiheilla katkero iskee tiukankin greippimäisenä ja hieman havuisuuttakin esiintyy, mutta nielaisun jälkeen se asettuu ja hedelmäisyyttä sekä keksimäisen maltaisuuden piirteitä nousee taas esiin. Nyt on kerrankin nimensä mukaisesti kunnolla bitter, mutta toki tasapaino muistaen. Ensimmäisten tuntojen mukaan intensiivisemmän humalainen, erityisesti katkerampi ja maltaisuudeltaan Fuller’sia hieman kevyempi. Todella hyvää kuitenkin. 

 

Fuller’s ESB

 5,9% | Vesi, mallastettu ohra, humala

 

Selvästi Marblea punertavampi väri ja hieman maltillisempi, joskin yhtä pitsikäs vaahto. Tuoksussa on mielestäni selkeä ero Marbleen erityisesti hiivan tuottamassa aromikkuudessa - Fuller’s on marmeladimaisempi ja kuivakakkuinen, Marble intensiivisemmän humalainen. Hedelmäisyyttä molemmissa ja Fuller’sissa myös hieman marjaisuutta. Marblessa myös havuisuutta. Maun puolella Fuller’s on selkeällä erolla maltaisempi ja makeampikin, joskin makeus loppuvedossa asettuu katkeron voimasta täysin uomiinsa. Marble on taas selkeästi maultaan hyökkäävämpi ja suutuntumaltaan katkerampi. Fuller’s ei lopulta ainakaan tässä vertaillen maistellessa ole kovin bitter, vaan tuntuu verrokkina jopa varsin lempeältä. Fuller’sin maku on syvempi ja siitä iso osa kenties hiivan tuottamaa tuota legendaarista aprikoosia ja marmeladimaisuutta - vastaavia termejä Marblen tölkkikin kyllä pudottelee, mutta eivät ne minulle maussa realisoidu. 

 

Oluiden henki on hyvin erilainen. Marble vaikuttaa nuoremmalta ja hyökkäävämmältä ja Fuller’s on sitten se hieman jo liiankin keski-ikäinen hillitympi ja omalla tavallaan asettuneempi. Ehkä siinäkin mielessä jälkimmäinen kuvailu sopii itselleni paremmin - samoin kuin Fuller’s on enemmän omaan makuuni. Marble on hyvä olut myös, kunnon bitter, mutta Fuller’s on syvempi - se antaa ainakin minulle enemmän. Oluiden lämmetessä ja hiilihappojen kaikotessa Marble lähenee etenkin hedelmäisyyden osalta Fuller’sia, mutta ei missään vaiheessa tavoita sen syvempää aromikkuutta. 

 

Kyllä tämä menee tälläkin kerralla samaan kategoriaan mihin nämä rinnakkainvertailut itselläni usein menevät - molempi parempi! Kaksi hyvää olutta on parempi kuin yksi ja kahta olutta rinnakkain nauttien molempien piirteet tavallaan korostuvat - ainakin ne erityisimmät piirteet. Aina kivaa! 

 

Marble ostettu Rauman Prismasta ja Fuller’s Rauman keskustan Alkosta. 

 

…hetkinen hetkinen. Taas melkein unohdin lopusta noin 50-50 sekoituksen. Tällä kertaa se on aika pitkälti oletetun kaltainen. Fuller’sin syvemmät piirteet säilyivät hienosti ja Marble toi mukaan kosolti katkeruutta. Ai että, on nämä hyviä oluita molemmat.