Kirja: Jouni Koskinen - Oluiden maailma

Yli kymmenen vuotta erinomaista Tuopillinen-blogiaan kirjoittanut ja sittemmin myös Olutposti-lehdessä vaikuttanut Jouni Koskinen on kirjoittanut esikoisteoksensa Oluiden maailma. Sain kirjan omistuskirjoituksella ja saatesanoin "Lukemista Kotaan Harrille". Kiitos tästä! 

 

Kirjan idea on olla kattava yleisteos oluesta. Historiaa, raaka-aineita ja valmistusprosessia käsitellään kuten ties kuinka monessa olutkirjassa aiemminkin ja perusteet onkin tietysti hyvä kerrata. Tämän kirjan vahvuutena on kuitenkin Jounin ilman kapulakieltä kirjoitettu helppolukuinen teksti ja kirjan rakenne, joka eri "kommentaattoreineen" mahdollistaa sen että väliin on voinut ujuttaa sopivasti myös huumoria, jota Jounin blogiteksteissäkin monesti on. Mitäs nämä "kommentaattorit" tai välihuutelijat sitten ovat? No ne, tai oikeastaan he, ovat kolme hahmoa, jotka esiintyvät kirjan sivuilla erillisissä kommenttikentissään. Yksi on olutnörtti, joka jakelee nippelitietoa, toinen on Panimomestari joka tarkentaa teknisempiä asioita ja kolmas on kirjan kirjoittaja eli Jouni itse omine mielipiteineen tai höpönlöpöineen. 

 

 

Toinen kirjan innovaatio on kolme tekstin tasoa, joita kuvataan eri olutlaseja esittävin ikonein. Pieni maistelusnifteri on maistiainen eli aiheen aivan perusteet. Niitä voi sitten jatkaa tuopillisella, eli maistiaisen lisäksi syventyä perusteellisemmin. Kolmas taso on sitten tulppaanilasin muotoon puettu herkuttelu, jonka parissa voidaan oikein syventyä aiheen nyansseihin. Tämä aiheen syvällisyyttä kuvaava olutlasi-ikoni löytyy aina otsikon tai väliotsikon viereltä. Itse aluksi vaan luin kirjan alusta loppuun kokonaisuudessaan niin en näihin lukiessani niinkään kiinnittänyt huomiota, mutta varmasti niistä voi olla apua satunnaisemmalle selailijalle. Hieno idea ja hienosti kuvaavat ikonit joka tapauksessa.  

 

Historia ja valmistus minulla oli itselläni jo varsin hyvin hallussa ennen kirjan lukemista, mutta kyllä uuttakin tietoa löytyi ja monta sellaista kohtaa nousi että olinpa tuonkin joskus kuullut tai lukenut jostain, mutta vähän ehkä unohtanut. Kirjan todellinen pihvi itselle oli perusteiden jälkeen löytyvät eri olutmaita ja niiden kulttuureja sekä oluttyylejä avaavat esittelyt. Näissäkin on paljon syventävää tietoa, kuten vaikka esiteltävän maan olutsanastoa. Oluttyylit avataan visuaalisen maku-ympyrän avulla ja itse asiassa kaikissa muissakin luvuissa on hyviä visualisointeja mukana tekstiä elävöittämässä eli pelkkään tekstiin ei ole tyytyminen, vaikka varsinaisia valokuvia ei juurikaan ole - enkä niitä kyllä kaipaakaan. 

 

Kirja tuli oikeastaan ahmittua aika nopeastikin läpi, mutta tämän arvion aikaansaamisessa on hieman kestänyt. Olutarvion pystyn kirjoittamaan vaikka pimeässäkin, mutta kirjojen arviointiin on vähemmän praktiikkaa. Vielä kuitenkin ehtii tämä laadukas ja kattava teos pukinkonttiin oluen ystävälle tai muuten aiheesta kiinnostuneelle!  Esikoisteos on Jounilta sen verran vahva taidonnäytö että toivottavasti jossain vaiheessa saamme nauttia vielä toisistakin teoksista. Esim. joku Pete Brownin tyylinen eri olutmaissa kulkeva enemmän tarinallinen kirja voisi toimia Jounin kirjoittamana hienosti.

