Mukava taas päästä maistamaan hiivakuiskaajaksikin kutsutun Granden eli Jan-Erik Granbackan kotioluita. Miehen maku oluiden suhteen on usein ollut myös omaan suuhuni sopivaa eli mm. eri belgityylejä, välillä perinteisemmin ja välillä modernimmalla otteella. Brettanomyces hiivaakaan ei kaihdeta. Ota tästä Grande seurantaan instassa niin pysyt kärryillä miehen edesottamuksista. Tänään otan maistoon kaksi Granden tekemää ipaa, toinen perinteisempi belgi-ipa ja toisessa sitten brettaa mukana. Aloitetaan Belgian IPAsta ja mennään villimmälle puolelle sitten sen jälkeen.
Belgian IPA
6.5%
Hiiva: WLP540 ("Rochefort" Abbey Ale IV)
Vilja: Pehkolan Pilsner, Vienna, Pale Cookie, Aromatic ja vähän hapanmallasta säätämään PH.
Humalat: Perle, Amarillo, Citra
Lisäksi: Sokeria
"Halusin
tehdä belgihenkisen IPAn, jossa jalohumalan katkerot ja aromit
jenkkihumalista. Hedelmäisyyttä tuottava hiiva sitten sitoo maut
yhteen."
Hieman
utuisen kultaoranssi olut mukavan muhkealla vaahdolla. Tuoksussa on
jenkkihumalien sitruksista hedelmäisyyttä, herukkaisuutta ja kuivattuja
hedelmiä sekä hentoa mausteisuutta hiivasta. Raikas ja aromaattinen
tuoksu. Hiivan rooli on niin merkittävä, että olut tuoksuu enemmän
belgialelta kuin ipalta ja hyvä niin, belgioluiden ystävä kun olen. Maku
on raikas, maukas ja mahtavasti jopa saisonmaisen kuivakka ja kunnolla
katkeroitu. Katkerolle toki pedataan myös hieno estradi kun hiivan
käymisaste tuntuu sangen korkealta ja mallaspohjakin on riittävän
vaalea. Eli katkerohumalaa ei niin paljoa edes tarvita kuin
karamellimaisemmassa oluessa. Eikä tässä ole myöskään liikaa katkeroa,
vaan kokonaisuus on hyvin balanssissa. Aromihumalien hedelmäisyys
nivoutuu hyvin hiivan hedelmäisten käymisesterien kanssa yhteen - tässä
sellainen tosi mausteinen tai brettaisempi hiiva ei toimisi näin hyvin,
koska sellaiset yleensä peittävät humalien hedelmäisyyttä hieman
allensa. Erinomaisen hyvin omaan makuuni uppoava olut Grandelta taas
kerran!
Seuravaaksi sitten brettaa.
Brett IPA
5.8%
Hiiva: WLP648 (Trois Vrai Bretta)
Viljat: Low Color Maris Otter, Flaked oats, Torrefied Wheat, Carapils, Caramel ja vähän hapanmallasta säätämään PH.
Humalat: Mosaic, Cascade, Idaho#7
"Ensimmäinen
vain brettalla käytetty IPA, josta tuli ainakin alkuun
superhedelmällinen. Kuulin, että kyllä muuttuu kypsytyksessä enemmän
barnyardin suuntaan, mutta ei sitä riitä kypsytykseen saakka, pitää
tehdä isompi erä kun hedelmäisenäkin teki liiankin hyvin kauppansa! :-)"
Nyt
on kauniisti utuisen vaalea ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut lasissa.
Oman kokemukseni mukaan näissä joskus käy niin että bretta ja voimakas
aromihumalointi luovat suorastaan ureaisen ”tuoksuelämyksen”, mutta
tässä ei aivan niihin ulottuvuuksiin onneksi mennä. Tuoksu on kyllä
hieman myös brettaisen ”nahkasatulainen”, mutta myös herkullisen
hedelmäinen ja suorastaan raikkaan hedelmänkuorimainen. Hyvin
Grandemainen olut heti tuoksun perusteella. Aivan todella herkullinen
tuoksu hiivakuiskaajan twistillä. Hyvin raikas maku ja aromipuoli
edellä humalissakin - mallaspohja on sen verran vaalea että katkero
olisi ollut helppo vetää yli ja brettan kanssa se ei oikein toimisi,
mutta Grandella on ollut oikeassa kohdassa käsijarru päällä. Kaura ja
vehnä toki kuohkeuttavat ja pyöristävät mallaspohjaa mukavasti myös,
mutta ylimääräistä makeutta ei niistäkään liiemmin tule. Todella hyvää
ja monipuolisen hedelmäistä. Pidemmällä kypsytyksellä kääntyisi varmaan
sinne ureaisempaan suuntaan, joten ehkä juuri nyt parhaimmillaan.
Siinä oli taas kaksi oikein mainiota olutta Grandelta, mies ei huteja juuri tunnu tekevän tai jos tekee niin ei ainakaan jakele niitä maailmalle. Kiitos näistä Jan-Erik! Seuraavassa kattauksessa maistoon sitten kaksi saisonia.
Paljon kiitoksia erinomaisista kommenteista, niistä on paljon apua kun kehittelen oluita! Kyllä niitä hutejakin tulee aina välillä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi oluet ovat juotavia! :-) Molemmat oluista ovat sellaisia, joista pidin myös itse ja suunnitelmissa on jo tehdä niistä uudet versiot pienillä variaatoilla. - Grande
VastaaPoista