Nyt sitten kaksi vähän vahvempaa witiä tähän parit witit sarjan seuraavaan kattaukseen. Tässä sarjassa maistelen kotimaan kaupoissa vastaan tulevia witbierejä pareittain ihan sitä tahtia kun sattuu oluita löytymään. Muitakin olutarvioita julkaisen somen puolella facebookissa ja instagramissa, niihin löytyy linkit blogin yläpalkista - ota seurantaan jos siltä tuntuu! Tässä setissä nyt Lohjalta mangolla maustettua ja belgiasta taasen perinteisempää jo pidempään saatavilla ollutta tonttuwitiä. Aloitetaan kotimaisella.
UG Double Mangover
7% | Sisältää ohraa ja vehnää
Lohjalaispanimolta
mango witbier eli mangoa siis mausteena ja ”tuplana” eli 7%
vahvuudessa. Tästä on ollut joskus viisiprossainen perusversiokin netin
mukaan. Täysin samea ja väriltään oranssi olut jonka vaahto täyttää
tulppaanin kun reilusti kaataa. Tuoksu on
mangomaisen hedelmäinen, vehnäinen ja myös raikkaasti korianterinen -
witbierin perusmauste siis mukana kuten kuuluukin. On kyllä tosi
mangososemainen tuo tuoksu - sitä tuoksua on meinaan viiden lapsen isä muutaman kerran pilttipurkkia avatessa tuoksutellut. Maku on
mehumaisen pehmeä ja hedelmäinen. Mangoa ja makeahkoa vehnää. Aika
muhkea myös suutuntumaltaan ja maltilliset hiilihapot vielä korostavat
tuota mehumaisuutta. Korianteri tuo sopivasti vähän puraisua loppuun ja
jälkimaussa on hieman aidon hedelmän karvauttakin. Onhan tää mangomehua,
mutta hyvällä ja ennen kaikkea nautinnollisella tavalla. Perinteinen
tyyli tuunattu vähän vahvemmaksi ja fruittia löytyy, hieno suoritus!
Eksperimentaalisen
suomioluen perään nautitaan sitten klassisempi tonttuwit. Vahvuutta
tässä myös vähän tyylin normitasoa enemmän.
Chouffe Blanche
6,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva, korianteri, sitruuna
Tässä
ei maustepuolella ole muuta erikoisuutta kuin se että
appelsiininkuorien sijaan on käytetty sitruunaa. Se tuokin tämän
kellertävän oluen tuoksuun ja makuun omaa hieman suuta supistavan
muikeaa tuntuaan. Kokonaisuus on tässä vahvuudesta huolimatta ennen
kaikkea raikas ja Chouffe-oluille ominaiseen tyyliin maku on
hedelmäinen, pehmeä ja hieman jopa vaniljainen. Kaikin tavoin hyvin
perinteinen sopivan korianterinen tulkinta witbieristä, mutta sitruuna
ja ”chouffemaisuus” erottaa mukavasti. Vahvuus ei tunnu maussa vaan
kaatuu ihan melkein Hoegaardenin tapaan - se on tonttuoluen taikaa. Chouffe toimii aina!
Aiemmin maistellut parit witit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.