Maistossa RPS Brewing uutuudet ESB, Gose, Cold IPA ja Belgian Blonde

Kuopiolainen RPS eli Rock Paper Scissors lähetti neljä uutuusoluttaan maistoon. Tässä on edustettuna oluita varsin laajalla tyylikirjolla. Pohjahiivaa, pintahiivaa, happamampaa ja sitten todella yllätyksellinen belgityylinen olut.

 

Fahrenheit 65 Cold IPA

5,2% | Maltaat: Pilsner (lisäksi riisiä) | Humalat: Ekuanot, Talus

Cold IPA on näitä uudempia "villityksiä" vaikka omasta mielestäni tässä mennään varsin lähelle nimihirviötyyliä India Pale Lager. Cold IPA on lagerhiivalla käytetty eli hiivan käymisaromit ovat neutraalit ja humalat sitä kautta esillä, mutta kuten nimikin viittaa olut käytetään lagerhiivoille tyypillistä käymislämpötilaa hieman korkeammissa lämpötiloissa - 65 Fahrenheitia on noin 18 Celciusastetta. Myös riisin tai muun runkoa keventävän kuten esim. maissin käyttö on tyylille ominaista. Lasissa olut näyttääkin ulkoisesti lagerilta. Se on kirkas, kultainen ja vaahdoltaan valkea. Tuoksussa on raikkaasti ja runsaasti humalaa, jonka aromit ovat trooppisen hedelmäisiä, sitrushedelmäisiä ja kukkaisia. Hieno ja ennen kaikkea valloittavan raikas tuoksu. Makukin on ennen kaikkea raikas sekä hedelmäinen ja hienosti puraisee katkero lopussa. Katkerot kertovia IBU-yksiköitä onkin kirjattu olevan rapsakat 60. Se on varsin tiukka määrä pelkästä pilsnermaltaasta tehdylle oluella, jota on vielä kevennetty riisillä, mutta tasapaino on silti hyvä - toki katkeraan kallellaan ja sehän maistuu mulle. Suutuntuma ei mene ohueksi koska siinä on kuivahumalien öljyistä tuntumaa maukkaasti mukana. Tämä oli kaikin puolin erinomainen olut, vaikka arvion alku meinasi lähteä ja vähän kai lähtikin tyylinillittelyn puolelle. 

Salt'N'Pepa Elderflower Gose

4,2% | Maltaat: Pilsner, Wheat | Humalat: Loral | Mausteet: korianteri, seljankukka, sitruunankuori, suola, rosepippuri

Nyt sitten happamalle puolelle monipuolisesti maustetun gosen pariin. Kaunis kultainen ulkoasu ja sangen kestävä vaahtokukka. Todella raikas tuoksu on kukkainen, korianterinen ja sitruunamuffinssimainen. Toki happamuutta ja hapokkuuttakin, mutta hyvän maun rajoissa. Kepeän soljuva suutuntuma saa hapokkuudellaan suun hieman supistumaan, mutta ei kääntymään irvistykseen ja se on tässä tyylissä yleensä hyvän oluen merkki. Maustaminen on myös mielestäni onnistunut, sillä hedelmäisyyttä ja mausteisuutta tuntuu olevan sopusuhtaisesti, eikä mikään yksittäinen ainesosa lyö yli. Jälkimaku on hieman suolainen ja edelleen hapokas. Onpa muuten todella raikas tämäkin. Kesähelteiden juomaa ja yritäppä maistattaa jollekin joka ei tyypillisistä oluista niinkään välitä - saattaa yllättää! 

