Kellarin kätköistä: Laitilan Imperiaali BBE 2019

Nyt kellarin kätköistä hieman spesiaalimpaa olutta, mutta sillä poikkeuksella että tämä ei ole omasta kellaristani vaan pakkiparini Toveri BBHBC Brewmasterin kellarista. Otin pullon nöyrästi lahjana vastaan sählyvuorollamme 39-vuotissyntymäpäivieni johdosta. Pullon parasta ennen on 22.3.2019 eli ikää on sitten useampi vuosi, mutta en osaa tarkalleen sanoa. Vuonna 2013 olen kommentoinut että päiväys olisi kolme vuotta pullotuksesta eteenpäin, siinä tapauksessa tämä olisi pullotettu vuonna 2016 ja ikää olisi siis jo kuusi ja puoli vuotta.

 

Oluthan on edelleen sama tuttu 9,2% vahva imperial stout, joka on voittanut Suomen Paras Olut kilpailun vuonna 2013. Näitä on tässä "uran" aikana tullut muutamia maisteltua, mutta ei ehkä koskaan aivan näin iäkästä. Otan tämän pienenä vihjailuna - vanhalle miehelle lahjaksi vanhaa olutta. No, kenties tästä(kin) selvitään ja jos ei muuten niin viimeistään huomenna. 

 

Olut kaatuu lasiin sysimustana ja sen ylle rakentuva mokkainen vaahto suhteellisen nopeasti kohisen katoaa - tämä on pidempään säilytetyille oluille aivan tyypillistä. Tuoksu on muhkean suklainen ja salmiakkinen sekä nyt huomattavan portviinimäinen. Tummapaahtoisen kahvipavun tuoksua myös, vaikka kahvia ei siis ole olueen lisätty - kahvin aromi tulee paahdetusta ohrasta. Onpa hyvä tuoksu. Ehkä pientä oksidaatiota ja sitä kautta tuota portviinimäistä tuntumaa, mutta sitä en ollenkaan pahakseni pane. Tyylikäs tuoksu. Maku on myös hyvä. Tosi pehmeä ja varsin täyteläinen suutuntuma. Nielaisun yhteydessä huomaa että katkeruuskin on varsin hyvin säilynyt, sillä potkua riittää vaikka siitäkin sellainen tietty terhakkuus on jo kyllä laantunut - nousee pikemminkin takamatkalta kerääntyen mukaan. Sellaista tumman suklaan ja lakritsin makua enimmäkseen ja lopussa lempeästi lämpöä. Alkoholipitoisuus muuten on täysin piilossa. Ai että. Kyllä tämä aina mainio tällainen hidas siemailuolut on ja varsinkin nyt iäkkäänä ja edelleen tyylikkäänä sekä huomattavan pehmeänä. Todella hyvää, erinomaista suorastaan.

 

Suuret kiitokset pakkiparilleni sinne oikealle laidalle tästä oluesta.

Omat Oktoberfestit osa 3: Andechs, Weltenburger ja Löwenbrau

Jatketaanpa sitten syksyn kotailtamia taas oktoberfestoluiden merkeissä. Tänään kattaukseen taas kolme saksalaista lageria, joista virallisten Oktoberfestien listoilla taitaa olla ainoastaan Löwenbrau, mutta ei takerruta nyt epäolennaisuuksiin vaan yritetään nauttia oluista ja ennen kaikkea olosta.

Andechs Bergbock Hell

6,9% | Vesi, ohramallas, humala, humalauute 

 

 

