Kotiolutkalenterin vaihdon yhteydessä marraskuun lopulla sain maisteltavaksi varsin runsaasti oluita myös kalenterin ulkopuolelta. Tähän juttuun on niputettu kolmen eri tripel-tyylisen kotioluen arviot. Arvoidut oluet on nautittu eri aikoihin joulu- ja tammikuun aikana. Tästä tyylistähän minulla on sangen runsaasti kokemusta uskomattoman hienon tripel-kesän 2018 tiimoilta, jolloin maistelin läpi
lähemmäs viisikymmentä eri olutta tästä hienosta tyylistä ja teinpä siinä sivussa pari omaakin keittoa vertailtavaksi. On muuten näin jälkikäteen ajatellen ollut aika raisu veto, mutta siinähän se kevät ja kesä aina kesälomaa myöden meni mukavasti. Parhaita muistoja on sellaiset kun kesäkuussa järvissä on yleensä varsin kylmää vettä ja uintireissun päätteeksi kun korkkasi sellaisen mukavasti lämmittävän tripelin niin ai että... siinä veri alkoi taas kiertää ja lämpöä nousi poskipäihin. Nyt sitten arviot.
Wanderer Brewing Serenity Triple
8,5%
Helsingin Oulunkylästä lasiin kaatuu kauniin kirkkaan kultainen mutta vaahdoltaan maltillinen olut. Ei belgityylin valtoimenaan kumpuilevaa vaahtoisuutta, mutta kuitenkin varsin aidon belgitripelin tuoksu, jossa hieman hunajaisuutta, kuivattua hedelmäisyyttä, korianterista mausteisuutta ja vähän sikunaisuuttakin. Maku on hyvä myös vaikkakin varsin suoraviivainen - vahvan vaalean oluen tuttu hunajainen mallaspohja ja nätisti belgityylisen hiivan kuivatun hedelmäisiä estereitä. Keskivaiheilta loppua kohti mausteisuus voimistuu. Varsin raikkaan korianterinen tuntu - kenties siis korianteria mukana, mutta sopivan maltillisesti. Lämpöä nielaisun jälkeen mutta muuten vahvuus on varsin hyvin piilossa. Muistuttaa hyvin pitkälti niitä tripeleitä mitä itse aikoinaan sitten tein, mutta kirkkaampi tämä toki kyllä on. Ei yllä parhaiden belgien monimuotoisuuteen, mutta hyvää keskitasoa on helposti. Monta ällömakeaa tai liian vahvaa tai muuten kehnoa kaupallista on maistettu, mutta tämä välttää yleisimmät sudenkuopat ja toimii kokonaisuutena hyvin. Riittävän raikas vahvuuteen nähden ja makuja riittävästi. Nautin!
Panumo Nano Brewery Belgian Tripel 3x
9%
Nyt sitten Savonlinnasta kotivalmisteista tripeliä. Kotiolutkalenterissamme oli samalta tekijältä erinomainen belgian blonde, joten odotuksia tripeliäkin kohtaan on. Kirkas todella kaunis syvän kultainen väri ja kestävä valkea vaahto. Nestemäistä kultaa. Tuoksu on belgihiivan kuivattujen hedelmien ja hunajaisuuden täyttämä, hieman myös mausteisuutta ja vahvuuskin tuntuu taustalla kuten näissä vahvuuksissa kuuluukin. Aivan tyylinmukainen vedet kielelle nostattava tuoksu. Maku on myös hyvä. Päärynäistä belgihedelmää ja kuivahedelmiä, jopa sokeroitua banaania ja lopussa sitten kruununa hieman mausteinen puraisu, jossa on hiivan tuottaman mausteisuuden lisäksi humalankatkeroakin. Runko on hieman parhaita belgejä hunajaisempi ja makeampi, mutta se on pieni nyanssi. Alkoholi täysin piilossa ja lasin loppua kohti poskipäät vaan hehkuu ja taitaa hieman hymyilyttääkin. Toimivaa tavaraa siis! Tällä tekijällä on belgityyliset nyt kahden maistetun perusteella todella hyvin hallussa ja laatutaso korkealla niin prosessissa kuin reseptiikassakin.