The Kaleidoscope ESB

5,4% | Maltaat :Pilsner, Caramel, Dextrin, Black | Humalat: Simcoe, Ekuanot, Loral

RPS:n näkemys klassisesta brittiläisestä alesta. Ei kuitenkaan brittihumalia, mutta kyllä brittiläistä kantaa olevalla hiivalla silti tyyliin sopivia piirteitä olueen saa. Tuoksussa mallaspohja tulee karamellimaltaisena ja hieman paahteistakin särmää löytyy. Lisäksi hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta, mutta vähän vaimeasti ja marmeladimaisuutta sekä hentoa marjaisuutta. Varsin pehmeän täyteläinen ja makeahkon karamellinen mallaspohja ja lopussa sitten aika pitkältä takamatkalta vasta puraisua. Hedelmäisyyskin ikään kuin vaimenee mallaspohjan makeuden alle. Suomipanimoiden perisynti brittioluita tehdessä on nimenomaan karamellimaltaan liiallinen käyttö - oluet menevät ainakin omaan makuuni helposti liian makeiksi ja brittityylistä kunnollista puraisua ei saada aidon tyyliseksi. Maku muutoin on kyllä miellyttävä ja kokonaisuus sellainen amber ale tyylinen karamellinen nautiskeluolut. 

Gingerbread X-Mas Belgian Blonde

5,5% | Maltaat: Pilsner, Golden Ale (lisäksi siirappi)  | Humalat: Ekuanot | Mausteet: neilikka, inkivääri, kaneli

 

 

Täytyy myöntää että olin aluksi kyllä hyvin skeptinen vaikka belgioluista suuresti tykkäänkin, niin maustetut ovat aina vähän no-no. Tässä kauniin kultaisessa blondessa kuitenkin belgihiivan mausteisuus ja kuivatut hedelmät sekä lisätyt mausteet todella muodostavat piparkakkutaikinaisen, mutta kuitenkin myös belgityylisen oluen piirteet säilyttävän kokonaisuuden. En välttämättä voisi kuvitella juovani tällaista kesällä, mutta nimenomaan tähän sesonkiin hyvinkin osuvan makuinen. Tuoksu ja maku molemmat siis piparkakkua tai piparkakkutaikinaa ja kuitenkin raikas belgityylisen blonden juotavuus säilyttäen. Olin aivan valmis dumaamaan jo etukäteen, mutta lopulta sitten hämmästyin ja nautin. Tämä kannattaa maistaa!

Sellaista siis tällä kerralla. Oluista kaikki löytyy isompien K-kauppojen valikoimista ja Salt'n'Pepa Gose myös Prismoista. Belgiblonde vain joulusesongista. 

Arvioidut oluet saatu panimolta.

Panimon kellarin kätköistä: Stadin American Imperial Porter 2019 ja 2021

Nyt sitten maistoon Stadin Panimolta saamiani valmiiksi jo hieman kypsyneempiä oluita. Kyseessä on ei enempää eikä vähempää kuin American Imperial Porter, jonka tuoreeltaan kehuin maasta taivaisiin tässä blogissa vuonna 2015. Vaivaiset seitsemän vuotta tuostakin jo aikaa. Arvio silloin päättyi loppukaneettiin "Hakekaa kun on tuoretta!", no nyt on sitten vähän vanhempaa maistossa. Näistä kahdesta pullosta vanhemman päiväys on 1.7.2020 ja uudemman 1.11.2022. Panimolta saamani tiedon mukaan päiväys on 12kk pullotuksesta eli vanhempi on vuodelta 2019 ja uudempi vuodelta 2021. Kyseessä on Imperial Porter, vahvuutta 9,5% ja Stadin Panimon tyyliin suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton. Mallaspohjassa ohraa ja ruista, mutta muusta reseptiikasta ei tietoa - paitsi tietysti se että jenkkihumalaa on ja jos vanhoja muistellaan niin on reilustikin, mutta miten se sitten on kestänyt aikaa... sen selvitämme seuraavaksi. 

 

 

Tällä kertaa aloitan uudemmasta versiosta, jonka päiväys on siis umpeutunut varsin hiljattain, vain noin kuukausi sitten 1.11.2022. 