Ei varsinaisesti oktoberfestien olut, vaan vahvempi vaalea lager eli heller bock ihan muuten vaan. Toki virallisia juhlaoluita vielä hieman vahvempi. Kirkkaan kultaisen oluen tuoksu on tosi hunajainen ja viljaisan maltainen. Jalohumalaisuutta kevyesti taustalla. Tosi kliini hieman jopa yllättävänkin kesy tuoksu kun kuitenkin vahvasta oluesta on kyse. Maussa on enemmän kaikkea. Makeutta, täyteläisyyttä, purentaa ja lämpöä. Hunajainen ja leipäinen makeahko mallaspohja, keskivaiheilla yrttimäistä ja hieman ruohomaista aromikkuutta ja sitten hieman lämmin mukavasti kuivuva loppusointu. Tosi helposti juotava näinkin vahvaksi. Varsinaisiin oktoberfestoluisiin jos vertaa niin varsin samanlainen tämä on, hieman vaan vahvempi mikä tässä tuntuu makeutena ja lämpönä. Oikein miellyttävä nautittava, mutta mauiltaan hyvin perinteinen - täysin keskiverto ja siten jopa hieman tylsä, jos ihan vaan olutta mietitään. Toisaalta tällainen olut on nopeasti arvioitu ja lopun tuopillisen voi keskittyä ihan vaan oluesta ja ympäröivästä maailmasta nauttimiseen - eli kaksi puolta on tässäkin asiassa. 

 

Weltenburger Kloster Spezial

5,6% | Vesi, ohramallas, hiiva

 

 

Kirkas, väriltään syvän kultainen ja vaahtoaa Andechsia iloisemmin. Tuoksu on raikkaampi ja humalaisempi kuin edellisessä, mutta se johtuu jo pitkälti alhaisemmasta vahvuudestakin. Samaten kevyempi mallaspohja joko päästää humalaisuuden paremmin esiin tai sitten humalaa on vaan yksinkertaisesti enemmän, mutta joka tapauksessa aromikkuus on voimakkaampaa. Hieno tuoksu. Maku on myös todella miellyttävä. Makoisaa mallasta hunajaisella luisulla alkuun ja loppua kohti kiristyvää katkeroa. Monissa tyylin oluissa on ollut terävämpi ja äkkipikaisempi puraisu, mutta tässä omaan makuuni nyt ainakin tuntuu olevan hiljaisemmin rakentuva, mutta pitkäkestoisempi purenta. Tasapainoinen, maukas lager. Enemmän peruslagerin tuntua kuin juhlaoluen tuntua, mutta tämä ei varsinaisesti ole moite. 

 

Löwenbrau Oktoberfestbier

6,1% | Vesi, ohramallas, humala, humalaekstrakti

 

 

Viimeksi lopetin session perinteisistä perinteisimpään Paulaneriin ja nyt samalla tavalla ”aina” Alkosta saatavilla ollut Löwenbrau toimii viimeisenä maistona. En ole ottanut asiasta selvää mutta totisesti toivon ettei pallejaan raapiva jalkapallovalmentaja Joakim Löw ole sekaantunut oluen valmistukseen. Tuoksu nyt ainakin on raikas ja puhtaan maltainen - hunajaisuutta ja vaaleaa leipää. Jalohumalaa nousee myös, mutta se on lähinnä taustalla. Maku on hunajaisen maltainen ja jälleen heller bockin tuntuinen. Katkero rakentuu tässäkin takamatkalta, eikä oikein kunnolla puraise missään kohtaa. Makeus elää osittain vielä loppuvedossakin, mutta ei liiallisesti. Tasapainoista ja hyvää tämäkin on, mutta ei kuninkuusluokkaa vaan hyvää peruskamaa. 

 

Tähän kolmen settiin ei selvää highlightia osunut, mutta kolme laadukasta ja ennen kaikkea hyvänmakuista olutta illalle kuitenkin osui. Tasapaksua ehkä, mutta nautittavaa. Juotavuus kaikissa oikein hyvä - ja juotavuus lieneekin oktoberfestoluen tärkein ominaisuus. 

 

Arvostellut oluet ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Maistelussa Olvi Daring Daughter India Pale Lager ja Nokian Keisari Pint Please India Pale Lager

Sain syksyn uutuuksia näytteinä sekä Olvilta että Nokian Panimolta ja koska molemmilta tuli India Pale Lager niin ajattelin ottaa ne pieneen vertailuun. En maistele rinnakkain vaan peräkkäin, kuten olen nyt ottanut tavaksi - tähänkin tapaan koen saavani hyvän vertailun aikaiseksi kun toinen on vielä tuoreessa muistissa. Kahta olutta rinnakkain maistellen alkaa arviointikin tuntua jo suoritukselta ja oluessa kuitenkin on itselleni ainakin kyse pitkälti rentoutumisesta niin mennään rennomman kautta. Olut ei kuitenkaan (niin) vakava asia ole ja arviotkin ovat vain minun omia näkemyksiäni ja kokemuksiani, eivät tiedettä. 