Catvalley Brewery Munkin Kesäolut
8,8% | Belgian Tripel
Kirkkonummelta lasiin kissalaakson kaunis
kirkkaan kultainen ja vaahdoltaan valkea olut. Vaahtoa muodostuu
iloisesti mutta lopulta vain pieni kerros jää oluen pinnalle. Tuoksussa
on tyylille ominaista päärynäisyyttä ja sokeroitua banaania sekä
kuivattuja hedelmiä, mutta myös maltaisuutta löytyy. Hiivan esterit ovat
lopulta ehkä tyylin normia hieman hillitympiä. Duvel tulee hyvällä
tavalla mieleen - sellainen tietty pippurinen särmä, mutta muuten varsin
neutraali ja maltainen vaikka toki kuivahedelmääkin on. Maussa on
hunajaisuutta ja melko varmasti sokerin tai vaalean siirapin tuottamaa
kuivahedelmäisyyttä sekä sellaista tiettyä kuivakkaa tuntua.
Loppuvedossa vahvuus hieman sikunaisena "polttaa" läpi, mutta sekin on
tyylissä normaalia. Mallas maistuu edelleen selkeänä ja hiivan esterien
puolesta mennään hieman pippurisempaan päätyyn - voi olla jotain
maustetta lisättykin tai voi olla olemattakin. Joka tapauksessa minulle
tulee tästä edelleen mieleen hieman voimakasmakuisempi ja enemmän
"tripelimpi" Duvel. Jotenkin tosi iisi juotavuus, vähän neutraalimpi
käyminen, jossa hieman jopa lagermaista tuntua maltaan osalta ja
hienoisen omenaisuuden osalta. Tosi laadukkaan oloinen ja täysin
kaupalliset mitat täyttävä olut. Westmalle on vähän makeampi, Chimayn
Triple katkerampi, La Trappe pehmeämpi ja St. Feuillien mausteisempi,
jos klassikoihin omalla kokemuspohjallani näin perstuntumalta vertaan.
Suutuntuma runsaine hiilihappoineen ja petollisine juotavuuksineen on
aidon belgin veroinen. Tosi onnistunut mielestäni. Jännällä tavalla
vähän kaikkea, mutta sitten ei kuitenkaan mitään selkeää omaa piirrettä
vaan pikemminkin sellainen Duvelin kaltainen jokseenkin harmittoman
tuntuinen, mutta kuitenkin vaarallisen vahva "sessiotripel". Varmasti
vaikea saada näitä ominaisuuksia kohdilleen - lienee hieman jo kypsynyt
tai ainakin maistuu siltä että kaikki on jo asettunut oikeille
paikoilleen.
Sellaiset arviot siis tällä kerralla. Vaikea vertailla paremmuuksia näin jälkikäteen kun en kaikkia maistellut samalla kertaa (ja ehkä hyvä niin!), mutta kesän 2018 tavoin tässäkin saman tyylin sisällä kolme jokseenkin erilaista yksilöä. Tyylin sisään mahtuu mausteisempaa, makeampaa ja petollisen juotavaa ja silti kaikki ovat kuitenkin selkeästi tripeleitä. Belgityyliset on kotipanijoilla oman kokemukseni mukaan hienosti hallussa. Eikä valmistus ole vaikeaa - anna hyvä vierre ja belgihiiva kyllä tekee työtä käskettyä, kunhan sille vaan antaa mahdollisuuden eli riittävä hiivaus ja sopivat lämmöt. Ei se sen vaikeampaa ole. Vaikeus tulee sitten siinä kun sama resepti pitäisi toistaa samanlaisena kerta kerran jälkeen aina samanlaisena - mutta se on toinen tarina se. Kiitos Catvalley, Wanderer ja Panumo näistä!