 

Stadin American Imperial Porter

9,5% | Sisältää ohraa ja ruista

Lasiin kaatuu tumman ruskeaa, miltei mustaa, mutta valoa vasten reunoiltaan läpikuultavaa olutta. Vaahtoa muodostuu aluksi, mutta se myös nopeasti laskee. Tuoksu on hyvä. Siinä on paahteista maltaisuutta, konvehtimaista suklaisuutta, lakritsaisuutta ja tiettyä sherrymäisyyttä. Ei juuri ollenkaan hedelmäisyyttä humalista, eli se puoli on jo tästä karissut. Maku on maltainen, tummaa hieman kitkerää suklaisuutta, suolaista lakua - the usual. Loppumaussa maukkaasti kuivahedelmäisyyttä ja sherrymäistä tuntumaa. Varsin erilainen kuin odotin, humaloinnin aromipuoli on jo kaikonnut, mutta katkeruutta on upeasti. Maku muuten on perinteisen imperial stoutin / porterin linjoilla, mutta ikään kuin hieman tynnyrikypsytyksen sherrymäisiä viboja mukana.

Sitten maistoon vanhempaa. Pullotettu 2019 heinäkuussa eli melkein 3,5 vuotta ikää tällä. Ulkonäkö samanlainen, tietysti. Vaahto kestää ehkä jopa rahtusen pidempään. Tuoksu on tässä selvästi humalaisempi - hedelmäisyyttä on edelleen tallella, vaikka terävin sitrusmaisuus on kyllä laantunut ja tilalla on enemmän sellaista "yleistä humalaisuutta". Maltaan monipuoliset aromit samalla tavalla menossa kuin tuossa tuoreemmassakin, mutta sherrymäisyyttä ei ole. Suklaisuutta enemmän. Maussa meno yllättävänkin erilainen. Mallas on enemmän taustalla ja maku hieman marjainen ja orastavasti hapan, vaikka paahteisia ja suklaisia piirteitäkin on. Katkeruus tuntuu tässä myös jo hieman laantuneen. Tässä ikä alkaa kieltämättä tuntua jo hieman happamana, mutta kyllä tässä oma viehätyksensä edelleen on. 

Uudemman oluen tapauksessa sain panimolta viestiä että erässä on tavattu "jonkin verran hapettumista". Siitä siis varmastikin johtuu tuo noteeraamani sherrymäisyys - ikään kuin olut olisi jo ikäistänsä vanhempi, mutta edelleen tosi miellyttävän makuinen. Mitään täyttä pahvia olut ei todellakaan ole. Vanhempi erä taasen on saanut piirteisiinsä jo hieman happamuutta joka samalla vie maltaisuudesta osan ja sitä kautta olut ei ole enää niin "portermainen". Ikä siis alkaa tuntua lievänä etikoitumisena, joka ei sekään mitenkään tavatonta ole, mutta yleensä ikävuosiin voidaan lisätä kolmen vuoden päälle vielä ainakin toinen mokoma lisää ennen kuin etikkaa tai soijakastiketta esiintyy. Aivan miellyttävä juotava tämä vanhempikin kuitenkin on. Yllättävänkin erilaiset ja jos tuohon vuonna 2015 kirjoittamaani tuoreen oluen arvioon jotenkin vertaa niin samoja piirteitä ei oikein löydy enää - humalaisuus kun on molemmista jo kaikonnut. 

 

 

Ei enää niin elämyksellisiä kuin tuore vaikutti tekstini perusteella joskus olleen, mutta hyvin mielenkiintoinen maistelu kuitenkin. Lähdin tähän jotenkin tosi vahvasti ennakkoon latautuneena niin että ikään kuin olisin jo valmiiksi tiennyt miltä oluet tulevat maistumaan, mutta väärässä olin taas kerran. Naatiskelin rauhassa molemmat pullot loppuun ja yleinen konsensus muodostui siihen malliin että tuoreempi oli vähän parempi kuin vanhempi. 

Joissain tapauksissa kellarointi kannattaa, joissakin ei. Vahvasti aromipuolen humaliin nojaavissa oluissa kannattaa edelleen nauttia mahdollisimman tuoreena. 

Kiitokset Stadin Panimolle tästä opettavaisesta ja sanotaanko että lopulta varsin lämmittävästäkin sessiosta.