India Pale Lager siis tyylinä eli lyhimmällä mahdollisella selityksellä lagerhiivalla käytettyjä, mutta IPA tyyliin humaloituja oluita. 

Olvi Daring Daughter India Pale Lager

5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva 

Iisalmen uutuudessa humalina Mosaic, Citra ja Eclipse. Kaksi ensinmainittua tunnettuja jenkkilajikkeita, viimeisin Australiasta. 

 

 

Hieman utuinen kauniin kultaoranssi olut, jonka vaahto kestää pitkään. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen - trooppista puolta ja sitrushedelmien kuorta sekä herukkaisuutta. Monipuolinen hyvällä intensiteetillä lasista nouseva aromikkuus. Maku on hyvin tasapainoinen ja raikas. Sopivan kevyt, mutta kantava runko, runsas aromipuoli ja pehmeä, mutta pitkäkestoinen tasapainottava katkeruus. Alussa pehmeämpää hedelmäisyyttä ja loppua kohti voimistuvaa raikasta sitruksisuutta. Juotavuus erinomaisen hyvä. Aika häilyvä tässä on lagerin ja alen raja - en tiedä osaisinko sokkona tätä oikeaan laariin asettaa. Hiivan esterisyys tästä toki puuttuu, mutta aika neutraaleja monet alehiivatkin ovat - asialla ei sinänsä mitään väliä ole, kunhan ”ääneen” pohdiskelen tässä tätä oikein mainiota olutta maistellessa. 

 

Arvioitu olut saatu panimolta. 

 

Keisari Pint Please Beer Series India Pale Lager

5,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva 

 

Nokian kontenderissa myös maltaat mainittu - ne ovat Pilsner ja Caramel 100. Molemmat ohramaltaita, jälkimmäinen mallastuksen yhteydessä karamellisoitu perusmallasta korkeammassa lämpötilassa. Humalina Perle, Citra, El Dorado ja Simcoe, joista Perle katkerossa, Simcoe ja El Dorado keitossa ja kuivahumaloinnissa Citra sekä El Dorado.

 

 

Kauniin kultaoranssi ja vaahdoltaan kestävä on tämä nokialainenkin. Tuoksu tässä Olvia hieman maltaisempi ja karamellimaisuuttakin on hennosti. Hedelmäisyys tämänkin tuoksussa on osin trooppista ja sitten hedelmänkuorimaista myös. Hyvä raikkaus myös maussa ja samantyylinen kaari kuin Olvissakin - alussa pehmeämpää hedelmää, joka lopussa tiivistyy sitrusmaisempaan puraisuun. Mallaspohjassa on selkein ero - tämä on hieman makeamman täyteläinen ja karamellisempi, joskin myös tasapainoltaan hyvä. Molemmissa erinomainen juotavuus - mikään ei töki. Tosi hyvää on ja tuo sama pohdinta jota jo Olvia maistellessa pyörittelin pätee kyllä tähänkin - lokerointi voisi olla vaikeaa. Toisaalta jos lokerointi on alen ja lagerin välillä niin ainahan siinä on 50% mahdollisuus osua oikeaan…

 

Arvioitu olut saatu panimolta 

 

Kaksi tosi hyvää olutta ja nimenomaan sellaisia että ei muuta kuin rento asento istuimeen ja sitten voi vaan nojata taakse ja nauttia. Makuja on tarpeeksi että kiinnostavia piirteitä riittää lasin loppuun asti jos makustella haluaa ja toisaalta oluet ovat myös niin helppoja, ettei makuun tarvitse juodessa kiinnittää sen suurempaa huomiota ellei itse niin halua.